Kevään merkkejä Rivaripihalla

Jokusella asteella lämmenneet päivät ja aurinko ovat saaneet Rivaripihalla ihmeitä aikaan. Nurmen, karikkeen ja sammaleen seasta pilkottaa vaikka mitä piippoja.

Galanthus nivalis Flore pleno

Ostin viime keväänä kerrattukukkaisen puistolumikellon (Galanthus nivalis ’Flore pleno’) sipuleita ”vihreänä”, eli suoraan kukinnan jälkeen. Tökkäsin ne heti ostopäivänä paraatipenkkiin muhevan maan syliin. Näyttäisi siltä, että lumikellot nousevat terhakkaina jopa jään läpi. Mielenkiinnolla odottelen tämän lajikkeen kukkimista.

Galanthus nivalis

Täysin metsän pohjalle istuttamani puistolumikellot alkavat myös nousta karikkeen seasta. Toivon kovasti, että nämä innostuisivat leviämään puutarhassa.

tulppaanit

Maasta nousee myös jotain kookkaampaa. Mitäköhän nämä lienevät? Tähän paikkaan istuttaneeni kirjopikarililjan (Fritillaria meleagris) sipuleita, mutta nämä piipot ovat huomattavasti kookkaampia kuin kirjopikarililjan piipot. Onkohan minulla mennyt sipulit syksyllä sekaisin ja olenkin epähuomiossa nakellut tähän tulppuja? Kevät näyttää.

Omphalodes verna

Terassipenkistä nousee kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna). Olen iloinen, että tämä kevätkukkija viihtyy meillä, sillä sen herttamaiset lehdet ovat todella kauniit koko kasvukauden. Yritin viime vuonna lisätä kevätkaihonkukkaa rönsyistä. Kohta pitäisi selvitä, oliko lisäysyritys onnistunut.

pioni

Ja niitä pioninpiippoja pukkaa ihan urakalla. Vedin viime kesänä pionipenkin nurmettomaksi, mutta niin vain siellä kasvaa jotain pitkää kortta. Miten ihmeessä tämän saisi pelkälle mullokselle? Viime vuonna piippoja oli yhteensä 25, mutta nuppuja avautui vain neljä. Katselen vielä tämän kesän, miten pionit natsaavat puutarhan tunnelmaan. Jos fiilikset jatkuvat viime vuotisissa merkeissä, lahjon lähipiiriä juurakoilla ja keksin jotain metsäistä pihamme korkeimmalle kohdalla.

 

 

 

 

Ensimmäiset lumikellot Rivaripihalla

SONY DSC

Miten mahtavaa onkaan päästä tekemään ihka oikea puutarhapostaus! Edellisestä onkin aikaa jo jokunen kuukausi. Bongasin tänään puutarhasta, sakokaivojen vierestä tämän vuoden ensimmäiset puistolumikellot (Galanthus nivalis). Viime vuonna ensimmäinen osui silmiini 16.3., eli tänä vuonna mennään himppasen rivakammassa tahdissa kevättä kohti, jos kellotus alkaa puistolumikellojen ylösnousemuksesta.

SONY DSC

Puistolumikelloja vaikuttaisi nousevan tänä vuonna enemmän kuin viime vuonna, jolloin nurmella oli monia kukkimattomia pikkutaimia. En muistaakseni haudannut tähän sakokaivojen läheisyyteen Eurobulbista ostamiani tähtilumikelloja (Galanthus elwesii) lainkaan, vaan laitoin ne multiin tuonne pihan metsäisemmälle osiolle leviämisen toivossa.

SONY DSC

Ihanaan aikaan olemme hiljaksiin siirtymässä, vaikka parhaillaan ulkona roimii räntää ihan kunnolla. Ja nyt kun puutarhassakin alkaa jälleen tapahtua, herää Rivaripihakin talvihorroksestaan.

Syksyn kukkasipulisavotta

Kevään ja alkukesän kukkaloisto varmistetaan kukkasipuli-istutuksilla. Tilasin omat kukkasipulini kimppatilauksena äitini kanssa Hollannista. Herkempiä saattaa järkyttää sipulitilaukseni volyymi. DHL:n pitäisi kiikata 1300 sipulia kotiovelle tämän viikon aikana. Järkytystä kenties hieman lievittää se, että suurin osa kukkasipuleista on ns. pikkusipuleita: krookuksia, lumikelloja, englanninsinililjaa, idänsinililjaa, persiansinililjaa ja kesälumipisaraa.

Kerrottukukkaisia tulppaaneja hankin jokusia lajikkeita. ’Royal Acresista’ ja ’Black Herosta’ suunnittelin väriparia pionipenkin läheisyyteen (pahoittelen, osa kuvista on Pinterestin gallerioista, ensi keväänä takuulla vain omia kuvia).

’Copper Imagesta’ näin uskomattoman kauniita kuvia Instagramissa ja ajattelin kokeilla niitä tuohon sisäänkäynnin nurmialueelle suviruusua ympäröimään.

tulip_copper_image.jpg

Tulipa ’Copper Image’

Takapihan metsäiselle alueelle ajattelin istutella kotkansiipien ja metsäalvejuurten sekaan väriyhdistelmän, joka koostuu ’Queen of Nightista’, ’Light and Dreamystä’ ja ’Yellow Purissimasta’.

 

Narsisseista tilasin metsäpuutarhaan kauniisti sopivia, luonnonmukaisilta näyttäviä lajikkeita. ’Thaliaa’ sumputan kuorikatteella päällystetyn polun viereen mustikanvarpujen seuraksi, vaaleankeltainen ’Hawera’ puolestaan saa hehkua hiilenmustan leikkimökin kupeessa.

Liiriaa eli vuorililjaa (Ixiolirion tataricum) minulta jo löytyykin, mutta tilasin tätä sinistä kaunokaista lisää erityisesti pitkän kukinta-aikansa vuoksi. Liiria yhdistyy nätisti hyasintteihin, joiden toivon uusivan kukintansa ensi keväänä (hyasintteja en muuten tilannutkaan, öy nöy) ja rusolaukkaan (Allium roseum ’Grandiflorum’).

Eli kohta pitäisi lykätä liki 1300 sipulia multiin. Jostain syystä urakka ei vielä tunnu mahdottomuudelta, vaan ihan mukavalta ensi kevään ilonlähteiden synnyttelyltä. Ajattelin myös porrastella sipulien istutusta siten, että herkemmät lajikkeet peittelen maaemon huomiin tulevana viikonloppuna, laukat syyskuun loppupuolella ja tulppaanit vasta maan pysyvästi viilennyttyä.

Mitäs teidän kanssapuutarhurien kukkasipuliostoksista tänä vuonna löytyy? Entäpä kukkasipulisavotta: Ihana ilo vaiko karsea koettelemus?

 

Aikaiset kevätkukkijat: TOP 5

Kovin harmaata ja koleaa pitää edelleen. Päätin taittaa päivän ankeutta listaamalla kevään 2016 suosikkikukkijat, joita Rivaripihalta löytyy.

5. sija Tuoksuorvokki (Viola odorata)

tuoksuorvokki.jpg

Viidettä sijaa pitää Rivaripihan sammaloituneella nurmikolla vapaasti leviävä tuoksuorvokki. Näistä nauttiakseen täytyy pudottautua polvilleen sammalikkoon, mutta tuoksuorvokin herkkyys ja vieno tuoksu ovat polvien kuraamisen arvoista. Tuoksuorvokki leviää sekä rönsyillään että muurahaisavusteisesti. Näitä kaunokaisia soisin Rivaripihalle paljon nykyistä enemmän.

4. sija Puistolumikello (Galanthus nivalis)

lumikello.jpg

Neljännelle sijalle pääsee puistolumikello, joka oli Rivaripihan kevään 2016 kaikkein ensimmäinen kukkija. Lumikelloja on vielä harmillisen vähän, joten ajattelin avittaa tilannetta ostamalla syksyllä pussillisen tai pari tähtilumikellon (Galanthus elwesii) sipuleita. Pidän kovasti siitä, miten lumikellojen vaaleus ikään kuin kirkastaa ympäröivät alueet.

3. sija Kirjokevättähti (Scilla forbesii)

kirjokevättähdet.jpg

Kolmannen sijan saavutti kirjokevättähti. Terassipenkistä löytyy normaalimuodon lisäksi isokasvuisempia ’Blue Giant’ ja ’Pink Giant’ -lajikkeita. Kirjokevättähdillä saa helposti loihdttua pastellisen hattarapilven haluamalleen alueelle. Mikä parasta, kirjokevättähti jaksaa kukkia kauan ja viihtyy pitkään jopa leikkokukkana.

2. sija Sahramit (Crocus)

krookukset

Hopeasijalle päätyivät sahramit eli krookukset. Metsäpuutarhassamme violettisävyisten krookusten kukinta oli harmillisen lyhyt mutta sitäkin intensiivisempi. Sen sijaan etupihallamme, joka on huomattavasti varjoisampi, krookuksia kukkii edelleen. Suunnitelmissani on valita hieman eri aikoihin nousevia ja kukkivia krookuksia tulevan syksyn sipuliostoksilla, jotta näiden keväisten auringonpurkausten loistosta saisi nauttia mahdollisimman pitkään. Mielestäni myös krookusten lehdet ovat upean koristeelliset.

1. sija Sinivuokko (Hepatica nobilis)

sinivuokko.jpg

Rivaripihan kevään kuningattareksi kruunataan sinivuokko. Tällä pihalla sinivuokkoja arvostetaan niin paljon, että niitä ei kerätä maljakkoon, vaan annetaan rauhassa muodostaa pähkylöitä runsaan leviämisen toivossa. Haaveissani olisi saada aniliininpunainen sinivuokko viihtymään tässä puutarhassa. Naapurilla näyttää olevan myös valkoista sinivuokkoa. Kenties se muurahaisavusteisesti päätyy myös Rivaripihalle.

Mitkä ovat sinun kevätkukkijasuosikkejasi?

 

 

Kylmää pitelee

jääputous.jpg

Pihakallioomme on ilmestynyt jääputouksia. Yritän kääntää ajatukseni hyisistä yölämpötiloista siihen, että päivisin päästään kuitenkin plussan puolelle. Käppäilin hetki sitten pihassa harmittelemassa, miten innokkaat narsissien ja helmihyasinttien hiipat ovat ilmeisesti suojauksesta huolimatta paleltuneet yöpakkasten kourissa. Kauniin vihertävät hiipat ovat kuivettuneet ruskeiksi käppyröiksi. Buu!

lumikello.jpg

Lumikellot eivät pahemmin näytä pakkasöitä säikähtävän. Nyt pihalla on useampia nuppuja, tosin yksikään niistä ei ole kunnolla auennut. Yritin nakella havuja krookuksien suojaksi, mutta ainakaan vielä en bongannut krookuksissa nuppuja.

tulput.jpg

Tulput sen sijaan ponnistavat urheasti penkistä pintaan, vaikka lunta vihmoo päivittäin lisää. Tähän penkkiin nakkelin muistaakseni fuksianpunaista ’Don quichotte’-, violettia ’Alibi’- ja valkoista ’White dream’ -lajikkeita.

Eilen alkoi tähtitieteellinen kevät. Termistä kevättä saamme kaikesta päätellen odotella vielä hyvän tovin. Onneksi nyt ollaan jo maaliskuun paremmalla puolella ja kevätkukkia pursuavat ruokakaupat antavat toivoa paremmasta.

Kevään ensimmäinen nuppu

Kevätrituaaleihini näyttää kuuluvan joka-aamuinen pihakierros höyryävä kahvikuppi kourassa. Mikään ei kosketa puutarhaihmisen sydäntä voimakkaammin kuin kasvun ihmeen todistaminen. Saan taimien kasvun ihmettelystä sanoinkuvaamatonta iloa ja voimaa, joka auttaa kantamaan myös silloin, kun elämän toiset osa-alueet tuntuvat yhdeltä savimaan kynnöltä. Ja uijui sentään, mihin katseeni pihakierroksella nauliutui: kevään ensimmäiseen nuppuun!

lumikello.jpg

Veikkaan, että tämä herkkä nuppu kuuluu lumikellolle (Galanthus nivalis). Kylmää uhmaavan kaunokaisen viereen näyttää kohoavan muutama muukin lajitoveri, kaiken kaikkiaan bongasin kolme nuppua ja useita lehdenalkuja.

Haaveilin syksyllä istuttavani kerrotua lumikelloa (Galanthus nivalis plenus ’Flore Pleno’), mutta kävin sipuliostoksilla ilmeisen myöhään, sillä kaikki kerrotut lajikkeet oli jo loppuunmyyty. Nautin kuitenkin kovasti myös tästä yksinkertaisesta lajikkeesta. Ensi syksynä viskelen maahan lisää näitäkin sipuleita, haaveissani kun on saada metsäpihalleni reheviä lumikellotuppaita sinne tänne.

 


Kukkaiskeijuja kevään kaipuuseen

IMG_20160229_211209.jpg

Odottavan aika on tunnetusti piiiiitkä. Ikkunasta tervehtii tällä hetkellä varsin lohduton näkymä: on harmaata ja jäistä. Maailma näyttää varsin värittömältä, eikä aurinkokaan ole näyttäytynyt tasaisen massan alta päiväkausiin.

Kirjaston lastenosastolta löytyi ihana kirja, Cicely Mary Barkerin kuvittama Kukkaiskeijujen kultainen kirja, jolla olen yrittänyt lääkitä kevään kaipuutani. Tutkimme lasteni kanssa, millaisia keijuja kevään ensikukkijoiden myötä puutarhaamme saattaa lennähtää. Krookuksia istutimme etupihan piskuiselle nurmialueelle syksyllä. Metsäpihalta puolestaan löytyy idänsinililjoja ja lumikelloja, mikäli ne ovat selvinneet talvimärkyydestä.

Suosittelen Kukkaiskeijujen kultaista kirjaa nostalgiannälkäisille kukkien kauneutta arvostaville. Kirjassa riittää lukuisia sivuja perheen pienimpien kanssa tutkittavaksi. Bonuksena lapset oppivat tunnistamaan erilaisia kasvilajeja.