Uskaltaakohan tätä edes julkisesti sanoa ääneen, koska tästä joutuu kuitenkin tilille. Olen ajatellut, että tämän kauden kasvibudjettini olisi enintään vain 50 euroa. Tämä pitäisi sisällään kaikki kasvit; juurakot, taimet, sipulit, kaikki. Tämän 50 euron päälle minulla on Äiteeltä joululahjaksi saamani lahjakortti Ruoveden Viherrinki-myymälään. Tämä riittäköön.
Katse kulutuskäyttäytymiseen
Olen jo pidempään miettinyt sitä, miten puutarhuroinnistakin on tullut yksi varsin hyvin tuottava kulutuskulttuurin muoto. Kantar TNS:n Kotipuutarhatutkimuksen mukaan suomalaiset käyttivät vuonna 2017 huimat 562 miljoonaa euroa puutarha-alan palveluihin ja tuotteisiin. Vuoden 2018 tulokset julkaistaan varmaankin muutaman kuukauden sisällä, mutta uskoisin summan tuosta vielä kasvaneen.
Kotimaisen puutarhabisneksen kukoistaminen sinänsä on minusta oikein upea asia. Minua kuitenkin vaivaa omassa kulutuskäyttäytymisessäni se, että harrastukseen on alkanut kiinnittyä elementtejä, jotka koen ongelmallisiksi sekä henkilökohtaisen talouden että laajemmin yhteiskunnallisen vastuullisuuden näkökulmasta. Olen reilu kymmenen vuotta sitten pyristellyt irti turhasta shoppailusta ja kirppistelystä. Olen ollut tyytyväinen, kun kotimme ei enää tursua tavaraa. Viime vuonna kuitenkin huomasin, miten kuluttamisen eetos on kuin varkain hiipinyt myös puutarhaharrastukseni kylkiäiseksi.
Mihin sitä rahaa kuluu?
En edes uskalla laskea, kuinka paljon olen näiden neljän vuoden aikana käyttänyt rahaa puutarha-alan tuotteisiin. Joka ikinen vuosi olen ostanut säkkikaupalla erilaisia kasvualustoja, kuorikatetta ja lannoitteita. Olen myös haalinut työkaluja, ruukkuja, kasvitukia ja koristeita. Oma osansa on myös kulunut rakennusmateriaaleihin, puutarhakalusteisiin ja kaasugrilliin tykötarpeineen. Niin ja ne puut, pensaat, taimet, juurakot, sipulit ja siemenet. Tässä lähes kilpavarustelua muistuttavassa hamstrauksessa minua kismittää yksi perusarvojani vastaan kinnaava piirre: vastuullisuuden puute.
Harrastus vastuullisemmaksi
Yritän asteittain korjata kulutuskäyttäytymistäni vastuullisemmaksi, mutta puutarhaan liittyvien ostosten kohdalla minun tulee vielä skarpata ihan tosissani. Yritän kovasti vähentää muovin kulutusta perheemme kohdalla, mutta valitettavan moni puutarhaan liittyvä ostos kulkeutuu kotiin muoviin pakattuna. Kun harrastuksen etenemisen myötä tieto lisääntyy, huomaan myös, etteivät kaikki puutarha-alan yritykset toimi vastuullisesti. Olen tajunnut ostaneeni kotimaisista puutarha-alan verkkokaupoista kasveja, jotka eivät millään muotoa pärjää meidän oloissamme, vaikka niitä vyöhykkeillä I–III menestyviksi perennoiksi kovasti mainostetaan. Perennoja ne ovatkin eteläisessä Ruotsissa tai Tanskassa, mutta eivät meidän leveyksillämme. Minua myös kalvaa tieto, miten paljon vettä ja sähköä ammattimainen taimituotanto vaatii.
Yritän puutarhaharrastuksessani siirtyä askeleen kohti omavaraisuutta ja vierasvaraisuutta (Äitee, jakopaloja otetaan vastaan!). Tänä vuonna valtaosa puutarhaan istutettavista kasveista tuleekin kevään siemenkylvöistä, mikäli saan ne onnistumaan. Suuri osa siemenistä on lähituotantoa joko omalta pihalta, Äiteen perämettältä tai Instagramissa kohdatuilta puutarhatuttavilta. Muistan myös lahjoa muita puutarhan ystäviä siemen- tai taimiyllätyksillä. Huomion kohdistaminen kasvishoppailusta puutarhaan kokonaisuutena auttaa myös keskittymään siihen, mitä puutarhani ihan oikeasti mahtaa tarvita sekä ekologisuuden että viihtyvyyden kannalta.
Uskallatko sinä asettaa itsellesi kasvukauden kasvibudjettia?
Rivaripiha 
Erinomainen kirjoitus. Samoja asioita olen itsekin viime aikoina paljon pohtinut. Jotenkin minua häiritsee, että puutarhaan on hiipinyt sisustamisen kaltaiset trendit kasvien värejä myöten. Joka vuosi pitää vaihtaa vanhat uuteen. Vastuullisuus ei selvästikään ole ulottunut puutarhamaailmaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi, Between! Olisi hienoa lukea sinun ajatuksiasi tästä aiheesta blogistasi joskus lähitulevaisuudessa. Kenties jatkat aiheen käsittelyä. 🙂
TykkääTykkää
Hyvä kirjoitus. Meidän puutarhan alku lähti kaikki oman metsän puuntaimista, siemenkasvatuksista ja äidiltä ja tuttavilta saaduista jakopaloista. Sitten tuli netin ja sitä myötä kasvivaihtojen aika. Näin meni todella pitkään ja budjetti oli hyvin matala. Ei myöskään ollut rahaa. Meillä on se onni, että naapureilta on saatu hepanlantaa ja haketta mielinmäärin. Hiekkaa on ostettu mullan tekoon ja kalkkia, mutta multaa ei koskaan. Savea riittää omasta takaa :) Isoimmat rahaerät ovat menneet koneisiin homman laajentumisen myötä ja lapsivoiman muutettua muualle ;) Ne eivät sitten olekaan ihan pieniä rahoja. Ja koneet tarvitsevat bensaa tai sähköä. Onneksi on tuulisähkö. Tuloksena on kuitenkin iso puutarha, josta nautin ja joka työllistää niin paljon, että en käy missään. Ei ulkomaan matkoja tms. Puutarha tuottaa myös omavaraisuuden kasvisten ja marjojen suhteen.
Viime vuosina olen alkanut hankkimaan enemmän pensaita, havuja ja kärhöjä. Niitä on täytynyt ostaa kaupasta.
En ole ollenkaan ihastunut vaihtuvista puutarhatrendeistä, enkä puutarhan liiasta ”sisustamisesta”. Kulutus on selvästi viime aikoina tullut mukaan myös puutarhakulttuuriin.
Kuluttamisen vähentäminen on hieno asia, mutta täytyy muistaa myös miettiä sitä, mihin säästyvät rahat menevät, jotta eivät sitten päätyisi johonkin vielä enemmän ympäristöä kuormittavaan toimintaan. Tai jos pankkiin kertyy säästöjä, niin pankitpa lainaavat rahoja maailmalle toimintoihin, jotka voivat olla huomattavasti kuormittavampia kuin mistä on säästänyt. Nykyäänhan on myös mahdollista tehdä ekologisia sijoituksia.
TykkääLiked by 2 people
Kiitos ajatuksistasi, Elina! Tuo loppukaneetin huomiosi siitä, minne säästyneet rahat menevät, on aiheellinen. Katson aika tarkkaan, mihin meidän taloudellamme kuluu rahaa. Täällä maaseudulla asuessa autot ovat ikävä kyllä välttämättömyys. Viime kesänä ostimme ympäristöä vähemmän kuormittavan auton, mutta perheen kakkosauto on vielä varsinainen ympäristöloukku. Jos minulla jää kuukauden tienesteistä rahaa säästöön, laitan ne yleensä vastuullisiin sijoituskohteisiin, säästötilille ja henkilökohtaiseen pahan päivän rahastoon.
TykkääTykkää
Ajatus tai huoli siitä, mihin kulutuksen vähentämisestä säästyvät rahat joutuvat ei ole alunperin oma ajatukseni. Olen lukenut joitain Lappeenrannan teknisen korkeakoulun professorin Lassi Linnasen ajatuksia kulutuksesta ja ilmastonmuutoksesta sekä myös Helsingin yliopiston kulutustutkija Mika Pantzarin ajatuksia. He muistuttavat, että kuluttamisen vähentäminen ei automaattisesti vähennä luonnon kuormittumista, vaan voi myös käydä aivan päinvastoinkin. Eli olisi oikein hyvä pitää mielessä pelkän kuluttamisen vähentämisen sijaan, että miten voisit kuluttaa kestävästi. Turhan kulutuksen sijaan rahojen käyttö esim. aurinkopaneeleihin tms. Pantzarin kirjoituksista selviää, että kulutuksen vähentäminen on monitahoinen ja ongelmallinen juttu.
Tässä yksi uutisissa ollut juttu: https://yle.fi/uutiset/3-10114022?fbclid=IwAR05v8O_VoRKmZXPb2I2oCQzLDfSitAZ7MSw72ogpvqutl0hrSc7wQrZpB0
TykkääLiked by 1 henkilö
Erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus.
Meillä on melko nuori piha. Puutarhaharrastusta aloittaessa muutama kesä sitten tuli ostettua paljon taimia, koska halusi nopeasti valmista. Hutejakin tuli alun innostuksessa hankittua ja jotkut kasvit menehtyivät nopeasti osaamattoman ja kärsimättömän puutarhaharrastajan käsissä. Nyt riittää jo enemmän malttia suunnitteluun, siementen keräämiseen ja kasvien kasvattamiseen siemenestä saakka.
Puutarhaan sijoitettua rahamäärää olen itsekin pohtinut, ja tulevan kesän tavoitteena on pitää kukkaronnyörit aiempia kesiä tiukemmalla. Budjettia en ole laatinut, mutta tulen käyttämään tarkkaa harkintaa hankintojen suhteen. Tähän mennessä olen sijoittanut perennojen ja kesäkukkien siemeniin noin 20 euroa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos ajatuksistasi, Heidi! Tunnistan niin itseni tuosta nuoren pihan harrastajakuvauksestasi. Minäkin halusin alkuun saada nopsasti valmista ja siinä tuli hassattua useampi satanen kasveihin, joiden nyt tiedän olevan täysin kestämätön valinta näille leveyksille. Nyt kun harrastus on hieman syventynyt, elän jo ymmärryksessä, ettei puutarha valmistu sanan varsinaisessa merkityksessä milloinkaan. :)
TykkääTykkää
Tämä on hyvä kirjoitus ja ajatuksia aiheesta olisi mukava lukea enemmänkin. Itselläni on aina ollut pieni budjetti puutarhaostoksilla. Jos tarvitsen jotain kasvia ostaa, ostan vain yhden taimen ja senkin mieluiten alennusmyynneistä. Yritän taimea valitessani etsiä sellaisen yksilön, jossa olisi mahdollisimman paljon versoja ja kunnon juuristo, jotta sitä pääsisi jakamaan mahdollisimman aikaisin. Tällä tyylillä ei saa kerralla näyttävää kukkapenkkiä, mutta onhan minulla aikaa odotella se pari-kolme vuotta. Tällä vyöhykkeellä on pakko katsoa taimien alkuperää ja menestymisvyöhykkeitä, joten ihan kaikkeen ei voi hurahtaa. En käytä talvisuojauksia, koska minusta kasvin pitää pärjätä ilman mahdotonta huolenpitoa. En myöskään halua sijoittaa rahaa sellaiseen kasviin, joka kuolisi heti seuraavana talvena. Olen saanut äidiltäni todella paljon mm. isoja kuunliljoja ja jaloangervoja, ja viime vuosina äitini on innostunut lisäämään puuvartisia pistokkaista, joten useampi pensas on myös löytänyt sitä kautta tiensä meidän pihalle. Nyt on hangen alla reilu parikymmentä eri perennaa siemenkylvönä, joten siinäkin on säästetty sekä rahaa että ilmastoa.
Puutarhabudjetti on tälle vuodelle aika iso, sillä viime kesänä kaivetulle patiolle pitää hankkia asennushiekat ja laatat. Pari pienehköä puurakennetta on myös tulossa ja niihin tarvitaan rakennustarvikkeet. Muutama marjapensaskin on ostoslistalla, mutta muuten kasvihankintoihin ei ole tarkoitus montaa euroa kuluttaa. Siemeniin ja multaan on mennyt tänä vuonna 20-30€ ja kesäkukkamultaa on pakko ostaa yksi säkki. Lannoitetta pitää ostaa myös. Ja syksyllä tietenkin kukkasipuleita. Yhtenä pikkuaskeleena kokeilen tänä vuonna sammalkasvualustaa. Jos se osoittautuu toimivaksi, korvaan sillä jatkossa turvepohjaiset kasvualustat.
Kyllähän sitä rahaa saa menemään tähänkin harrastukseen. Elina sanoikin hyvin tuossa aiemmin, että pitää miettiä myös sitä, mihin puutarhaan käytetyt rahat muuten menisivät. Puutarhaan hankitusta kasvista voi olla iloa kymmeniä vuosia, ravintolaillan tai etelänmatkan muistot hälvenevät aika pian. Kumpikohan on ilmaston kannalta parempi? Satasella ei saa kummoistakaan lomareissua, mutta sillä voi saada aika loistokkaan puutarhan. Puutarhassa puuhastellessa tulee myös liikuntaa ja raitista ilmaa, psykologisista terveysvaikutuksista puhumattakaan. Tulipas pitkä kommentti, mutta aihe on kiehtova ja herättää ajatuksia :)
TykkääLiked by 2 people
Olipa hienoa lukea ajatuksiasi, Minna! Mielelläni luen lisää pohdintojasi aiheesta vaikka blogisi puolella. :)
Yritin olla todella varovainen tekstiä kirjoittaessani, että en suotta loukkaisi niitä harrastajia, jotka seuraavat Pantonen vuoden värejä, sisustavat puutarhaansa ja näkevät tiluksensa alati muuttuvana alustana, jossa voi kokeilla vaikka mitä. Minulle henkilökohtaisesti tuo kulutuksellisuuden kiinnittyminen puutarhaharrastukseen on ongelmallista, sillä tunnistan itsessäni hamsterin, joka saa tyydytystä uuden ostamisesta ja keräilystä. Yritän siis varmoin ottein suunnata tätä mielihyvää ostosten sijaan esimerkiksi huolella tehtyihin siemenkylvöihin tai kasvien lisäämisen taitoihin.
Ihailen kovasti kykyäsi nähdä yksi kasvi jo etukäteen laajempana kasvijoukkona ja kärsivällisyyttäsi tähdätä tähän tavoitteeseen emokasvia jakamalla. Tänä vuonna opettelen kunnolla jakamisen taidot, jotta voisin omista varannoistani lisätä niitä kasveja, jotka näissä olosuhteissa viihtyvät.
TykkääTykkää
Sanna, tämä Minnalle kirjoittamasi vastauksen viimeinen virke on aivan kultaa!
TykkääLiked by 1 henkilö
Vielä jatkan, kun on mielenkiintoinen aihe. Jäin miettimään kasvualustoja. Hyvä asia, jos turve on korvattu jollain uusiutuvammalla. Itse en ole koskaan ostanut valmiita kasvualustoja. Olen kaikki siemenkylvöt ja esikasvatukset tehnyt aina samaan ”oman multatehtaan” tuotokseen kuin, mistä istutusalueetkin on rakennettu. Tosin tämä multa kyllä sisältää turvetta, koska naapurin heppatilalla käyttävät turvetta kuivikkeena. Kerran ylöskaivetun turpeen uudelleenkäyttöä kumminkin. Meillä kasvaa huonekasvitkin tässä mullassa. Hyvin ovat kylvötkin onnistuneet, tosin olen kasvattanut vain helppoja hyvin menestyviä lajeja. Aiemmin myös perennoja, nykyisin pääasiassa enää hyötykasvien esikasvatusta. Esim. Kanelihome ei ole vaivannut, mistä olen monen kuullut valittavan.
TykkääLiked by 1 henkilö
Se onkin muuten jännä juttu, että kyllähän ne siemenet suoraan kukkapenkkiin tai kasvimaalle kylvettynä itävät ja kasvavat mainiosti, mutta silti ostaa keväällä kaupasta kylvömultaa tai vastaavaa. Voisihan sitä syksyllä kaivaa vaikka kasvimaalta säkillisen talteen odottamaan kevättä. Onhan siinä aina tauti- ja tuholaisriski olemassa, mutta kuinka suuri se loppujen lopuksi olisi? Istutin viime kesänä viimeiset kesäkukat ihan kukkapenkistä kaivettuun multaan, kun en viitsinyt ostaa uutta säkillistä biohiiltä sisältävää kesäkukkamultaa. Hellekesä todisti sen, että biohiilimulta sai murskavoiton kukkapenkkimaasta ruukkuistutuksissa. Luotan siihen siis tänä vuonnakin ja ostan joko valmista biohiilimultaa tai pelkkää biohiiltä, jota sekoitan oman pihan multaan. Pitää harkita asiaa. Hevostallin tuotos on toinen asia, joka on ollut pitkään mietintämyssyssä. Meillä ei ole peräkoukkua autossa, että saisi peräkärryllä haettua, eikä isäntä toistaiseksi ole innostunut kuljettamaan auton peräkontissa kakkaa miltään tallilta :D
TykkääLiked by 1 henkilö
Ostin viime keväänä suursäkin kuituhamppua, kun halvalla lähti. Sen mainostetaan toimivan samaan malliin kuin biohiilen. En tiedä, johtuiko kuituhampusta vai mistä, mutta en menettänyt kuivuudelle lainkaan niiden penkkien kasveja, jotka olin terästänyt kuituhampun ja kompostin katteella. Sen sijaan katteettomien penkkien kasveja lienee tänä vuonna turha odotella.
Hevonhyvää olen raahannut jokusia säkkejä alueen talleilta ja sitä voin suositella, semminkin jos seassa ei ole kauraa. Jokusen kauran nimittäin olen saanut näiltä tiluksilta nyhtää pois. ;)
TykkääTykkää
Kyllä tämäkin on mielenkiintoinen aihe keskustella. Minua kiinnostaa oikeasti ekologinen puutarha. On niin vaikea arvioida kaikesta milloin meille vaan myydään tiettyjä asioita. Ne tuholaiset saattaa iskeä joka tapauksessa. Viime vuonna parantelin maata äitin kanalan kanankakkapahnalla, saa nähdä mitä tänä vuonna perennapenkit siitä ovat tykänneet, saivatko viime vuonna uutta voimaa vai liian tuhtia tavaraa… Siementen kylvämistä omaan multaan jäin minäkin miettimään. Tuo biohiilikin kiinnostaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Elina, oletko huomannut, että esikasvatuksia tehdessäsi ”oman multatehtaan” tuotos tuottaisi myös rikkoja? Olen jostain saanut päähäni, että esikasvatukset tulisi tehdä ns. kylvö- tai taimimultiin ylimääräisten rikkojen ja/tai bakteerikasvustojen välttämiseksi. Nyt kommenttisi sai minut pohtimaan, olenko sittenkin vain multavalmistajien propagandan uhri, kun en ole ilennyt käyttää oman kompostin multaa esikasvatuksiin. :D
TykkääTykkää
Tämä on mielenkiintoinen aihe! Taloyhtiössä olen joutunut laskemaan sekä pihanhoidon taloudellisia kustannuksia ja itsekseni olen miettinyt etenkin harrastuksen ympäristövaikutuksia.
Taloyhtiössämme tehty parinkymmenen vuoden aikana kaksi isompaa piharemonttia, ja niiden kustannukset ovat jakautuneet tietenkin kaikkien osakkaiden kesken. Taloyhtiökuviossa yhtiökokouksen päätettäväksi ei käytännössä kannata esittää kuluerää, jonka perusteena on pelkästään viihtyvyyden lisääminen. Meillä pihan muutostöiden tärkeimmät perusteet ovat olleet taloyhtiön kunnon ylläpitäminen tai parantaminen ja sitä kautta asuntojen arvon säilyminen, ja osaksi myös tavoite tehdä yhteistyötä naapuritaloyhtiöiden kanssa tiheästi asutulla alueella. Normaalisti piha-alueen hoitoon on varattu yhtiön tulo-ja menoarviossa summa, josta osakasta kohden tulee muutama kymppi. Tästä maksetaan hiekoitussorat, työkalut, kausikasvit, lannoitteet ja pari säkkiä kesäkukkamultaa. Itse ostan omaan lukuun taloyhtiöpihalle lisäksi sipulikukkia ja perennoja, tai siirrän perennojen jakotaimia pihaan viljelypalstaltani.
Oman viljelypalstan kustannukset koostuvat lähinnä siemenistä, hallaharsoista ja satunnaisista perennaostoksista. On myönnettävä, että palstan kuluja en ole seurannut.
Eniten minua askarruttavat tällä hetkellä puutarhaharrastukseni ympäristövaikutukset. Toki haluaisin ajatella, että vaikutus on positiivinen ja että puutarhan ja viljelypalstan pienoisekosysteemit vaikuttavat kaupunkiluontoon myönteisesti. Toisaalta tiedän, että kasvualustojen, lannoitteiden, kiviainesten ja katteiden valmistaminen vaatii energiaa, joka todennäköisesti tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Turvetta voi jo sellaisenaan pitää ei-uusiutuvana kasvualustana, ja sitä on lähes kaikissa kasvualustatuotteissa. Vaikka teenkin kompostimultaa sekä taloyhtiöpihalla että palstalla ja viljelen avomaalla, taloyhtiön piharemonteissa on tarvittu myös ostomultaa ja monenlaisia rakennusmateriaaleja. Keinolannoitteita en käytä, ja viljelypalstan kasteluvesi kannetaan järvestä, mutta silti puutarhaharrastuksen välillisten hiilipäästöjen laskeminen on kaikkea muuta kuin yksinkertaista.
TykkääTykkää
Kiitos, kun kommentoit rehellisesti omistakin kokemuksista blogiini!
Ja tämä on kyllä toinen loistava aihe, josta olen halunnut monesti kirjoittaa! Ensinnäkin kulutushysteria tarttuu myös puutarhamaailmaan ja toiseksi se ei ole kovin ekologista. Ekologinen puutarhahan on hyvin hidas kasvattaa luonnonmukaisin keinoin ilman kaikkia purkkeja, pussukoita ja purnukoita. Man parannus kompostoinnin avulla on hidasta. Saati puhumattakaan niistä kasviuutuuksista ja kokeiluista, joihin tulee laitettua aina liikaa rahaa saamatta oikeanlaista vastinetta. Taidan napata tämän kirjoitukseksi haasteena blogiini. Loistava aihe!
TykkääLiked by 1 henkilö
Täydellinen puutarhapostaus! Postaus on monelle potkaisu ihan uusille raiteille ja näkökulmiin. Olen budjetointia miettinyt, mutta kesän innostamana en ole uskaltanut edes laskeskella, miten paljon meni rahaa. Että tällaista taloudenpitoa. Toki en suuria summia pysty läyttämäänkään. Voi, kun pystyisikin, niin täräyttäisin kerralla pihan mieleiseen kuntoon 😄 Tällaisessa pienen puutarhabudjetin taloudessa olisi tärkeää suunnitelmallisuus. Tavoite, mitä kohti mennään kesä kesän jälkeen.
TykkääTykkää
Tarja, lämmin kiitos ajatuksistasi! Ensimmäiset vuoteni puutarhurina olivat varsin pienen budjetin toimintaa. Tein väitöskirjaa apurahalla, joten niitä euroja on vaikea pikkulapsiperheen äitinä venyttää mihinkään suureelliseen. Kun pääsin palkkatöihin, huomasin, että ostin oikein korkojen kera kaikkea puutarhaan sen kummemmin miettimättä, mihin ostoksillani oikein tähtään. Jossakin vaiheessa havahduin siihen, että olin hankkinut kasveja – vaikka toki kauniita – jotka eivät palvelleet metsäpuutarhan henkeä, jota olin rakentamassa. Huomasin myös, että vanhat shoppaustapani olivat palaamassa. Tällä kertaa en haalinut vaatteita ja kirppislöytöjä, vaan kasveja, ruukkuja, koristeita ja mitä vielä.
Suunnitelmallisuus on todellakin kaiken ytimessä. Olen pysynyt suht hyvin kasvibudjetissani ja kerran vuodessa allokoin hieman suuremman kuluerän johonkin puutarhan rakenteeseen. Vuonna 2019 ostin kauan haaveilemani obeliskit ja vuonna 2020 teimme uuden terassin. Laitan myös mielelläni hyvän kiertämään. Jos kaipailet jotain tiettyjä siemeniä, niin kysäise rohkeasti. Instagramistani löytyy aika hyvin inventaariota siitä, mitä rivaripihalla tällä hetkellä kasvaa. Lähetän mielelläni puutarhahyvää myös sinun suuntaasi. :)
TykkääTykkää