Onnetonta esikasvatusta

Olen kyllä varsin lohduton kylvöpuuhissa ja esikasvatuksessa. Männä vuonna suoraan sanottuna kusaisin esikasvatusprojektini aika lahjakkaasti, kun onnistuin tappamaan jopa varmoina tapauksina pidetyt orvokin taimet. No, mitä muuta voikaan odottaa, kun nakkelee siemenet tavalliseen kaupan kukkamultaan, iskee potikat keskelle paahdetta ja unohtaa parin viikon kuluttua kastelun tykkänään. Valmiiden taimien ostaminen olisi sekä helpompaa että tilaa säästävämpää, mutta tänä vuonna taloudellinen tilanteeni ei anna myöten millekään ylimääräiselle hankinnalle. Eli kylvöpuuhissa ollaan taas.

Harmi vain, että en ollut etukäteen tarkemmin selvittänyt haaveilemieni kasvien ominaisuuksia. Suurin osa hankkimistani siemenistä vaatii kunnon kylmäkäsittelyn, toiset jopa lämpö- ja kylmäkäsittelyn ennen edes teoreettisia itämismahdollisuuksia. Samoin näytän olevan mieltynyt kasveihin, joiden kukintaa saa odotella vuosien päästä potentiaalisesta itämisestä. Hamstrasin varjoliljojen, kielojen ja jouluruusujen siemeniä, koska mielestäni ne sopisivat kauniisti tähän metsäpihalle, mutta kukintaa on näistä kavereista turha odottaa ennen esikoiseni teini-ikää. Taidanpa nakella ne siemenet suoraan pihamaan varjoisiin ja puolivarjoisiin kohtiin ja unohtaa; itävät jos ovat itääkseen.

taimet.jpg

Perhospenkin kasvien esikasvatus sentään etenee joten kuten. Pistin pieniin potteihin kaunopunahattujen (Echinacea purpurea), jalopähkämön (Stachys macrantha), loistotädykkeen (Veronica austriaca subsp. teucrium), kellopeipin (Physostegia virginiana  ’Bouquet Rose’) ja isotähtiputken (Astrantia major) siemeniä, joista jotkut ovat alkaneet itää. Tarkoituksenani olisi pistää pihasyreenin (Syringa vulgaris) viereen tulevaan penkkiin vielä syyssyrikkää (Buddleja davidii), timjamia, mäkimeiramia ja loistosalviaa perhosia houkuttelemaan. Täytynee lainata kirjastosta joku perhoskasvikirja, jotta saisin lisäoppia perhoshoukuttimen rakentamisesta.

Vinkkaapa minulle havaintojesi mukaan parhaat perhoskasvit!

 

 

Mainokset