Jouluruusu kukkapenkissä

Ostin marraskuussa 2015 lähikaupasta kotimaista tuotantoa olleen vaaleajouluruusun (Helleborus niger). Tässä jouluruusussa minua kiehtoi valtava, yksinkertainen japanilaistyyppinen kukinto.

vaaleajouluruusu (Helleborus niger)

Jouluruusuparka koki kovia kuivassa ja liian lämpimässä sisäilmassa. Raasku kuivatti ja pudotti yksitellen kaikki lehtensä ja jossakin vaiheessa kukkaruukussa oli vain pieni ruskea tynkä näkyvissä. Siirrettyäni sen lattiatasoon terassin oven viereen, se alkoi kasvattaa muutamia hassuja lehtiä. Onneksi uskoin monia puutarhablogeja, keskustelupalstojen viestejä ja äitiäni, jotka kaikki kannustivat hautaamaan juurakon perennapenkin multiin.

Vaaleajouluruusun nuput

Marraskuussa bongasin pihlajanlehtikatteen alta nämä piskuiset nuput. Olin haltioissani.

DSC07656

Suojasin jouluruusun ilmavasti kuivettuneiden tuoksuherneiden varsilla ja havuilla ja kinosin lunta peitteeksi aina muistaessani.

 

IMG_1276

Hellyyden osoitukset ovat kannattaneet ja nyt jouluruusu alkaa palkita herkällä kukinnallaan. Nupun kehittyminen on kestänyt viikkoja. Vasta tänään tämä ensimmäinen nuppu on hissukseen alkanut avautua.

IMG_1413

En muista, että ruukussa ollessaan jouluruusulla olisi ollut häivähdys pinkkiä verholehdissään. Kenties maaperän koostumus vaikuttaa väritykseen.

IMG_1410

Olen aivan hurmaantunut noista koristeellisista heteistä ja emeistä. Jos hyvin käy, niin kevään kuluessa tuolta aukeaa vielä ainakin viisi vastaavaa kukkaa lisää! Ja kukinnon loputtua tähtimäiset siemenkodat ovat varsin upeita ilmestyksiä nekin!

Kevään merkkejä Rivaripihalla

Jokusella asteella lämmenneet päivät ja aurinko ovat saaneet Rivaripihalla ihmeitä aikaan. Nurmen, karikkeen ja sammaleen seasta pilkottaa vaikka mitä piippoja.

Galanthus nivalis Flore pleno

Ostin viime keväänä kerrattukukkaisen puistolumikellon (Galanthus nivalis ’Flore pleno’) sipuleita ”vihreänä”, eli suoraan kukinnan jälkeen. Tökkäsin ne heti ostopäivänä paraatipenkkiin muhevan maan syliin. Näyttäisi siltä, että lumikellot nousevat terhakkaina jopa jään läpi. Mielenkiinnolla odottelen tämän lajikkeen kukkimista.

Galanthus nivalis

Täysin metsän pohjalle istuttamani puistolumikellot alkavat myös nousta karikkeen seasta. Toivon kovasti, että nämä innostuisivat leviämään puutarhassa.

tulppaanit

Maasta nousee myös jotain kookkaampaa. Mitäköhän nämä lienevät? Tähän paikkaan istuttaneeni kirjopikarililjan (Fritillaria meleagris) sipuleita, mutta nämä piipot ovat huomattavasti kookkaampia kuin kirjopikarililjan piipot. Onkohan minulla mennyt sipulit syksyllä sekaisin ja olenkin epähuomiossa nakellut tähän tulppuja? Kevät näyttää.

Omphalodes verna

Terassipenkistä nousee kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna). Olen iloinen, että tämä kevätkukkija viihtyy meillä, sillä sen herttamaiset lehdet ovat todella kauniit koko kasvukauden. Yritin viime vuonna lisätä kevätkaihonkukkaa rönsyistä. Kohta pitäisi selvitä, oliko lisäysyritys onnistunut.

pioni

Ja niitä pioninpiippoja pukkaa ihan urakalla. Vedin viime kesänä pionipenkin nurmettomaksi, mutta niin vain siellä kasvaa jotain pitkää kortta. Miten ihmeessä tämän saisi pelkälle mullokselle? Viime vuonna piippoja oli yhteensä 25, mutta nuppuja avautui vain neljä. Katselen vielä tämän kesän, miten pionit natsaavat puutarhan tunnelmaan. Jos fiilikset jatkuvat viime vuotisissa merkeissä, lahjon lähipiiriä juurakoilla ja keksin jotain metsäistä pihamme korkeimmalle kohdalla.

 

 

 

 

Kukkiiko tarhakylmänkukka tänä vuonna?

Nyt on jännät paikat! Hoksasin tänään, että tarhakylmänkukka (Pulsatilla vulgaris) on puskenut ainakin neljä alkua ylös kallionkielekkeelle rakentamastani pikkupenkistä. Viime vuonna huokailin saman ilmiön edessä, mutta suureksi harmikseni tuolloin nousseista aluista vain yksi selvisi syksyyn asti ja sekään kasvi ei kukkinut; lehteä vain pukkasi. Kun kaivoin viime vuotiset kuvat muistia virkistämään, huomasin, että aluthan ovat tänä vuonna aivan toisenlaisen näköiset. Olisikohan tarhakylmänkukka viimeinkin kukkimassa?!

tarhakylmänkukka4SONY DSC

Kun kuvia vertailee, niin tuo ylempi vuodelta 2016 on selvästi lehteä pukkaava pikkutaimi. Alemmassa, eli tämän vuoden kuvassa, puolestaan avautuvasta versosta pukkaa tuollainen krookuksen kukka-aihetta muistuttava luoti. Odottavan aika on tunnetusti pitkä, mutta olisipa todella hauskaa, mikäli nämä tänä keväänä innostuisivat kukkimaan!

Kevätkylvöjä: Orvokkeja ruukkuihin

SONY DSC

Ihailin näitä pikkukukkaisia sarviorvokkeja (Viola cornuta) jo viime vuonna. Orvokit ovat kestävyydessään, leviämisessään ja värivalikoimissaan ehdottomasti kukkarakkauksieni kärkikahinoissa mukana. Näissä Sorbeteissa minua viehättää erityisesti viileä värimaailma. Nyt olin ajoissa liikkeessä ja tilasin Sorbetit Exotic Gardenilta. Ja eikun multiin.

SONY DSC

Sorbettien siemenet itivät hieman hitaammin kuin omasta puutarhasta kerättyjen sarvi- ja tarhaorvokkien siemenet, mutta hiljaa hyvä tulee. Nyt neljästä purkista kurottelee kohti valoa terhakoita orvokintaimia, joiden toivon päätyvän ruukkuistutusten helmiksi.

Mitä tarkoittaa F1 siemenissä?

Ostamissani siemenpussukoissa oli merkintä F1, eli Sorbettien siemenet ovat hybridisiemeniä. Tämä käsittääkseni tarkoittaa sitä, että F1 koodilla varustetuista siemenistä kasvatettujen kasvien jälkeläisistä ei välttämättä kasva emokasvinsa kaltaisia yksilöitä. F1-hybridien jälkeläisissä siis tietyt ominaisuudet rapautuvat, sitä enemmän mitä useampia jälkeläisiä kasvatetaan. Jos (ja kun) kerään aikanaan omista Sorbeteistani siemeniä talteen, saattaa kylvöjen tuotoksina syntyäkin täysin toisen värisiä sarviorvokkeja. Mutta ainakin tulevana kesänä saan nauttia vadelmanpunaisista ja tummanvioleteista pikkuorvokeista.

 

Krookuksia näkyvissä

DSC03912.jpg

Kun kevätaurinko lämmittää pihan pälvipaikkoja, ihmeitä alkaa tapahtua. Parin aurinkoisemman päivän seurauksena bongasin aamuisella puutarhakierroksellani piskuisia krookuksen alkuja. Tässä kohtaa oli alkujaan suurikukkaista violettia kevätsahramia (Crocus vernus ’Flower record’), ja täydensin kukkaloistoa lähikaupasta löytyneellä pienikukkaisemmalla krookussekoituksella. Jännittävää nähdä, millaista väritykitystä näistä joidenkin viikkojen kulutta aukeaa, mikäli saamme nauttia aurinkoisista päivistä.

SONY DSC

On jotenkin hellyttävää, miten nuo krookuksenalut puskevat läpi lumen ja nurmimättäiden. Kevään kasvuvoima on kerrassaan hämmästyttävää!

Ensimmäiset lumikellot Rivaripihalla

SONY DSC

Miten mahtavaa onkaan päästä tekemään ihka oikea puutarhapostaus! Edellisestä onkin aikaa jo jokunen kuukausi. Bongasin tänään puutarhasta, sakokaivojen vierestä tämän vuoden ensimmäiset puistolumikellot (Galanthus nivalis). Viime vuonna ensimmäinen osui silmiini 16.3., eli tänä vuonna mennään himppasen rivakammassa tahdissa kevättä kohti, jos kellotus alkaa puistolumikellojen ylösnousemuksesta.

SONY DSC

Puistolumikelloja vaikuttaisi nousevan tänä vuonna enemmän kuin viime vuonna, jolloin nurmella oli monia kukkimattomia pikkutaimia. En muistaakseni haudannut tähän sakokaivojen läheisyyteen Eurobulbista ostamiani tähtilumikelloja (Galanthus elwesii) lainkaan, vaan laitoin ne multiin tuonne pihan metsäisemmälle osiolle leviämisen toivossa.

SONY DSC

Ihanaan aikaan olemme hiljaksiin siirtymässä, vaikka parhaillaan ulkona roimii räntää ihan kunnolla. Ja nyt kun puutarhassakin alkaa jälleen tapahtua, herää Rivaripihakin talvihorroksestaan.

Talven selän taittumista odotellessa

Tänään on Matinpäivä. Viime vuonnakin odottelin kärsimättömänä kevään saapumista ja manasin, kun talven selkä ei ota taittuakseen. Näyttää olevan samat tuntemukset näin vuosi myöhemmin.

dsc07408-1

Meillä on pari päivää pyryttänyt ihan kunnolla. Puutarhan pälvipaikat ovat saaneet päälleen liki 20 senttiä tuoretta lunta. Olen yrittänyt ottaa pyrytyksen positiivisesti ja hautasin jokusia purkkeja kylmäkäsittelyä vaativia perennansiemeniä lumen alle inspiroiduttuani Katin 100% outdoor -blogissa olleesta postauksesta. Sisälle kylvin erilaisia tarhaorvokin (Viola × wittrockiana) siemeniä.

img_0661

Kevään tuntua tuovat myös nämä Prismasta löytämäni kirsikan (Prunus cerasus) oksat. Ne ovat olleet nyt viikon verran vesitölkissä ja tänään bongasin niistä nuppuja. Kukkivat kirsikanoksat helpottavat kummasti kevään kaipuuta. Saapa nähdä, mennäänkö tänä vuonna samassa tahdissa kuin viime vuonna, jolloin olen maaliskuun puolivälissä mennyt pähkinöiksi krookusten aluista ja pionien piipoista.

Hyvät lukijat: Miten te siivitätte kevään saapumista?