Kasvukauden kasvibudjetti

Uskaltaakohan tätä edes julkisesti sanoa ääneen, koska tästä joutuu kuitenkin tilille. Olen ajatellut, että tämän kauden kasvibudjettini olisi enintään vain 50 euroa. Tämä pitäisi sisällään kaikki kasvit; juurakot, taimet, sipulit, kaikki. Tämän 50 euron päälle minulla on Äiteeltä joululahjaksi saamani lahjakortti Ruoveden Viherrinki-myymälään. Tämä riittäköön.

Katse kulutuskäyttäytymiseen

Olen jo pidempään miettinyt sitä, miten puutarhuroinnistakin on tullut yksi varsin hyvin tuottava kulutuskulttuurin muoto. Kantar TNS:n Kotipuutarhatutkimuksen mukaan suomalaiset käyttivät vuonna 2017 huimat 562 miljoonaa euroa puutarha-alan palveluihin ja tuotteisiin. Vuoden 2018 tulokset julkaistaan varmaankin muutaman kuukauden sisällä, mutta uskoisin summan tuosta vielä kasvaneen.

Kotimaisen puutarhabisneksen kukoistaminen sinänsä on minusta oikein upea asia. Minua kuitenkin vaivaa omassa kulutuskäyttäytymisessäni se, että harrastukseen on alkanut kiinnittyä elementtejä, jotka koen ongelmallisiksi sekä henkilökohtaisen talouden että laajemmin yhteiskunnallisen vastuullisuuden näkökulmasta. Olen reilu kymmenen vuotta sitten pyristellyt irti turhasta shoppailusta ja kirppistelystä. Olen ollut tyytyväinen, kun kotimme ei enää tursua tavaraa. Viime vuonna kuitenkin huomasin, miten kuluttamisen eetos on kuin varkain hiipinyt myös puutarhaharrastukseni kylkiäiseksi.

Mihin sitä rahaa kuluu?

En edes uskalla laskea, kuinka paljon olen näiden neljän vuoden aikana käyttänyt rahaa puutarha-alan tuotteisiin. Joka ikinen vuosi olen ostanut säkkikaupalla erilaisia kasvualustoja, kuorikatetta ja lannoitteita. Olen myös haalinut työkaluja, ruukkuja, kasvitukia ja koristeita. Oma osansa on myös kulunut rakennusmateriaaleihin, puutarhakalusteisiin ja kaasugrilliin tykötarpeineen. Niin ja ne puut, pensaat, taimet, juurakot, sipulit ja siemenet. Tässä lähes kilpavarustelua muistuttavassa hamstrauksessa minua kismittää yksi perusarvojani vastaan kinnaava piirre: vastuullisuuden puute.

Harrastus vastuullisemmaksi

Yritän asteittain korjata kulutuskäyttäytymistäni vastuullisemmaksi, mutta puutarhaan liittyvien ostosten kohdalla minun tulee vielä skarpata ihan tosissani. Yritän kovasti vähentää muovin kulutusta perheemme kohdalla, mutta valitettavan moni puutarhaan liittyvä ostos kulkeutuu kotiin muoviin pakattuna. Kun harrastuksen etenemisen myötä tieto lisääntyy, huomaan myös, etteivät kaikki puutarha-alan yritykset toimi vastuullisesti. Olen tajunnut ostaneeni kotimaisista puutarha-alan verkkokaupoista kasveja, jotka eivät millään muotoa pärjää meidän oloissamme, vaikka niitä vyöhykkeillä I–III menestyviksi perennoiksi kovasti mainostetaan. Perennoja ne ovatkin eteläisessä Ruotsissa tai Tanskassa, mutta eivät meidän leveyksillämme. Minua myös kalvaa tieto, miten paljon vettä ja sähköä ammattimainen taimituotanto vaatii.

Yritän puutarhaharrastuksessani siirtyä askeleen kohti omavaraisuutta ja vierasvaraisuutta (Äitee, jakopaloja otetaan vastaan!). Tänä vuonna valtaosa puutarhaan istutettavista kasveista tuleekin kevään siemenkylvöistä, mikäli saan ne onnistumaan. Suuri osa siemenistä on lähituotantoa joko omalta pihalta, Äiteen perämettältä tai Instagramissa kohdatuilta puutarhatuttavilta. Muistan myös lahjoa muita puutarhan ystäviä siemen- tai taimiyllätyksillä. Huomion kohdistaminen kasvishoppailusta puutarhaan kokonaisuutena auttaa myös keskittymään siihen, mitä puutarhani ihan oikeasti mahtaa tarvita sekä ekologisuuden että viihtyvyyden kannalta.

Uskallatko sinä asettaa itsellesi kasvukauden kasvibudjettia?

Hyvinvointia puutarhasta

Kun neljä vuotta sitten ostimme Rivaripihan omaksenne, en saattanut aavistaakaan, millainen hyvinvoinnin lähde pienestä puutarhasta minulle muotoutuisi. Puutarhan hyvää tekevä vaikutus konkretisoitui minulle todenteolla talvella 2016, kun möyrin syvällä kaamosmasennuksessa ja tajusin kaipaavani puutarhaani todella paljon. Parissa vuodessa Rivaripihasta oli tullut minulle ikään kuin salaa monellakin tapaa tärkeä.

Oma tila

Ärsykkeille herkkänä introverttina kaipaan paljon omaa tilaa ja rauhaa, jotta voin ladata akkujani arjen kuormasta selvitäkseni. Puutarha on osoittautunut oivaksi paikaksi löytää tilaa ja hiljaisuutta pikkulapsiperheen arjessa. Vaikka perheemme nuorimmainen – se papupata – viihtyy erinomaisesti puutarhassa, saan hänelle pikkutehtäviä antamalla sopivasti myös omaa tilaa ja aikaa hengähtää.

Oma tila tarkoittaa myös konkreettista tilaa, jossa asiat on järjestetty minun mieleni mukaan. Kodin sisätiloissa joutuu tekemään paljon kompromisseja muiden hyväksi ja makumieltymysten huomioimiseksi. Puutarha on kuitenkin alusta alkaen ollut minun ”huoneeni”, jonka ”sisustusratkaisuissa” minun ei tarvitse huomioida muiden tarpeita ja mieltymyksiä. Pihakalliomme takana oleva leikkipuisto mahdollistaa myös sen, ettei puutarhassa tarvitse huomioida lasten tarpeita – keinut, hiekkikset, karusellit ja muut kun löytyvät heti rajan takaa.

Luovuuden koekenttä

En aikaisemmin ole pitänyt itseäni visuaalisesti luovana ihmisenä. Puutarhan myötä olen kuitenkin löytänyt tämän luovuuden lajin myös itsestäni. Mietin paljon puutarhani luontaista metsäpuutarhan henkeä kasvivalintoja pohtiessani. Mallailen kasviyhdistelmiä ja tunnustelen, miten erilaiset värit, lehtimuodot ja pintarakenteet toimivat yhdessä.

Luovuus korostuu myös silloin, kun otan puutarhastani valokuvia. Valokuvien myötä mietin valoa, puutarhan rakenteita, kasvivalintoja ja eri vuodenaikojen ilmettä. En ajattele puutarhaani joskus valmiina tilana, vaan näen sen ennemminkin luovuuden koekenttänä, joka muuntuu ja muokkaantuu minun ja luonnon yhteistyön seurauksena.

Hetkeen kiinnittymistä

Ruuhkavuosien pyörityksessä tarvitsen asioita, jotka ovat tässä ja nyt. Esimerkiksi siementen kylväminen, pikkuisten taimien kouliminen ja uudelleen istuttaminen ovat ihanan automaattista puuhaa, jossa sormet käyvät hetkeen keskittyen. Siemenkylvöissä ja taimien käsittelyssä on mielestäni jotain samaa kuin käsitöissä, joita harrastan etenkin talvikuukausina. Vaikka pienten taimien käsittelyssä vaaditaan voimakasta keskittymistä juuri siihen hetkeen, työtä tehdään kuitenkin tulevaisuutta – tulevan kasvukauden kukkaloistoa – ajatellen. Samoin käsitöissä mieli on tiukasti kiinni ohjeen seuraamisessa, vaikka tavoitteena on se maailman ihanin neulepaita tai -takki.

Ulkoilmaa, valoa ja liikuntaa

Kun puutarhurointi on talviaikaan tauolla, ajattelen puutarhaani päivittäin, teen suunnitelmia tulevalle kasvukaudelle ja unelmoin erilaisista pikkuprojekteista, joita puutarhassani voisin toteuttaa. Huomaan myös kaipaavani ulkoilmaa ja luontaista liikuntaa, jota puutarhurointi minulle suo.

Ulkoilun ja hyötyliikunnan lisäksi puutarhuroinnissani on kyse valon määrän maksimoinnista. Elän puoliteholla lokakuusta maaliskuun puoliväliin johtuen suurelta osin eteläisen rannikkoseudun synkän harmaasta kaamoksesta. Kun päivät pitenevät ja kevään valon myötä puutarhassa vietettävä aika kasvaa, kohenee myös mielialani.

Voi rakas Rivaripihani, en voisi enää ajatella elämää ilman sinua ja hyvää tekevää vaikutustasi!

Jaa toimiva talvisuojavinkki

Puutarhaystävät, hoi! Mikäli Forecaa on uskominen, kylmät ilmamassat ovat vaeltamassa tänne Suomeen. Meillä on tällä hetkellä tismalleen samat olosuhteet kuin vuosi sitten, jolloin läpimärkään maahan pureutui reippaasti yli 20 pakkasasteen pitkä ajanjakso. Otin eilen asiakseni riisua joulukuusi koristeista ja raksia kaikki kynnelle kykenevät oksat perennaistutuksia suojaamaan. Mutta mutta. Pieni kun kuusemme oli, niin eihän siitä riittänyt kuin ohkoinen kate pionien ja terassipenkin ylle. Vielä olisi paljon suojattavaa. Mikä nyt eteen?

Havusuoja perennoille.

Minulla olisi vielä suojaamatta tietyt sipuli-istutukset, kaksi isohkoa istutusaluetta, jokusia köynnöksiä ja mansikkalaatikko. Koska havuja en saa mistään, täytyy miettiä jotain muuta ratkaisua.

Jouluruusujen talvisuojausta havuilla ja tuoksuherneillä.

Millä tavalla te käytte puutarhoissanne taistoon talvituhoja vastaan? Oletteko huomanneet jonkin tietyn talvisuojan toimivan erityisen hyvin jollakin tietyllä kasvilla? Kaipaisin vinkkejä sellaisista talvisuojaustavoista, mitkä pysyvät hyvin paikoillaan napakassakin tuulessa ja mitkä eivät vaadi isompia operaatioita keväällä suojauksia purettaessa.

 

Vuosi 2016 Rivaripihalla

Vuosi on vaihtumassa, joten pieni yhteenveto lienee paikallaan. Ajattelin koota yhteen Rivaripihan vuoden 2016 kohokohtia teidän lukijoiden näkökulmasta.

Hyasinttien uutta kasvua lakastuneiden kellokanervien ja lankaköynnöksen joukossa.

Uniikkeja vierailijoita Rivaripihalla on piipahtanut liki 1000 kuluneen vuoden aikana. Visiittejä on Suomen lisäksi tehty Japanista, Ruotsista, Yhdysvalloista, Virosta, Sveitsistä, Irlannista, Iso-Britanniasta, Brasiliasta, Belgiasta, Singaporesta, Norjasta, Tanskasta ja Intiasta. Wow! Hello there, and warm thanks for your visit! Te lukijat piipahdatte Rivaripihalle yleensä tiistaisin kello 16 huitteilla. Ihanaa olla teille pieni hengähdystauko työpäivän jälkeen!

Muratit viihtyvät Rivaripihalla.

Suosituimmat artikkelit vuonna 2016 ovat olleet:

1. Pikkutalvion lisäys
2. Palloesikko ruukussa
3. Ovenvierustan ruukkuistutus
4. Orvokki-istutuksia
5. Syksyn kukkasipulisavotta

Teitä lukijoita näyttää siis kiinnostavan erilaiset ruukkuistutukset, kasvien lisäys ja sipulikasvit. Myös kategorioista Ruukussa on selvästi klikatuin asiasana. Ruukkuistutuksia Rivaripihalle on varmasti tulossa vuonna 2017 lisää, joten otan ylläolevasta listauksesta vaarin ja teen jatkossa seikkaperäisempiä ruukkuistutuspostauksia. Lisäksi panostan kasvien lisäysyritysteni tarkempaan dokumentointiin, semminkin kun suunnitelmissani on lisätä pistokkaista ainakin komeamaksaruohoja, pikkutalviota, kärhöjä, korallikanukkaa ja murattia.

Pikkutalvion elvytys onnistui tammikuisten pakkasten vietyä suurimman osan kasvustosta.

Mukavilla hakusanoillakin tänne Rivaripihalle teitä lukijoita on tullut. Hakusanoissa näkyvät tietyt kasvit, erilaisten kasvien lisääminen ja kevään odotus. Käytetyimpiä hakutermejä ovat olleet:

1. pikkutalvio lisääminen
2. alaskankleitonia
3. kevättähti
4. kiiltotuhkapensas lisääminen
5. orvokin lisääminen pistokkaista
6. aikaiset kevätkukkijat
7. rivaripiha
8. metsäkukat
9. pieni puutarha
10. metsäpuutarha

Rivaripihan olosuhteet ovat alaskankleitonialle varsin suotuisat.

Olen yllättynyt, että Rivaripihalle päädytään eniten juuri hakutulosten avulla. Toiseksi suurimman trafiikin tuo Facebook, vaikka Rivaripihalla ei paljon FB-seuraajia olekaan. Kuuluminen erilaisiin puutarhayhteisöihin palkitsee siis lukijoilla ja tätä suosittelen lämpimästi puutarhabloggaajatovereilleni. Kanssabloggaajien tonteiltakin tulee kävijöitä, ja olen todella kiitollinen teistä jokaisesta!

Rivaripihan Instagram Best Nine 2016

Rivaripihan Instagram-tilillä on käynyt kova kuhina koko vuoden. 255 tämän vuoden aikana julkaistuun kuvaan on tullut huimat 23 000 tykkäystä ja kommenttia. Kiitos, kiitos, kiitos! <3

Tein keväällä päätöksen, että postaan Instagramiin ainoastaan puutarha-aiheisia kuvia, vaikka esimerkiksi lapsiperheen arjesta, käsityöharrastuksesta ja reissuista löytyisi paljon muutakin julkaistavaksi kelpaavaa kuvamateriaalia. Suunnitelmissani on kehittää Rivaripihan Instagramia tulevan kasvukauden aikana. Kenties tulette näkemään Instagramin puolella myös muutakin puutarha-aiheista asiaa kuin vain kukkien lähikuvia. ;) Lähipiiristä löytyy hurmaavia pikkupihoja ja puutarhoja, joissa ajattelin vierailla tulevan kevään ja kesän aikana, niin pääsette näkemään, mistä lähteistä ammennan inspiraatiota.

Orvokit saavat levitä rauhassa Rivaripihalla. Täältä saa myös pyytää siemeniä!

Rivaripihalla on kaiken kaikkiaan ollut todella hyvä puutarhavuosi. Mutta erityisen kiitoksen ansaitsette te, hyvät lukijat ja kanssabloggaajat. Sydäntäni lämmittävät ne monet puutarhurit, sekä kaltaiseni noviisit että ammattilaiset, jotka jaksavat väsymättä valottaa puutarhansa saloja, jakaa oivia puutarhavinkkejä ja julkaista mitä ihanampia tunnelmakuvia puutarhojensa sopukoista. Olen myös saanut teiltä puutarhan ystäviltä sydäntä lämmittäviä yllätyksiä, joita olen ilolla peitellyt pehmeisiin multiin.

Koska yksi uuden vuoden lupauksistani koskee hyvän pistämistä kiertämään, lähetän ahkerimmille Rivaripihan vieraille pienet yllätyskuoret. Eli Between Rikkaruohoelämää-blogista, Linnunlaulun Elina ja Ruusunmekko, kurkatkaapa ehtiessänne sähköposteihinne, jotta saan kuoret matkaan. :)

Iloa ja lempeyttä Uuteen Vuoteen 2017 ja paljon onnistumisen ja oppimisen elämyksiä puutarhan parissa kaikille lukijoilleni!

 

Ensi vuoden puutarhasuunnitelmia

Monien puutarhatoverien tavoin olen jo aloittanut ensi vuoden puutarhasuunnitelmat. Mielessäni on yksi sana, joka saa ohjata ensi vuoden puutarhatoimintaa ja se on METSÄ.

Olen kerännyt Pinterestiini paljon inspiraatiokuvia metsäpuutarhaan sopivista kasveista ja niiden yhdistelmistä. Erityisen paljon silmää miellyttävät erilaiset köynnöskasvit, saniaiset ja kukkivat maanpeitekasvit yhdistettyinä suuriin kiviin ja lahoaviin puunrunkoihin, joita Rivaripihalta onneksi löytyy jonkin verran.

Halki, poikki, pinoon ja eikun versomaan.

 

Metsäpuutarhan suunnitteluun liittyy muutama suuri haaste. Kukkien ystävänä metsäpuutarhaan hurahtaminen tietenkin tarkoittaa sitä, että paljon ihanuuksia tulee jättää kauppoihin tai toisten puutarhurien kasvatettavaksi. Ongelma ei siis ole se, mitähän puutarhaan istuttaisi, vaan pikemminkin se, mitä ei istuteta. Toisaalta tyylipuhdas metsäpuutarha saattaa olla tummanpuhuva ja tasaisen vihreä. Oman haasteensa asettaa siis myös se, miten löytää värikkäistä kukista juuri ne lajikkeet, jotka täydentävät metsäpuutarhan henkeä.

Ja vaikka metsäpuutarhaa tehdäänkin, niin kyllä sinne koristeitakin saa laittaa. Olen pinnannut muistiin metsäpuutarhaan istuvia koriste- ja sisustusratkaisuja, jotka huokuvat metsän henkeä, luonnon omia materiaaleja tai asioita, joissa näkyy luonnon vaikutus. Tällä hetkellä kannontynkiin tehdyt kukkaistutukset houkuttelevat kovasti, samoin vanhoihin lyhtyihin pykätyt valuvat pikkuasetelmat.

Haluan myös pienentää puutarhani muutaman neliön nurmikkopinta-alaa entisestään, joten olen kerännyt talteen ideoita maanpeitekasveista ja erilaisista pintaratkaisuista. Koska kulman takaa löytyy pränikät urheilukentät erilaisine palloilukenttineen ajattelin, ettei yksinomaan lasten leikkien vuoksi kannata säilyttää nurmikkoa, joka on lähinnä murheenkryyni. Mutta mistä löytää askeleenkestävä maanpeitekasvi, se onkin toinen juttu se.

Jos teillä, hyvät lukijat, on puutarhaan liittyviä Pinterest-tauluja, linkatkaapa tilejänne kommenttiosioon, niin tulen seuraamaan. Entä millaisia puutarhasuunnitelmia teillä on vuodelle 2017?

Sama piha, eri valo

Valon uskomaton kyky kohottaa mielialaa on yleisesti tunnettu tosiasia. Valo tekee ihmeitä myös lumettomalle puutarhalle, kuten olen viimeisinä harmaina viikkoina useampaan otteeseen todennut. Rivaripihamme sijaitsee hienoisessa painanteessa, suuren kallion ja tummatiilisen rivitalon välissä. Tässä loppuvuoden harmaudessa puutarhakin näyttää kovin puhdittomalta, vaikka mustikanvarvut pitävät huolta siitä, että pihan yleissävy on vihreä.

Pienen puutarhapolun alku on ehdottomia lempipaikkojani puutarhassamme. Vaikka rivitalopihamme on pieni, luo mutkitteleva kuorikatepolku sille tilan tuntua. Kuinka erilaiselta tuo polku näyttäkään auringossa!

Auringon valaisema polku kutsuu kulkemaan ja kurkkimaan, millaista kasvustoa mutkien takaa löytyykään. Kallion yläpuolella oleva mäntymetsä ja pihamme puusto pitävät huolen siitä, että puutarhaan lehvästön lomasta siivilöityvä valo on pehmeää.

Toisinaan aurinko valaisee puutarhan joitakin kohtia jättäen toiset arvoituksellisen tummiksi. Miten upea olisikaan ruskan värjäämä lamohietakirsikka (Prunus pumila var. depressa) tuolla kalliolla!

Loppuvuoden harmaus kannustaa pohtimaan, millä ratkaisuilla pieneen puutarhaan saisi väriä ja eloa talveksikin. Ehdin jo keväällä istuttaa pihan perälle korallikanukan (Cornus alba ´Sibirica´) taimen, jonka tulenpunaisina leiskuvat versot piristävät talvista maisemaa. Entäpä miltä kuulostaisi pienet keijuvalot tuossa pihapihlajassa?

 

Ikävä puutarhaa

Meille satoi ensilumi 2.11., mutta puutarha ei ole suoraan sanottuna juurikaan houkuttanut sitten lokakuun puolivälin. Harmaus ryyditettynä kalseudella imee kaiken energian, eikä oikein mikään huvita. Paitsi ehkä neulominen ja televisiosarjamaratonit.

Puutarhaa on kova ikävä jo nyt. Sanoin hiljaiset hyvästit tälle puutarhakaudelle kärrätessäni loppuja terrakottaruukkuja terassilta talvivarastoon parisen viikkoa sitten. Mietin, milläköhän sitä motivoisi itsensä jälleen yhden talven yli.

Näkymät puutarhassa ovat, noh, valkoiset. Lunta on viimeisten vuorokausien aikana vihmonut parisenkymmentä senttiä. Lintulaudoille rämpiminen käy melkeinpä työstä. Toisaalta, mitä paksumpi lumipeite, sitä paremmassa suojassa kasvit ovat mahdolliselta kovalta pakkasjaksolta, eikös niin.

Kertokaapa konkarit, miten te talvikaudella tyydytätte puutarhankaipuun? Ruokintapaikoilla vierailevat pienet ystävät tuovat ajoittain kaivattua vipinää ja mielenkiintoa puutarhaan, mutta muuten näitä näkymiä ei oikein hotsita katsella. Mietin, saisikohan joillakin valoilla ja tulilla piristettyä tätä tasapaksua näkymää, meillä kun olohuoneen ja keittiön isot ikkunat antavat suoraan puutarhaan. Olisiko teillä ehdotuksia?

 

Inspiraation ituja

Olen suuresti nauttinut tämän vuotisesta Monty Donin isännöimästä Gardener’s World -televisiosarjasta, jota olen seurannut Floratuben kautta. Tällä viikolla sarja tulee tämän puutarhakauden osalta päätökseen, ja tarvitsisin kipeästi jotain uutta ajanvietettä, joka edesauttaa talvikauden yli ja innostaa pitämään katseen tulevassa puutarhavuodessa. Mitähän sitä siis katsoisi?

 

Kun kotimaiset puutarhaohjelmat ovat kiven alla, on pakko tyytyä ulkomaiseen tarjontaan. YouTubesta löysin toisen tuotantokauden Great British Garden Revival -sarjaa, jossa katsojat vastaanottaa BBC:n tutut puutarha-asiantuntijat. Pidän BBC:n puutarhatuotannosta todella paljon. Niin asiantuntevia, aikaansa seuraavia ja erilaisia kasvuvyöhykkeitä kattavia! Niin ikään BBC:n takuutuotantoa on  The British Garden -dokkari, joka löytyy kokonaisuudessaan YouTubesta.

Uusin löytöni on Gardening HQ, joka on eräänlainen puutarhavideoiden hubi. Ei kannata säikähtää alustan kökköä ulkonäköä ja mainosbannereita. Video library -linkin takaa löytyy satoja eri tahojen tuottamia puutarhavideoita. Perushaun lajivaihtoehdot auttavat sorttaamaan videovalikoimasta itselle mieluisat sisällöt. Kun oma puutarha ei kylmyydessään ja kalseudessaan houkuta, inspiroidun siis toisten puutarhoista ja heidän valinnoistaan. Kevättä kohti!

Näistä kolmesta en luovu

Olen tämän kasvukauden seurannut, mitkä kasvit ovat Rivaripihalla kukassa ja kauniin näköisiä mahdollisimman pitkään. Tässä elämänvaiheessa, kun lapset ovat vielä pieniä ja oma urakaan ei ole (edelleenkään) vakiintunut, puutarhan tulee olla paikka, jossa arjen paineet ja pienet murheet voi hetkeksi unohtaa. Nämä kolme kasvia jaksavat ilahduttaa viikosta ja kuukaudesta toiseen, eivätkä sanottavammin vaadi puutarhaihmisen väliintuloa kukoistaakseen.

Vakkarilukijat varmasti arvasivat, että orvokeilla (Viola) on Rivaripihalla pysyvä sija. Meiltä löytyy tarhaorvokkia (Viola × wittrockiana), sarviorvokkia (Viola cornuta), tuoksuorvokkia (Viola odorata) ja jokunen pelto-orvokkikin (Viola arvensis). Värien ja muotojen monimuotoisuus tekee kasvista kiinnostavan, enkä lainkaan laita pahakseni sitä, että orvokit mielellään siementävät ympäristöönsä, ellei kuihtuvia kukkia ole jatkuvasti nyppimässä pois.

Pidän todella kovasti myös pikkutalviosta (Vinca minor), jota Rivaripihalta löytyy paria eri lajiketta. Meillä pikkutalvio on käytännössä kukkinut koko kesän. Lisäksi pidän kovasti syvänvihreästä lehdistöstä, joka mielestäni kivasti toistaa pihassamme kasvavien pihlajien (Sorbus aucuparia) lehtimuotoa. Tallinnassa käydessäni bongasin lajikkeen, jossa oli raidalliset lehdet. Oikein harmittaa, että en tuolloin tajunnut ottaa muutamaa taimea mukaani.

Kolmas poppoo, jota suosin puutarhassani, ovat kurjenpolvet (Geranium). Monilla kurjenpolvilla lehdistö on kauniin mätästävä ja peittävä. Meidän pihallamme muutaman tuoksukurjenpolven (Geranium macrorrhizum ’Bevan´s Variety’) taimi peitti rivakasti kaadettujen kuusten alta paljastuneen karun neulaskarikkeen.Niiden lehdistö on ainakin täällä meidän pihalla saanut osittain kauniin punertavan ruskan. Verikurjenpolven (Geranium sanguineum ’Elke’) liuskainen lehdistö puolestaan on kauniin sinivihreä jopa näin myöhään syksyllä. Rivaripihalta löytyy myös haisukurjenpolvea (Geranium robertianum), metsäkurjenpolvea (Geranium sylvaticum) ja kyläkurjenpolvea (Geranium pratense). Tänä syksynä istutin Slovakiasta tuomiani valtavankokoisen sinisen kurjenpolven siemeniä ja kolme ’Dragon Heartin’ juurakkoa puutarhaani. Toivotaan, että onnistuvat!

Kuihtuvaa kauneutta

Ne, jotka tuntevat minut henkilökohtaisesti, tietävät miten paljon inhoan talvea. Olen jo hyvin pienestä ollut varma, että syntymäni tänne peräpohjolaan oli jonkin sortin kosminen vitsi. Olen kaamossynkistelyyn taipuvainen, ja pimeän ajanjakson jokainen päivä tuntuu loputtomalta suossa rämpimiseltä. Ennen omaa puutarhaa talviaika alkoi mielessäni käytännössä jo silloin, kun vuorokauden valoisa aika alitti 12 tuntia. Oman puutarhan myötä olen kuitenkin onnistunut löytämään syksystä muutakin mukavaa kuin omenat ja sienet.

Hortensioiden (kuvassa Hydrangenia macrophylla) kukinnot ovat yllättävän kauniita myös kuihtuessaan. Parasta näissä on, että suotuisissa oloissa suodatinpaperia muistuttavat kukinnot säilyvät pensaassa läpi talven.

Vaikka tuoreen kukinnan loisto on tästä verikurjenpolvesta (Geranium sanguineum ’Elke’) jo kuihtunut, on jäljelle jäänyt siemenkota todella kaunis – kuin toinen kukinto. Istutin keväällä kaksi pikkutaimea ja toivon kovasti, että ne selviävät tulevasta talvesta ja jatkavat leviämistään.

Jalokärhön (Clematis ’Jackmanii’) pähkylät ovat myös kovin koristeelliset. Tänä kesänä tämä kärhö kukki oikein urakalla ja nyt saan ihastella talon eteläseinustalla kymmenien tupsupalleroiden viehkoa tanssia syystuulessa.

Tupsuja löytyy myös pihakoivun runkoa pitkin köyntelevästä jalokärhö ’Comtesse de Bouchaud’sta’. Täytyykin jatkossa kiinnittää yhä enemmän huomiota kukinnan jälkeiseen aikaan, sillä kasvien koristeelliset siemenkodat ja pähkylät lisäävät kiinnostavuutta ja kiinnepisteitä puutarhassa pitkälle syksyyn.

Puutarhasta huomaa, että kasvit alkavat hiljaksiin vaipua talvehtimaan. Yritän nauttia näistä näkymistä niin kauan kuin mahdollista. En näköjään ole ainoa, joka viehättyy hortensian kuihtuvasta kauneudesta. ;)