Ostin marraskuussa 2015 lähikaupasta kotimaista tuotantoa olleen vaaleajouluruusun (Helleborus niger). Tässä jouluruusussa minua kiehtoi valtava, yksinkertainen japanilaistyyppinen kukinto.
Jouluruusuparka koki kovia kuivassa ja liian lämpimässä sisäilmassa. Raasku kuivatti ja pudotti yksitellen kaikki lehtensä ja jossakin vaiheessa kukkaruukussa oli vain pieni ruskea tynkä näkyvissä. Siirrettyäni sen lattiatasoon terassin oven viereen, se alkoi kasvattaa muutamia hassuja lehtiä. Onneksi uskoin monia puutarhablogeja, keskustelupalstojen viestejä ja äitiäni, jotka kaikki kannustivat hautaamaan juurakon perennapenkin multiin.
Marraskuussa bongasin pihlajanlehtikatteen alta nämä piskuiset nuput. Olin haltioissani.
Suojasin jouluruusun ilmavasti kuivettuneiden tuoksuherneiden varsilla ja havuilla ja kinosin lunta peitteeksi aina muistaessani.
Hellyyden osoitukset ovat kannattaneet ja nyt jouluruusu alkaa palkita herkällä kukinnallaan. Nupun kehittyminen on kestänyt viikkoja. Vasta tänään tämä ensimmäinen nuppu on hissukseen alkanut avautua.
En muista, että ruukussa ollessaan jouluruusulla olisi ollut häivähdys pinkkiä verholehdissään. Kenties maaperän koostumus vaikuttaa väritykseen.
Olen aivan hurmaantunut noista koristeellisista heteistä ja emeistä. Jos hyvin käy, niin kevään kuluessa tuolta aukeaa vielä ainakin viisi vastaavaa kukkaa lisää! Ja kukinnon loputtua tähtimäiset siemenkodat ovat varsin upeita ilmestyksiä nekin!