Pihlajapenkki vuonna 2018

Rivaripihalla kasvaa kaksi vanhahkoa pihlajaa (Sorbus aucuparia) keskellä tonttia. Kun muutimme tänne, pihlajia ympäröi sankka mustikanvarpujen matto. Näin heti sieluni silmin, että pihlajien ympäristöä voisi monipuolistaa, joten ensimmäisenä puutarhakesänä kolmasosa mustikanvarvuista sai häädön pihlajien ympäriltä. Olen kuluneiden kolmen vuoden aikana hissukseen hakenut pihlajapenkiksi nimetyn alueen henkeä ja luulen, että ensi vuosi on ensimmäinen, kun minun ei tarvitse täyttää penkin koloja yksivuotisilla kesäkukilla.

Kevät polkaisee käyntiin auringontähden (Eranthis hyemlis ’Schwefelglanz’) aloittaessa shown. Kevään edetessä persiansinililja (Scilla mischtschenkoana) ja himalajanesikko (Primula rosea ’Gigas’) muodostavat kerrassaan herkullisen liiton. Seuraavana penkistä nousee englanninsinililjaa (Hyacinthoides non-scripta) ja rohtoimikkää (Pulmonaria officinalis ’Dark vader’).

Ennen kuin akileijat alkavat tykityksensä, pihlajapenkissä pitäisi kukkia perhosorvokki (Viola sororia) ’Rubra’ ja pihlajia vasten kiipeilevä alppikärhö (Clematis alpina) ’Helsingborg’. Väripalettia raikastaa valkoiset suvikellon (Leucojum aestivum) kukinnot.

Keskikesä on yhtä sinisen juhlaa, kun penkin valtaavat ensiksi ’Blue Barlow’-lehtoakileijat (Aquilegia vulgaris). Muutamaa viikkoa myöhemmin päästään ihailemaan loistokurjenmiekka (Iris sibirica) ’Concord Crushin’ kukintaa, jota kehystävät nietospensaan (Deutzia ’Yuki Cherry Blossom’) herkän vaaleat kukinnot.

Loppukesällä penkin väritys alkaa mehevöityä, kun komeamaksaruohokasvusto (Hylotelephium ’Herbstfreude’) alkaa saavuttaa täyden mittansa purppuraheisiangervon (Physocarpus opulifolius ’Little Devil’) rinnalla. Haluaisin myös löytää purppuraheisiangervon eteen upeanväristä ’Dark beauty’ kanervaa (Calluna vulgaris).

En meinaa millään malttaa odottaa kevättä ja nähdä, miten suunnittelemani istutus toimii käytännössä. Ensi kesänä tarkoituksenani on suunnitella ja rakentaa pieni vesiaihe pihlajapenkin oikealla puolella sijaitsevaan painanteeseen, jolloin myös pitäisi suunnitella vesiaihetta ympäröivä istutus pihlajapenkkiin mallaavaksi. Ihania aikoja siis edessä!

 

 

 

 

Mainokset

Liljat ja päivänkakkarat: Yllättävä yhdistelmä kukkapenkkiin

Sadattelin Rivaripihan Instagramissa kesällä, kun ’Spring Pinkinä’ tilaamani liljat paljastuivatkin paloauton punaisiksi yksilöiksi. Olen järjestään kartellut kaikkea kirkkaanpunaista ja -keltaista puutarhassani, joten virheellinen liljatoimitus luonnollisesti harmitti. Punainen ja keltainen marjoissa, hedelmissä ja sienissä kelpaa mainiosti, mutta kukissa ei. Jännää.

punaiset lilat kukkapenkissä

Punaiset liljat.

 

Pohdin pitkään, mitä ihmettä näille liljoille tekisin ja harkitsin jo niiden poisantamista. Mutta sitten silmiini osui alla olevat kuva Allt on Trädgård -lehdestä, joka sai minut vielä miettimään näiden kyseisten liljojen kohtaloa Rivaripihalla.

Liljat, päivänkakkarat ja kaunopunahatut

Kuva on kehno puhelinräpsy lehden sivusta, mutta antanee osviittaa kukkapenkin yllättävästä yhdistelmästä. Minusta tämä eri sävyisten liljojen (Lilium), päivänkakkaroiden (Leucanthemum) ja kaunopunahattujen (Echinacea purpurea) liitto on kerrassaan hurmaava.

Nyt suunnitelmissani on löytää jokin tummanpunainen lilja täydentämään jo noita olemassa olevia kirkkaanpunaisia yksilöitä. Äidiltäni siirsin viime kesänä tuppaan päivänkakkaroita tuonne pihan perälle valaisemaan kallion kuvetta. Kaunopunahattuja kylvin viime keväänä siemenestä. Jos ne nousevat tänä vuonna, niin laitan ne liljojen ja päivänkakkaroiden kaveriksi uuteen peräpenkkiin.

Millaisia yhdistelmiä sinulla on suunnitteilla?

Ensi vuoden puutarhasuunnitelmia

Monien puutarhatoverien tavoin olen jo aloittanut ensi vuoden puutarhasuunnitelmat. Mielessäni on yksi sana, joka saa ohjata ensi vuoden puutarhatoimintaa ja se on METSÄ.

Olen kerännyt Pinterestiini paljon inspiraatiokuvia metsäpuutarhaan sopivista kasveista ja niiden yhdistelmistä. Erityisen paljon silmää miellyttävät erilaiset köynnöskasvit, saniaiset ja kukkivat maanpeitekasvit yhdistettyinä suuriin kiviin ja lahoaviin puunrunkoihin, joita Rivaripihalta onneksi löytyy jonkin verran.

dsc06724

Halki, poikki, pinoon ja eikun versomaan.

 

Metsäpuutarhan suunnitteluun liittyy muutama suuri haaste. Kukkien ystävänä metsäpuutarhaan hurahtaminen tietenkin tarkoittaa sitä, että paljon ihanuuksia tulee jättää kauppoihin tai toisten puutarhurien kasvatettavaksi. Ongelma ei siis ole se, mitähän puutarhaan istuttaisi, vaan pikemminkin se, mitä ei istuteta. Toisaalta tyylipuhdas metsäpuutarha saattaa olla tummanpuhuva ja tasaisen vihreä. Oman haasteensa asettaa siis myös se, miten löytää värikkäistä kukista juuri ne lajikkeet, jotka täydentävät metsäpuutarhan henkeä.

Ja vaikka metsäpuutarhaa tehdäänkin, niin kyllä sinne koristeitakin saa laittaa. Olen pinnannut muistiin metsäpuutarhaan istuvia koriste- ja sisustusratkaisuja, jotka huokuvat metsän henkeä, luonnon omia materiaaleja tai asioita, joissa näkyy luonnon vaikutus. Tällä hetkellä kannontynkiin tehdyt kukkaistutukset houkuttelevat kovasti, samoin vanhoihin lyhtyihin pykätyt valuvat pikkuasetelmat.

Haluan myös pienentää puutarhani muutaman neliön nurmikkopinta-alaa entisestään, joten olen kerännyt talteen ideoita maanpeitekasveista ja erilaisista pintaratkaisuista. Koska kulman takaa löytyy pränikät urheilukentät erilaisine palloilukenttineen ajattelin, ettei yksinomaan lasten leikkien vuoksi kannata säilyttää nurmikkoa, joka on lähinnä murheenkryyni. Mutta mistä löytää askeleenkestävä maanpeitekasvi, se onkin toinen juttu se.

Jos teillä, hyvät lukijat, on puutarhaan liittyviä Pinterest-tauluja, linkatkaapa tilejänne kommenttiosioon, niin tulen seuraamaan. Entä millaisia puutarhasuunnitelmia teillä on vuodelle 2017?

Mahtavat maksaruohot

Puutarhaa perustaessani tulin summamutikassa ostaneeksi komeamaksaruohon (Sedum ’Herbstfreude’) kolme tainta. Ensimmäisenä syksynä leikkelin niitä maljakkoon ja havaitsin, että nehän kasvattavat juuret verrattain nopeasti. Päättelin tästä, että maksaruohoja olisi suht helppo lisätä pistokkaista.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-10-09-kello-21-03-39

Elokuussa napsin ’Herbstfreudesta’ tyvipistokkaita ja tökkäsin ne suoraan kasvupaikalle multiin. Pidin mulloksen kosteana ja jo kuukauden kuluttua kaikki pistokkaat pukkasivat uutta rotevaa kasvua pistokkaan juurelta.

dsc07370

Näyttää siltä, että sain tällä tavoin kuusi uutta ’Herbstfreuden’ tainta. Tällä hetkellä pari vaaksan mittaista pistokasta jopa kukkii! Täytyykin suojata pistokkaat maan routaannuttua pahimmilta pakkasilta, mikäli tänä(kään) vuonna ei saada kunnon lumipeitettä.

dsc07075

Komeamaksaruohot ovat Rivaripihan todellisia hyönteismagneetteja näin syksyllä. Niissä on päiväsaikaan jatkuvasti jos jonkinlaista pörrääjää tankkaamassa varantoja täyteen tulevaa talvea varten.

dsc07117

Komeamaksaruohot ovat juuri se paikka, johon myös perhoset malttavat laskeutua. Olen bongannut niistä amiraali-, nokkos- ja neitoperhosia. Lehahtipa kerran yksi sitruunaperhonenkin apajille.

dsc07296

Haaveissani on, että ensi vuonna saisin hankittua muutaman uuden maksaruoholajikkeen. Pari alennusmyynnistä nappaamaani ’Red Caulia’ istutin jokunen viikko sitten. ’Carl’ olisi upea yhdistelmä aniliininpunaisia kukkia, harmahtavan vihreitä lehtiä ja punertavia varsia. Sitäkin löytää onneksi helposti.

dsc07367

Allt om Trädgård -lehdestä bongasin ’Frosty Morn’ -lajikkeen, jolla oli upean raidalliset lehdet. Kotipuutarha-lehdessä puolestaan esiteltiin kotimainen harvinaisuus ’Atlanta’, jolla niin ikään on kaksiväriset lehdet. Kaksiväristä linjaa jatkaa ’Autumn charm’, jonka kukat ovat vaaleat. Olisipa hienoa löytää näitä kaksivärisiä lajikkeita perennapenkkejä ryhdistämään ja syyspuutarhaa piristämään!

 

Puutarhailun kustannuksista

Kaikki puutarhahörhöt tietävät, että niin taimistoilla, messuilla kuin kukkasipuliostoksillakin voi niin sanotusti lähteä puutarhahanskasta. Apurahatutkijana ja satunnaisia koulutuskeikkoja tekevänä minulla ei harmikseni ole varaa satsata puutarhan kasviostoksiin lähellekään sellaisia summia, joita tiedän kanssapuutarhurieni kuluttavan. Olen joutunut käymään syvälliset keskustelut itseni kanssa siitä, että jos ja kun puutarhaan investoidaan, niin missä määrin ja mihin rahaa voi puutarhaan laittaa.

DSC05082.jpg

Rivaripiha vapun valossa 2016.

Taloyhtiössämme on onnekseni erinomaisesti varusteltu varasto, johon on ostettu asukkaiden yhteiskäyttöön todella laadukkaita puutarhan hoitoon liittyviä työkaluja. Meiltä löytyy vimpan päälle kaikki oksasaksista kanttausrautaan ja talikoista erilaisiin leikkureihin. Ehdotuksestani taloyhtiö investoi myös tehokkaaseen mutta hiljaiseen oksasilppuriin sekä kevyeen työnnettävään ruohonleikkuriin, joka kerää leikkuujätteet talteen (komposti kiittää). Taloyhtiö ostaa vuosittain satsit kevätlannoitetta, kalkkia ja syyslannoitetta, joita saa kiikata omaan puutarhaansa. On todellinen puutarhaihmisen unelma asua tällaisessa taloyhtiössä!

DSC05979.jpg

Rivaripiha kesäkuun alussa 2016. Väri on muuttunut ruskeasta vihreäksi.

Säästän siis puutarhan hoitoon liittyvien työkalujen kustannuksissa, joten rahamääräisesti suurimmat investoinnit menevät puutarhan rakenteisiin. Puutarhaamme on ensimmäisenä kesänä kärrätty jumalattomat määrät kompostimultaa, kuorikatetta ja koristekiviä. Ensimmäisenä kesänä ostettiin myös uudet terassikalusteet ja kaasugrilli, tekohengitettiin vanhaa lautaterassia ja rakennettiin pieni laatikkopuutarha. Tänä kesänä on pykätty leikkimökkiä/talvivarastoa omalle pikkupihalle. Olen myös satsannut kauniisiin terrakottaruukkuihin, jotka tuovat ryhtiä kasvukauden ruukkuistutuksiin.

Suunnitelmissa on pengerryksen toteutus, johon varmasti tulee uppoamaan satanen jos kuudeskin.Samoin terassi pitää jossakin vaiheessa peruskorjata ja oma lämpökompostori olisi huima juttu. Havittelen myös ilmavasta pergolasta tuohon terassin ylle, mutta nämä kaikki suunnitelmat menevät sellaisella viiden vuoden aikajanalla. Toki myös seinänaapureilla on sanansa sanottavana esimerkiksi pergolasta, joka saattaa hieman varjostaa vanhan leidin raja-aidan viereistä perennapenkkiä.

DSC05986.jpg

Suunnitelmissa on lisätä enemmän väriä mm. sipulikasvein ja perennoin.

Olen sopinut itseni kanssa, että kasviostoksilla pidetään järki hollilla. Vaikka valmiiden taimien ostaminen olisi niin paljon helpompaa ja puutarha näyttäisi valmiimmalta nopeammin, kasvatan pääsääntöisesti monet kasveista siemenestä. Olen lisäksi ollut erittäin onnekas, kun olen saanut jakopaloja, pistokkaita ja siementaimia erilaisista kasveista ja marjapensaista äidiltäni, naapureiltani ja puutarhaystäviltäni. Joka syksy ostan kukkasipulit kevään kukkaloistoa siivittämään ja keväisin investoin jokusiin ruukkukukkiin.

Entäpä te, hyvät lukijat: Mikä teidän puutarhassanne on se suurin rahareikä?

 

Rivaripihan virhehankinnat

Monesti täällä blogimaailmassa näkee ja kuulee onnistumisista ja täydellisistä yhdistelmistä. Minä puolestani ajattelin valottaa muutamia virhehankintojani, jotka ovat opettaneet kantapään kautta, mikä metsäiselle pihalleni sopii ja mikä ei. Jostakin luin, että erityisesti pienen pihan puutarhurille tärkeämpää olisi hahmottaa, mistä kannattaa luopua ja mikä jättää hankkimatta kuin se, mitä kasveja mihinkin ostetaan. Minulla kun ei ole aikaisempaa kokemusta puutarhuroinnista, niin virhehankinnoilta en ole pystynyt välttymään.

20150728_100620.jpg

Yksi harmittavimmista virheostoksista ovat daaliat. Niin ihania kuin ne ovatkin, daaliat eivät minun puutarhaani sovi muutamasta syystä. Suurin syy piilee puutarhurissa. En halua puutarhaani kasveja, jotka vaativat joka syksyistä ylöskaivamista ja talvettamista. Yritin daalioiden mukuloiden talvettamista kylmäkellarissamme, mutta mukulat homehtuivat ilmeisesti liian kosteissa oloissa.

DSC06299.jpg

Toisekseen daaliat ovat silmääni liian ”puutarhamaisia” kasveja, jotka eivät mielestäni kaikessa koreudessaan istu mustikanvarpujen, saniaisten, metsävadelmien ja humuksen joukkoon.

20150829_104727.jpg

Daalioita saattaa löytyä myös vaatimattomamman oloisia yksilöitä, mutta minun valintani ovat olleet kaikkea muuta kuin huomiota herättämättömiä. Daalioiden lisäksi samat ongelmat kohtasin miekkaliljojen kanssa, joita istutin useita kymmeniä ensimmäisen puutarhakesäni aikana. Pistetään kokemattomuuden piikkiin.

DSC06645.jpg

Virhesiirroksi luen myös krassien kasvatuksen. Haaveissani oli, että krassit köynnöstelisivät pihlajapenkkiäni koristavaa lyhtyä pitkin, mutta joku ötö teki jatkuvasti selvää krassin lehdistä. Reikäisyyden lisäksi lehdet kellastuivat, enkä keksinyt, missä vika loppupeleissä voisi olla. Ja ne kukat, niiden piti olla purppuraisia, mutta kirkkaanpunaista ja oranssia siitä siemenpussista sikisi. Viime viikolla menetin lopullisesti hermot tähän kasviin ja annoin kompostin lahottajille lisää töitä.

DSC06374.jpg

Virhesiirtona pidän myös näiden kaunokaisten istuttamista ruukusta maahan. Ruukussa kaunokaiset toimivat tosi kivasti tummansinisten lemmikkien rinnalla, mutta multavassa maassa nämä ovat kasvaneet holtittomiksi hujopeiksi. Haluaisin tuohon pienelle nurmitilkulle sinne tänne päivänkakkaramaista kaunokaisen muotoa, mutta en ole mistään löytänyt niiden siemeniä. Vinkkejä otetaan vastaan!

DSC06255.jpg

Pionien kanssa vielä arvon. Vaikka mielestäni pionien kukat ovat erityisesti nuppuvaiheessa ihaninta ikinä, en ole varma, sopivatko ne tämän pihan tunnelmaan.

DSC06383.jpg

Ajattelin, että katson vielä ensi kesän tilannetta, kun puutarhan rakenteet ovat silloin pengerrystä ja pikkumökkiä myöten kasassa. Ehkäpä pengerrys jakaa tilan silloin niin selkeästi, ettei pionipenkki nurmialueen keskipisteenä enää haittaa.

Entäpä te rakkaat lukijat, millaisia virhehankintoja tai -siirtoja te olette tehneet?

 

 

Hoitamatta helppo

Tiedättehän ne lupaukset silittämättä siististä vaatteesta? No, minä olen puutarha-asioissa vähän siihen suuntaan kallellaan. Notta hoitamatta helppoa puutarhaa olen hissukseen rakentelemassa. Tykkään kovasti puutarhahommista, ei siinä, mutta suunnitelmissa on lähes luonnonmukainen pikkupuutarha, jossa puutarhaihminen vain lisää tarvittavat lannoitteet kasvun tukemiseksi, kastelee äärimmäisen kuivilla jaksoilla ja korjaa välistä pieniä kimppuja maljakkoihin.

lehtovuokko.jpg

 

Näistä syistä olen yrittänyt löytää puutarhaan kasveja, jotka pitävät hieman humuspitoisesta maasta, leviävät mielellään ja kaipaavat mahdollisimman vähän puutarhaihmisen sekaantumista asiaintiloihin.

arovuokko.jpg

Vuokot ovat todella yllättäneet minut pitkäikäisyydellään. Esimerkiksi arovuokot (Anemone sylvestris), lehtovuokot (Anemone leveillei) ja amerikanvuokot (Anemone multifida) hämmästyttivät pitkällä kukinnallaan.

amerikanvuokko.jpg

Puutarhastani löytyy myös sini- (Hepatica nobilis), valko- (Anemone nemorosa) ja hämyvuokkoa (Anemone nemorosa ´Robinsoniana´) sekä syysvuokkoja (Anemone hupehensis).

Blogiani lukeville ei liene yllätys, että suorastaan palvon orvokkeja. Ne saavatkin varsin vapaasti siementää ja lisääntyä puutarhassa. Myös akileijoja saa tulla mielin määrin lisää.

alppiakileija2.jpg

akileija2.jpg

Samoin kaikenlaiset kellokukat ja kurjenpolvet saavat tulla Rivaripihalle viihtymään.

harakankello2.jpg

kurjenpolvi.jpg

Maanpeitekasveissa luotan pikkutalvioon (Vinca minor), rönsyakankaaliin (Ajuga reptans) ja maahumalaan (Glechoma hederacea), pensasosastolla taas syreeneihin, piskuiseen nietospensaaseen (Deutzia x ’Yuki Cherry Blossom’) ja kiiltotuhkapensaaseen (Cotoneaster lucidus).

Luulen, että tulen toki harrastamaan ruukkuistutuksia ja jokusia kesäkukkia, mutta olisi kiva, mikäli kevään sipulikukilla ja jokusilla luottohankinnoilla saisin puutarhan, joka periaatteessa kapsahtaisi silittämättä siisti -kategoriaan, mikään kasvikeräilijä kun en ole.

Entä te muut: hoitamatta helppo vai suo, kuokka ja jussi?