Mitä lokakuun puolivälissä kukkii?

Tulevia vuosia ajatellen päätin listata tällä hetkellä Rivaripihalla kukkivat kasvit. Maksaruohoista kirjoitinkin jo täällä, ja niitä mielelläni haalin vielä lisää syksyä värittämään. Suurin yllättäjä lienee komealupiini (Lupinus polyphyllus), joka yllätti kasvattamalla kauniin monivärisen kukkavanan keskellä kalseaa lokakuuta. Pidän lupiineista kovasti ja jotenkin syksyllä ne sykähdyttävät jopa enemmän kuin kesien ensimmäiset yksilöt. Ja se tuoksu – sekin korostuu kuulaina syyspäivinä ja tuo tuulahduksen taakse jääneestä kesästä.

Bongasin katkaistun koivun juurelta malvan nupun. Tämä taitaa olla myskimalva (Malva moschata). Toivon kovasti, että loppukesästä istutettu taimi selviäisi talven yli, sillä se sopisi loistavasti kokoelmaani tuoksuvalehtisiä kasveja. Tätä kasvia voisi ensi vuonna yrittää löytää valkokukkaisena.

Etelänruusuruohossakin (Knautia macedonica) on vielä jokunen hassu kukka. Näiden väri on hulppea fuksia, joka loistaa syksyn murrettujen värisävyjen keskellä. Tätä sain valtavankokoisen pehkon äidiltäni ja odotan yltäkylläistä pom-pom-hehkua ensi kesäksi sekä minun että pörrinkäisten suureksi riemuksi.

Uusia silkkiunikkoja tupsahtelee edelleen sieltä täältä ja näkyypä pihalla edelleen orvokkejakin. Samoin kurjenkelloja on vielä sekä kukassa että nupulla.

Aivan sattumalta huomasin pari hopeasyysvuokon (Anemone tomentosum ’Robustissima’) nuppua, joita olen seurannut kuukauden päivät. Nyt vielä jännään, ehtiikö isoin nuppu avautua. Täällä kaiketi joskus harmittelin, miten ensimmäisenä puutarhakeväänä istuttamistani syysvuokoista ei ole näkynyt jälkeäkään. Olisipa ihana kruunaus aivan valloittavalle puutarhavuodelle, mikäli saisin nähdä vielä ’Robustissiman’ kukkivana.

Advertisement

Myöhään syksyyn kukkivat silkkiunikot

Silkkiunikkoja (Papaver rhoeas) siemenestä kylviessäni kuvittelin nakkelevani maahan kesäkukkia. Mitä vielä! Kun kaikki muut kesäkukkakylvöt ovat jo aikoja sitten lopettaneet kukintansa ja lakastuneet, nämä silkkiunikot sen kun puskevat yhä uusia nuppuja kukkavarsistaan.

Nakkelin silkkiunikon siemeniä sekä kohopenkkiin että ihan vain metsänpohjalle polun viereen. En näe eroa kukinnassa. Kohopenkissä kukinta alkoi ehkä hieman aikaisemmin, mutta jaksavat nämä kauniisti ponnistaa ihan humuksestakin.

Nämä kerrannaiskukkaiset ja ikään kuin akvarelleilla väritetyt ovat ’Shirley’-lajiketta. Siemenpussissa olleen kuvan perusteella odotin todella kirkasväristä, punasävyistä sekoitusta, mutta ainakin täällä meillä kaikki ovat olleet hempeän vaaleita. Mahtaako johtua maaperästä, mene ja tiedä.

Nämä valkoiset, puuteripaperimaiset ovat puolestaan ’Bridal Silk’ -lajiketta. Niin kauniita kaikessa hauraudessaan!

Suoraan humukseen nakkelemani siemenet olivat kerrannaiskukkaista ’Dawn Chorus’ -lajiketta. Näissä on jänniä sävyjä. Esimerkiksi näissä vaaleanpunaisissa heteet ovat selkeän sinivihreät. Todella kauniita!

Ensi kesänä täytyy kylvää silkkiunikon siemeniä tuplamäärät!

 

Syksy jo saa Rivaripihaan

Viime viikolla puutarhassa saattoi täydellä varmuudella aistia syksyn saapuneen. Soisin mielelläni elokuun olevan varsinainen kesäkuukausi, mutta luonto päättää viisaudessaan välillä toisin. Vaikka vannoutuneelle kesäihmiselle syksyn saapuminen tuo myös tiettyä haikeutta mukanaan, pidän silti kovin myös tästä vuodenajasta – etenkin aurinkoisena ja lämpimänä.

Rivaripihalla tämä syksy näyttää jo nyt kovasti kauniimmalta kuin viime syksy. Lehtoakileijat (Aquilegia vulgaris) ovat ihania koko kasvukauden: ensin kevään suloisina lehtiruusukkeina, sitten kesän kukkivina kaunokaisina ja lopulta dramaattiseen syysväriin pukeutuneena. Huomasin, että syysväri on kehittynyt hyvin erityisesti niihin yksilöihin, jotka eivät vielä tänä vuonna kukkineet. Täytyykin ensi vuonna kokeilla kukkavanojen poistamista ennen siementen kehittymistä, josko se vaikuttaisi akileijojen lehdistön ruskaan.

Ruska hohkaa myös säleikkövilliviinin (Parthenocissus inserta) lehdistössä. Olen istuttanut yhden villiviinin taimen kallion kupeeseen, jossa se jo kauniisti kiipeää kalliolla kasvavien puiden juuristoja pitkin. Ensi keväänä taidan laittaa sinne vielä yhden tai kaksi taimea lisää komeamman syysloiston toivossa.

Koska suurin osa puutarhasta on mustikanvarpujen (Vaccinium myrtillus) peitossa, pihan varsinainen syystunnelma tulee mustikan lehdistön ruskavärityksestä. Aurinkoisilla alueilla lähes koko varvikko on jo punertava, varjoisilla alueilla vihannan varvikon joukosta pilkistää jokunen punakka yksilö. Vihertävät lehtisuonet punaisella pinnalla, kerrassaan upeaa!

Lisäväriä puutarhaan tuovat kahden suuren pihlajan (Sorbus aucuparia) alati punertuvat marjatertut. Tänä vuonna pihlajanmarjoja riittää, joten toivotan ilolla marjoja syövät herkkusuut pihlajiimme pidoille.

Varsinaisia syyskukkijoita minulla on aika vähän. Orvokit (Viola × wittrockiana) ovat uskollisesti kukkineet joko ruukussa tai avomaalla huhtikuun alusta lähtien. Samoin heinäkuussa kukintansa aloittanut loistosalvia (Salvia nemorosa ’Schwellenburg’) jaksaa edelleen ilahduttaa kirkkaan violetilla kukinnallaan.

Punakosmokset (Cosmos bipinnatus) ovat upeita syyskauden kukkijoita, vaikka en oikein tuosta tillimäisestä lehdistöstä välitäkään. Punakosmos puolustaa kuitenkin rotevakasvuisena yksivuotisena kukkana paikkaansa syyspuutarhassa, sillä se ei sateen loikotuksista ja tuulen puhinoista oikein tunnu välittävän.

Suurena vuokkojen ystävänä olen haikaillut runsaiden syysvuokkoistutusten perään, mutta jo kahtena keväänä laittamistani juurakoista ei edelleenkään näy jälkeäkään. Ostin kesän alennusmyynneistä muutaman valmiin taimen, mutta ne eivät ole juurikaan lehdistöään kasvattaneet. Kukintaa on siis turha odotella tänä vuonna. Hieman pelkään, että minun on vain myönnyttävä siihen, että syystä tai toisesta syysvuokot eivät täällä Rivaripihalla menesty.

Kaikkea syysväritystä kirkastamaan nakkelin valkoisen silkkiunikon (Papaver rhoeas ’Bridal Silk’) siemeniä kukkapenkkeihin juhannuksen tienoilla. Ajoitus oli tänä kesänä oikea, sillä silkkiunikot poksahtelevat kukkaan nyt, kun illat jo hämärtyvät ja täyteläiset värit valtaavat puutarhan. Ostoslistalla on myös jokunen valkokukkainen syysleimu, jotka suunnittelen istuttavani pihan perälle kallion kupeeseen.

Entäpä te hyvät lukijat, onko elokuussa vielä kesää jäljellä vai humiseeko puutarhoissanne jo syksyn sävel?