Metsäpuutarhan kevätkurjenmiekat

Viime keväänä Rivaripihalla kasvoi ensimmäisen kerran kurjenmiekkoja. Olin aikaisemmin kuvitellut, että kurjenmiekat selviytyisivät vain kivikkopuutarhamaisissa oloissa, mutta väärässä olin.

Maaliskuulla lumipeitteiden alta puskevat lumikurjenmiekat (Iris histroides ’George’) olivat henkeäsalpaava näky. Huhtikuulla myös kevätkurjenmiekat (Iris reticulata ’Harmony’, ’Alida’ ja ’Pauline’) liittyivät mukaan väri-iloitteluun.

Olen lukenut, että nämä pienikokoiset, varhain keväällä kukkivat kurjenmiekat tarvitsevat erinomaisesti vettä läpäisevän kasvualustan. Ajattelin, että ainoa tapa saada kurjenmiekat kukkiviksi asti olisi istuttaa ne ruukkuihin. Istuttelin niitä kuitenkin sinne tänne pitkin pihaa, niin kukkapenkkeihin kuin metsänpohjaankin, kokeillakseni, menestyvätkö kurjenmiekat lainkaan muissa oloissa. Olin todella hämmästynyt, kun etenkin suoraan humukseen istuttamani kevätkurjenpolvet puskivat huhtikuulla metsänpohjasta pintaan ja kukkivat hienosti useamman viikon.

Kurjenpolvet ruukussa

Myös ruukkuihin istuttamani kevätkurjenpolvet olivat menestys. Erityisen onnistuneeksi istutuskokeiluksi tämän tekee se, että ruukut olivat ulkona koko talven. En suojannut niitä pakkasilta tai kosteudelta, vaan ruukut talvehtivat pihapihlajien alla.

Luulen, että ruukkujen pohjalle rakentamani vaaksan korkuinen salaojitus oli näiden ruukkuistutusten pelastus. Rakensin salaojat männynkävyistä. Erotin salaojituksen multakerroksesta vettä läpäisevällä suodatinkankaalla ja varmistin, että ylimääräisen vesi pääsee norumaan ruukusta esteettä ulos. Käytin ruukuissa myös runsaalla hiekalla notkistamaani puutarhamultaa parantaakseni läpäisevyyttä. Tämän vuoden kurjenmiekkaruukut rakensin samalla tavoin kuin viime vuotiset, mutta nyt käytin hamppukuidulla terästettyä kylvömultaa kasvualustana.

Varhaiset kevätkukkijat

Varhaiset kurjenmiekat monine eri värisävyineen ovat aikaisten kevätkukkijoiden aatelistoa talventähtien (Eranthis hyemalis), lumikellojen (Galanthus) ja krookusten (Crocus) rinnalla. Kunhan sipulit muistaa istuttaa hyvin vettä läpäisevään kasvualustaan, voi aikaisin keväällä kokea todellista värien ja muotojen hurmaa.

Advertisement

Jouluruusu Anna’s Red

Oman kylän pop up -putiikista löytyi todellinen aarre. Olin lennähtää takalistolleni, kun silmiini osui hyasinttien, amaryllisten ja kielojen keskeltä punaisia jouluruusuja. Näin joulun aikaan myynnissä näkee useimmiten vain vaaleajouluruusuja (Helleborus niger), tarhajouluruusujen (Helleborus×hybridus) vuoro tulee sitten myöhemmin keväällä. Vaikka sainkin kaivaa kuvetta useamman kympin verran, lähti silti tämä kaunokainen onnellisen uuden emäntänsä matkaan.

Kyseessä on jouluruusuhybridi  ’Anna’s Red’. Tämä tarhajouluruusu kasvattaa huiman pitkät, jopa puolimetriset punaiset kukkavarret ja suuret nahkamaiset lehdet. Lehtien erikoisuus on se, että niiden pinnassa on marmorointia muistuttava kuviointi.

’Anna’s Redin’ kukat ovat yksinkertaiset ja niissä on syvä magenta sävy. Mesilehdet ja heteet ovat nuorissa kukissa limen väriset ja muuttuvat vanhetessaan keltaisiksi. Kukkivana ’Anna’s Rediä’ voi ihailla esimerkiksi täällä.

Nuppuja ostamassani yksilössä on huimat 13 ja lisää näyttäisi tulevan. Googlaillessani tietoa tästä lajikkeesta luin useammasta paikasta, että suotuisalle paikalle istutettuna ’Anna’s Red’ on erinomaisen elinvoimainen. Nyt toivon, että saan tämän ihanuuden pidettyä hengissä siihen asti kunnes routainen maa on sulanut ja sitten istutan sen puolivarjoisan puutarhani paraatipaikalle.

Herkät joulun kielot ruukussa

Kylällemme avautui uusi kukkakauppa. Ja millainen kukkakauppa se onkaan! Ihania herkkuja koko pieni putiikki pullollaan. Käyn joskus siellä kuvailemassa, niin näette tarkemmin.

Jouluostosten lomassa nappasin mukaani kielopurkin, jonka sisällön laitoin laakeaan vatiin sammalen, käpyjen, puolukan varpujen ja kivien kanssa. Asetelmasta tuli mielestäni oikein viehättävä.

Pidän kovasti tällaisista metsä purkissa -tyyppisistä asetelmista. Niissä on tiettyä herkkyyttä ja konstailemattomuutta, joka vetoaa minuun.

Millaisia joulukukkia te lukijat olette hankkineet?

Hyasintit ruukussa

Olen kuluneiden viikkojen aikana ihastellut toinen toistaan hurmaavampia joulukukka-asetelmia, mitä kanssabloggaajat ovat omilla tonteillaan esitelleet. Erityisen viehättynyt olen jouluruusuista (Helleborus) ja skimmiasta (Skimmia japonica), mutta omalta kylältä näitä ei ole vielä löytynyt. Hyasintteja (Hyacinthus orientalis) sitten löytyy senkin edestä!

Palasin eräältä kauppareissulta kotiin muutaman hyasinttipurkin kanssa. Nyhdin ulkoruukusta jo parhaat päivänsä nähneet syklaamit pois ja istutin hyasintit niiden tilalle. Luulin ostaneeni valkoisen ja pari lilaa yksilöä, mutta kovasti vaaleanpunaiselta minusta tuo suurikokoisin vaikuttaa. Havukasvin ostin kultatuijana (Thuja occidentalis ’Golden Smaragd’), jonka pitäisi pärjätä myös puutarhaan istutettuna.

Ihan kiva tästä ruukusta tuli, vaikka hyasintit hujahtavatkin pituudessa kultatuijan ohi. Ja huomaattekos, mikä ”joulukukka” tuolla oikealla kurkkii? Voikukkahan se siellä kurottelee korkeuksiin. Kaikkialle ne kanssa ehtivätkin!

Ruukku kukkii

Olen ruukkuistutusten suuri ystävä. Ruukkuistutuksilla saa pihaan ja puutarhaan nopeasti koristeellisuutta ja väriä. Ne ovat erityisen käteviä meille hätähousuille, joiden vuodenaikakello tikittää kiivaammin kuin perennojen. Nyt kun kevään sipulikukkien kukinnot alkavat hiljaksiin hiipua, mutta perennat eivät ole vielä päässeet kukintavauhtiin, ruukkuistutukset hellivät puutarhaihmistä.

Tämän hetken suosikkeihini orvokki-istutusten lisäksi kuuluvat ruukut, joista löytyy puistolemmikkiä (Myositis sylvatica) ja kaunokaista (Bellis perennis). Miten ihania väripilkkuja nämä ovatkaan!

Olen kovasti yrittänyt löytää valkoisia kaunokaisia, joita voisin istuttaa samaan ruukkuun pinkkien puistolemmikkien kanssa. Vielä ei ole näkynyt, mutta ehkäpä pian. Mielestäni nämä pienet kukkijat sopivat tosi hyvin yhteen. Bonusta tulee vielä siitä, että molemmat kasvit pystyy helposti siirtämään puutarhaan esimerkiksi kukkanurmea tai perennapenkkiä piristämään.

Millaisia kukkia sinulla on ruukuissa?

Hortensia ruukussa

Lähikauppaan oli tullut tällaisia kivoja pieniä ruukkuhortensioita (Hydrangea macrophylla), joten muutamalla eurolla lähti mukaani punainen yksilö. Nakkasin sen terrakottaruukkuun ja ripsottelin päälle jokusia kiviä haihtumista estämään, hortensia kun kuulemma pitää tasaisesta kosteudesta.

Tämän ruukkuhortensian kukista vaikuttaa tulevan aika suuret. Kukat ovat aluksi vihreät ja kehittyessään ne vaihtavat väriä. Jostain muistan lukeneeni, että maaperän happamuus jollakin tavalla vaikuttaisi hortensian kukinnon väriin. Täytyykin selvitellä asiaa lisää.

Palloesikko ruukussa

Rivaripihalla on värjötelty varsin kosteissa ja viileissä tunnelmissa. Useampia päiviä kestänyt sade oli kyllä ihan paikallaan, ei siinä. Nyt vain saisi tulla lämpimämpää, jotta pihalla pärjäisi muullakin varustuksella kuin untuvatakilla.

Käväisin jokin aika sitten lähikylässä sijaitsevassa taimimyymälässä. Ostin korallikanukan (Cornus alba ’Siberian pearls’) ja nietospensaan (Deutzia gracilis ’Yuki Cherry Blossom’) lisäsi pari palloesikkoa (Primula denticulata) ja kaunokaista (Bellis perennis), jotka tökkäsin hajoamispisteessä olevaan vesihyasinttiruukkuun.

Ruukkuistutuksesta tuli ihan hauska, kun asettelin kasvien juurelle vielä tuollaisia pehmeämuotoisia koristekiviä. Palloesikot muuten tuoksuvat vienosti.

Tuoksun houkuttelemana lehahti paikalle myös sitruunaperhonen. Hää ei malttanut odotella ruukkuistutuksen valmistumista, vaan paineli mesiapajille muovipussin sisään aina kun silmä vältti.

 

 

Orvokki-istutuksia

Pidän kovasti orvokeista, koska ne ovat pienellä huolenpidolla varsin kiitettäviä kukkijoita. Lisäksi orvokkien värikirjo on mitä mahtavin. Lisäväriä heräilevään kevätpuutarhaan tai ovenvierustaan saa mainiosti orvokki-istutuksilla, jotka kestävät myös pientä pakkasta.

Kotikylältämme sai tarhaorvokkeja (Viola × wittrockiana) todella sopuisaan hintaan, joten ostin niitä heti parisenkymmentä ja sijoittelin erilaisiin ruukkuihin. Orvokki-istutuksissa hyödynsin viimeisiään veteleviä ruukkuja ja koreja. Tuo yläpuolen amppeli on haljennut kahtia, mutta eiköhän se tämän kasvukauden vielä orvokkien ruukkuna vältä.

Ränsistynyt, mutta jotenkin sympaattinen orvokkiistutus löytyy myös tuhkapensaan alta. Tungin lähes lahoamispisteessä olevaan pajukoriin myös muutaman pikkutalvion (Vinca minor ’Atropurpurea’) rönsyn, jos ne vaikka innostuisivat juurtumaan.

Yksi pikkuruukku unohtui näköjään lemmenistuimelle. Täytyykin etsiä tuolle ruukulle jokin parempi sijoituspaikka. Etsinnässä olisi myös kaveri tuolle lemmenistuimelle. Vinkkaukset kommenttiboksiin! ;)

Metsäiseltä pihaltamme löytyy paljon kantoja ja kiviä, joiden päälle sijoittelin osan ruukuista. Tummanpunaiset ja violettivalkoiset orvokit näyttävät yllättävän herkuilta yhdessä.

Löytyykö sinulta orvokki-istutuksia?

Ovenvierustan ruukkuistutus

Taloyhtiötämme ympäröi metsä. Puutarhamme (eli ns. takapiha) rajautuu kallioon ja mäntymetsätilkkuun, etupiha puolestaan rajautuu valtavaan luonnontilaiseen kangasmetsään, josta naapuriemme kanssa saamme talvivarannot täyteen mustikkaa, puolukkaa ja sieniä. Etupihan ovenvierustan ruukkuistutuksissa yritän hakea sopusointua ikkunoista avautuvan metsän kanssa. Syksyllä pistin ruukut täyteen kanervaa (Calluna vulgaris) ja murattia (Hedera helix).

Nyt keväällä oli täysin selvää, että haluaisin ruukkuihin orvokkeja (Viola). Nappasin ruokaostoksilla mukaani violetin eri sävyisiä orvokkeja ja otin kotipihasta karhunsammalta (Polytrichum commune), mustikanvarpuja (Vaccinium myrtillus) ja pikkutalviota (Vinca minor ’Atropurpurea’). Orvokeissa on jo paljon nuppuja, joten toivon, että nämä istutukset kukoistavat jokusen viikon päästä ihan tosissaan.

Aika kivat ruukut taas tuli ja pikkurahalla.

Mitä sinun piharuukuistasi löytyy?