Kevään siemenkylvöt

Olen viimeiset viikot miettinyt ankarasti kevään siemenkylvöjä. Koska minulla ei ole taimetustilaa juuri nimeksikään, suosin siemenkylvöissä pakon sanelemana ”throw and grow” -menetelmää. Suorakylvöt sopivat meikäläisen pirtaan kaikkein parhaiten, mutta joitakin lajikkeita kylvän sisätiloissa varhaisemman kukinnan takaamiseksi.

Punakosmos

Viime vuonna kylvin punakosmokset (Cosmos bipinnatus ’Velouette’) huhti- toukokuussa kasvatusnappeihin. Lyhyen esikasvatuksen jälkeen ruukutin kosmokset nappeineen ja siirsin ne ulos jatkamaan kasvuaan. Kun kasvit olivat noin puoli metrisiä, istutin ne ruukuista kukkapenkin tyhjiin rakosiin.

Lämmin kesä takasi sen, että kosmokset kukkia loimottivat jo heinäkuun alusta lähtien. Oma kosmospelto oli todella viehättävä. Viikoittainen kastelu merileväuutteella kyllästetyllä vedellä ja lakastuvien kukkien poisto takasivat upean ja pitkälle syksyyn kestäneen kukinnan. Tänä vuonna kylvän uuden satsin Velouettea, sillä rakastan juuri tämän lajikkeen monivärisyyttä.

Auringonkukka

Viime keväänä poikaseni oli piilotellut minulta salaa auringonkukan siemeniä pitkin puutarhaa. Oli ihana yllätys, kun sieltä täältä avautui kukkia, jotka olivat kovasti pörrinkäisten mieleen.

Poikasen sissipuutarhurointi sai minut pinkaisemaan siemenkaupoille, sillä olin Instagramissa nähnyt toinen toistaan upeampia auringonkukkalajikkeita. Hamstrasin täksi vuodeksi lyhyeen esikasvatukseen auringonkukat (Helianthus) Double dandyn, Ms Marsin, Sonjan ja Ruby sunsetin. Osan siemenistä poikanen saa jälleen piilottaa pitkin maita ja mantuja siltä varalta, että minun esikasvatukseni eivät onnistuisikaan.

Yksivuotinen lupiini

Ihka ensimmäisenä puutarhakeväänäni erehdyin kylvämään komealupiinia (Lupinus polyphyllus) kukkapenkkiini. Se otti ja valloitti penkin alta aikayksikön, joten viime vuonna tartuin lapioon ja kaivoin peijakkaan juurineen päivineen ylös. Pidän kuitenkin lupiineista kovasti. Aikomuksenani on kokeilla, ratkaisisiko yksivuotinen lupiini (Lupinus hartwegii) kaipuuni sopuisasti.

Yksivuotiset lupiinit ovat hyvin samankaltaisia kuin kuvassa näkyvä komealupiini. Huomattavin ero nähdäkseni on se, että yksivuotinen lupiini kasvaa vain noin 40 senttimetriä korkeaksi.

Laareistani löytyy vielä useita muita siemenpakkauksia. Täytyy ajatuksella pohtia piha läpi, mihin kohtaan puutarhaa ja kuinka paljon yksivuotisia tänä vuonna mahtuu. Köynnökset laitan suorakylvönä suuriin ruukkuihin huhti-toukokuussa kevään lämpötiloista riippuen. Kesällä Rivaripihalla köynnostelee päivänsineä, hyasinttipapua ja tuoksuherneitä.

Advertisement

Kuukauden kasvi: orvokki

Onko teille koskaan käynyt niin, että lempikasvianne tiedusteltaessa huomaatte vaihtavanne sitä aina kasvukauden vaiheen mukaan? Minulle nimittäin on. Osittain tästä syystä Rivaripihalla käynnistyy uuden vuoden kunniaksi Kuukauden kasvi -kirjoitussarja. Kirjoitussarjassa käsittelen kunkin hetken suosikkikasvejani ja valotan syitä, miksi juuri tuo kasvi on minulle niin tärkeä.

Tammikuussa ajatukseni ovat orvokeissa. Tammikuu on kenties hieman outo ajankohta fiilistellä orvokkeja, mutta näissä kasveissa kiteytyy tulevan kasvukauden väriloisto varhaisesta keväästä myöhään syksyyn. Orvokit onnistuvat aina, myös meiltä suurpiirteisimmiltä puutarhureilta.

Ensi viikolla lykkään kookosmultaan ensimmäiset siemenkylvöt. Idätykseen menevät violetti ’Penny Violet’, musta’ Black King’ ja rimpsureunainen sininen ’Gams’. Tarhaorvokkien lisäksi haluan lisätä Rivaripihan tuoksuorvokkivalikoimaa. Kylmäkäsittelyn kautta yritän saada itämään ’Memories’ ja ’Queen Charlotte’ -lajikkeita.

Orvokeissa minua kiehtoo ensinnäkin niiden uskomaton sitkeys. Rivaripihalla jotkut orvokit ovat kehittäneet nuppuja jopa lumipeitteen alla. Orvokit eivät säikähdä kylmää, vaan päinvastoin säätävät volat kaakkoon ja pistävät tallaa pohjaan viileässä. Tästä syystä orvokit ovatkin mitä mainioimpia ruukkukasveja kevään ja syksyn viileydessä.

Orvokeissa ihanaa on myös värikirjo ja tuoksu, joka sopii mainiosti tuoksuyliherkän nuuskuteltavaksi. Nuukaa puutarhuria puolestaan viehättää orvokkien uskomaton uusiutumis- ja lisääntymiskyky. Olen elvyttänyt karrelle palaneita kasveja kukkiviksi leikkaamalla ne maata myöten ja lisäämällä hieman merileväuutetta kasteluveden joukkoon. Lisää kasveja saa helposti siemenkylvöjen kautta.

Orvokeilla on myös uskomaton kyky muuttaa inhokkivärit varsin siedettäviksi. En oikein pidä oranssista, mutta jostain ihmeellisestä syystä oranssit orvokit ovat kerrassaan viehättäviä. Kumma juttu.

Rivaripihan ensimmäiset orvokit olen ostanut aina huhtikuussa. Nyt toivon, että siemenkylvöjen kautta saisin kukkivaksi valtaosan ruukkuihin tulevista orvokeista jo maaliskuun aikana. Peukut pystyyn!

Kevätkylvöjä: Orvokkeja ruukkuihin

Ihailin näitä pikkukukkaisia sarviorvokkeja (Viola cornuta) jo viime vuonna. Orvokit ovat kestävyydessään, leviämisessään ja värivalikoimissaan ehdottomasti kukkarakkauksieni kärkikahinoissa mukana. Näissä Sorbeteissa minua viehättää erityisesti viileä värimaailma. Nyt olin ajoissa liikkeessä ja tilasin Sorbetit Exotic Gardenilta. Ja eikun multiin.

Sorbettien siemenet itivät hieman hitaammin kuin omasta puutarhasta kerättyjen sarvi- ja tarhaorvokkien siemenet, mutta hiljaa hyvä tulee. Nyt neljästä purkista kurottelee kohti valoa terhakoita orvokintaimia, joiden toivon päätyvän ruukkuistutusten helmiksi.

Mitä tarkoittaa F1 siemenissä?

Ostamissani siemenpussukoissa oli merkintä F1, eli Sorbettien siemenet ovat hybridisiemeniä. Tämä käsittääkseni tarkoittaa sitä, että F1 koodilla varustetuista siemenistä kasvatettujen kasvien jälkeläisistä ei välttämättä kasva emokasvinsa kaltaisia yksilöitä. F1-hybridien jälkeläisissä siis tietyt ominaisuudet rapautuvat, sitä enemmän mitä useampia jälkeläisiä kasvatetaan. Jos (ja kun) kerään aikanaan omista Sorbeteistani siemeniä talteen, saattaa kylvöjen tuotoksina syntyäkin täysin toisen värisiä sarviorvokkeja. Mutta ainakin tulevana kesänä saan nauttia vadelmanpunaisista ja tummanvioleteista pikkuorvokeista.

 

Puutarhayhteisön parhautta

Siementervehdys kanssabloggaajalta ilahduttaa!

Voi tätä puutarhayhteisön ihanuutta ja ystävällisyyttä! Ihastelin Marian Koti & Puutarhassa hänen upeita pioniunikoitaan ja kerroin yrittäneeni löytää juuri samaista sävyä, mutta tuloksetta. Suureksi yllätyksekseni Maria otti yhteyttä ja sanoi lähettävänsä minulle siemensatsin omasta puutarhastaan. Menin pähkinöiksi. Olen myös saanut Instagramissa tapaamiltani kuvatuttavuuksilta tervehdyksiä (kiitos @tuulikkipiikkila) ja siemenyllätyksiä (kiitos @karhinkoulun_puutarhuri). Miten paljon tällaiset yllätykset ilahduttavatkaan mieltä!

Mikäli sinä näet joskus blogissani kasveja, joita haluaisit omaan pihaasi, ota rohkeasti yhteyttä rivaripiha (at) gmail.com! Jaan mielelläni puutarhahyvää eteenpäin. :)

Komeat kosmokset

Ensimmäisenä puutarhakesänä kosmosistutukseni eivät onnistuneet alkuunkaan. Ostin suuresta ketjuliikkeestä kolme punakosmoksen tainta, jotka yksi toisensa jälkeen nuupahtivat saatuani ne kohopenkkiin. Siinä ei auttanut hellittely, tekohengitys tai itkupotkuraivaritkaan.

Vahingosta viisastuneena ostin 50 sentillä pussillisen punakosmoksen (Cosmos bipinnatus ’Sensation’) siemeniä, jotka viskasin suoraan pölyttäjäpenkkiin. Ilman esikasvatusta kosmokset alkoivat kukkia vasta elokuun alkupäivinä, mutta pölyttäjäpenkki pysyi mielenkiintoisena muiden yksivuotisten, kuten ruiskaunokin ja unikkojen, ansiosta.

Kukintaa onkin sitten riittänyt kahden kesän edestä. Olen yllättynyt siitä, miten kosmokset ovat kestäneet koviakin mereltä puhaltaneita myrskytuulia katkeilematta. Yksi kosmos tosin otti osumaa ilmeisesti pihalla mellastavilta harakoilta, mutta muuten ne ovat kestäneet loistavasti tuulet, tuiverrukset ja jopa yöpakkaset.

Kosmokset ovat yllättävän kauniita myös takaapäin. Nappasin yhtenä aurinkoisena päivänä kuvia tuulessa huojuvista kosmoksista ja tietokoneen ruudulta vasta äkkäsin, miten ainakin näiden ’Sensationien’ verholehdissä on erikoinen suonikuvio.

Ensi kesänä laitan uuden satsin kosmoksia, tosin en vielä tiedä, tekisinkö niistä sillä kertaa ruukkukukkia. Se on varmaa, että näiden punasävyisten lisäksi Rivaripihalle tulee myös valkoisia ja vaaleankeltaisia kosmoksia.

Myöhään syksyyn kukkivat silkkiunikot

Silkkiunikkoja (Papaver rhoeas) siemenestä kylviessäni kuvittelin nakkelevani maahan kesäkukkia. Mitä vielä! Kun kaikki muut kesäkukkakylvöt ovat jo aikoja sitten lopettaneet kukintansa ja lakastuneet, nämä silkkiunikot sen kun puskevat yhä uusia nuppuja kukkavarsistaan.

Nakkelin silkkiunikon siemeniä sekä kohopenkkiin että ihan vain metsänpohjalle polun viereen. En näe eroa kukinnassa. Kohopenkissä kukinta alkoi ehkä hieman aikaisemmin, mutta jaksavat nämä kauniisti ponnistaa ihan humuksestakin.

Nämä kerrannaiskukkaiset ja ikään kuin akvarelleilla väritetyt ovat ’Shirley’-lajiketta. Siemenpussissa olleen kuvan perusteella odotin todella kirkasväristä, punasävyistä sekoitusta, mutta ainakin täällä meillä kaikki ovat olleet hempeän vaaleita. Mahtaako johtua maaperästä, mene ja tiedä.

Nämä valkoiset, puuteripaperimaiset ovat puolestaan ’Bridal Silk’ -lajiketta. Niin kauniita kaikessa hauraudessaan!

Suoraan humukseen nakkelemani siemenet olivat kerrannaiskukkaista ’Dawn Chorus’ -lajiketta. Näissä on jänniä sävyjä. Esimerkiksi näissä vaaleanpunaisissa heteet ovat selkeän sinivihreät. Todella kauniita!

Ensi kesänä täytyy kylvää silkkiunikon siemeniä tuplamäärät!