Puutarhassa tapahtuu

Uijui! Heti kun aurinko jaksaa suoda säteitään, alkaa puutarhassa tapahtua. Tänään pihamaan krookuksissa kävi kova hyörinä, kun joukko kimalaisia piehtaroi medessä ja siitepölyssä. Aikamoinen pärinä sieltä kukista välillä kuului. Krookukset ovat todella kauniita avautuessaan auringonvalossa. Näitä soisin pihamaalle vielä monia kymmeniä lisää.

Terassipenkissä vilkkuu myös jotain lilaa ja pinkkiä. Noviisi kun näissä hommissa olen, en tietenkään syksyllä älynnyt pitää kirjaa, mitä pikkusipuleita penkkeihin oikein ladoin. Veikkaan, että nämä saattavat olla kevättähteä (Chionodoxa luciliae) Multasormesta hankituista värilajitelmapakkauksista.

Moni on jo julkaissut kuvia idänsinililjoista (Scilla siberica), mutta omasta puutarhasta en ole niitä aikaisemmin tunnistanut. Nuo pulleat nuput lienevät idänsinililjaa, eikös? Niitä oli jonkun verran tällä tontilla ennestään ja Multasormen värilajitelmapakkauksista niitä tuli vielä useampi kymmenen lisää. Scillamereen tästä on kyllä vielä matkaa.

Laatikkoviljelmilläkin näyttää tapahtuvan: ensimmäiset raparperit pullistelevat mullan alta. Taidan kokeilla Kasvihormonin blogista löytämääni kikkaa kasvattaa raparperia mustan pöntön alla. Alunperin laatikossa oli kaksi raparperia, mutta ainakaan toista kasvia en tänään sieltä bongannut. Onkohan talvi vienyt sen mennessään?

Nyt on niin ihanaa aikaa seurata muidenkin puutarhatapahtumia. Instagramista olen seuraillut monien puutarhureiden kevään etenemistä. Joillakin on jo sinivuokot ja kevätkaihonkukat ihan kukassa! Niitä odotellessa.

Advertisement

Odottavissa tunnelmissa

Pieni puutarhuri kastelupuuhissa.

Olen könynnyt sairaspäivien ratoksi Instagramissa ja huokaillut tanskalaisten ja brittiläisten puutarhaintoilijoiden valokuvia. Noilla kolkilla kevät on jo hyvässä vauhdissa, ja ihmiset iloitsevat maasta putkahtelevista sipulikukista. Itsekin odottelen, miten on mahtanut käydä muutamille viime vuonna istuttamilleni kukkaisystäville.

Olen aina rakastanut sinivuokkoja (Hepatica nobilis). Kun hokasin, että niitä kasvaa pieninä tuppaina siellä täällä mustikanvarpujen seassa, päätin investoida muutamaan lisätaimeen näiden pienten jalokivien lisääntymisen toivossa. Nyt talvella löysin Särkän perennataimiston sivuilta lehtosinivuokon aniliininpunaisen muodon, kuinka ihana se onkaan!

Naapureidemme pihalla kasvaa runsaasti myös kieloa. Harmittelin kovasti, kun meidän pihaltamme kielot uupuvat kokonaan. Kenties edelliset asukkaat ovat repineet kaikki maasta kielon myrkyllisyyden vuoksi. Koska maaperä kuitenkin on varsin suotuisa kieloille, istuttelin viime vuonna useamman vaaleanpunaisen kielon (Convallaria majalis ’Rosea’) ja jokusen tarhakalliokielon (Polygonatum multiflorum x odoratum), joiden toivoisin leviävän suuremmaksi kasvustoksi pihan perälle. Täytyy myös toivoa, että naapureidemme pihamailta kielot innostuisivat leviämään meillekin.

Nakkailin maahan myös useampia sipulikukkia krookuksista helmililjoihin ja hyasinteista narsisseihin. Narsissithan pukkasivat jo joulukuussa kunnon piipot mullasta esiin, joten saa nähdä, mitä niiden kanssa lopulta käy. Jos kalenteriani oikein tulkitsen, niin neljän viiden viikon päästä olisi jo toivoa nähdä ensimmäiset kevätkukkien pilkahdukset täälläkin. Siihen asti haaveillaan ja ollaan odottavissa tunnelmissa.