Lahjoituspuutarhan kevät

Kirjoittelin helmikuussa suunnitelmistani perustaa uudelle plotille pieni lahjoituspuutarha. Lahjoituspuutarhan istutussuunnitelma rakentuu vahvasti satokausiajattelun ympärille, jota olen jo harjoitellut Rivaripihaa pykätessäni. Satokausiajattelun ydintä lahjoituspuutarhassani on se, että kasvatan plotillani kestävästi vain sellaisia leikoiksi kelpaavia kukkia, heiniä ja oksia, mitkä siellä viihtyvät ja sen mukaan, mikä kunakin vuodenaikana on luontevasti ja luonnollisesti mahdollista.

Silmäilläänpä ensiksi lahjoituspuutarhan kevättä. Koska uudella plotilla kiertelee valkohäntäpeuroja poikueineen, täytyy minun huomioida tämä tontin erityispiirre istutussuunnitelmia ja kasvivalintoja tehdessäni. Kevään pääsato tuottuu erilaisista narsisseista (Narcissus), jotka eivät todistetusti nelijalkaisille maistu.

Olen kasvatellut Rivaripihalla narsisseja vuodesta 2015. Ne ovat osoittautuneet varsin luotettaviksi ja helpoiksi kevätkukkijoiksi, jotka ilahduttavat vuosi vuodelta yhä lisääntyvillä kukkavarsillaan. Erilaisia narsisseja on nykyisin varsin mukavasti saatavilla, eivätkä sipulien hinnat kohoa liian korkeaksi edes hieman erikoisemmilla lajikkeilla.

Erilaisia narsisseja löytyy nykyisin niin paljon, että ne jaetaan jopa neljääntoista toisistaan poikkeavaan ryhmään. Eri ryhmiin kuuluvia narsisseja on varsin helppoa yhdistellä toisiinsa kimpuiksi. Monet narskut myös tuoksuvat miellyttävästi.

Narsisseille kivoja kimppukavereita saa muun muassa helmihyasinteista (Muscari) tai tarhahyasinteista (Hyacinthus orientalis). Muscarien eri sävyiset siniset syventävät narskujen keltaisia tai oranssihtavia sävyjä. Vaaleanpunaiset puolestaan tuovat hempeyttä ja herkkyyttä asetelmiin. Tarhahyasinteista pidän oikeastaan enemmän jokusia vuosia vanhoina, jolloin ne eivät ole niin tymäkän tiiviitä. Rivaripihan ensimmäiset hyasintit on istutettu vuoden 2015 syksyllä. Sieltä ne metsänpohjasta nousevat yhä edelleen tervehtimään kevätaurinkoa

Keväisestä lahjoituspuutarhasta pitää löytyä myös napakat kasvustot pikkutalviota (Vinca minor) ja murattia (Hedera helix). Näiden kasvien vihannat varvut tuovat kivaa vaihtelua kukkakylläisiin kimppuihin. Rivaripihalla kasvaa paria hyvin kestävää murattia, joista otan pistokkaita lahjoituspuutarhaa varten. Lisäksi aion ostaa muutamia risareunaisia muratteja (Hedera helix ’Sagittifolia’), joihin ihastuin viime kesänä tavattomasti. Syksyllä penkkiin istuttamani yksilöt ovat selvinneet talvesta loistavasti, mutta ovat vielä liian pieniä jaettavaksi.

Miltäs kuulostaa? Tuleeko mieleesi jotain muuta peuravarmaa kevätkasvia, jota minun kannattaisi istutella narsissien seuraksi?

Mahtavat muratit

Löytyykö lukijoista muitakin, joiden mielestä muratit (Hedera helix) ovat kerrassaan mahtavia? Ihan ensimmäisenä puutarhasyksynä hankin muratteja kellokanervien kavereiksi ruukkuistutuksiin. Syksyn kylmetessä huomasin, että murattihan otti ylleen kauniin syysvärin, sitä siis lisää. Talvetin varsin menestyneesti tuolloiset muratit ja ne ovatkin yllättävän hyvin pärjänneet myös huonekasveina.

Tänä keväänä ostin muutaman ulkomuratin paikalliselta taimistolta. Tuo ylläoleva on jotakin kirjavalehtistä sorttia, jonka alkusyksyllä istutin ruukusta kivien rakoon. Saapa nähdä, kestääkö se talven yli. Tällä hetkellä siinä on kaunis murrettujen värisävyjen ruska, jota pysähdyn ihastelemaan lintujen ruokinta-automaatteja  täyttäessäni.

Kivien lomaan, syvämultaiseen maahan päätyi myös tämä kesällä sinivihreän lehdistön omaava yksilö. Pidän kovasti siitä, miten samassa kasvissa on sekä täysin vihreitä että ruskaantuneita lehtiä. Ja nuo violetit varret näyttävät niin upeilta maahan karisseita pihlajanlehtiä vasten!

Murattia saa tässä puutarhassa kasvaa kahmalokaupalla lisää. Hyviä ehdotuksia eri lajikkeista otetaan vastaan!

Tuonne pihan perälle, kallion kupeeseen, sain juurtumaan naapurin vanhalta leidiltä saamani vironmuratin (Hedera helix ’Baltica’) pari tainta. Loppusyksyllä bongasin taimien juurista uutta vantteraa kasvustoa, joten ne ilmeisesti viihtyvät uudessa istutuspaikassaan hyvin. Nyt vain toivotaan suht hyvää lumipeitettä, jotta saisin nauttia näistä tänä vuonna istutetuista murateista jatkossakin.

Ovenvierustan ruukkuistutus

Taloyhtiötämme ympäröi metsä. Puutarhamme (eli ns. takapiha) rajautuu kallioon ja mäntymetsätilkkuun, etupiha puolestaan rajautuu valtavaan luonnontilaiseen kangasmetsään, josta naapuriemme kanssa saamme talvivarannot täyteen mustikkaa, puolukkaa ja sieniä. Etupihan ovenvierustan ruukkuistutuksissa yritän hakea sopusointua ikkunoista avautuvan metsän kanssa. Syksyllä pistin ruukut täyteen kanervaa (Calluna vulgaris) ja murattia (Hedera helix).

Nyt keväällä oli täysin selvää, että haluaisin ruukkuihin orvokkeja (Viola). Nappasin ruokaostoksilla mukaani violetin eri sävyisiä orvokkeja ja otin kotipihasta karhunsammalta (Polytrichum commune), mustikanvarpuja (Vaccinium myrtillus) ja pikkutalviota (Vinca minor ’Atropurpurea’). Orvokeissa on jo paljon nuppuja, joten toivon, että nämä istutukset kukoistavat jokusen viikon päästä ihan tosissaan.

Aika kivat ruukut taas tuli ja pikkurahalla.

Mitä sinun piharuukuistasi löytyy?