Komeat kosmokset

Ensimmäisenä puutarhakesänä kosmosistutukseni eivät onnistuneet alkuunkaan. Ostin suuresta ketjuliikkeestä kolme punakosmoksen tainta, jotka yksi toisensa jälkeen nuupahtivat saatuani ne kohopenkkiin. Siinä ei auttanut hellittely, tekohengitys tai itkupotkuraivaritkaan.

DSC06961.jpg

Vahingosta viisastuneena ostin 50 sentillä pussillisen punakosmoksen (Cosmos bipinnatus ’Sensation’) siemeniä, jotka viskasin suoraan pölyttäjäpenkkiin. Ilman esikasvatusta kosmokset alkoivat kukkia vasta elokuun alkupäivinä, mutta pölyttäjäpenkki pysyi mielenkiintoisena muiden yksivuotisten, kuten ruiskaunokin ja unikkojen, ansiosta.

dsc07027

Kukintaa onkin sitten riittänyt kahden kesän edestä. Olen yllättynyt siitä, miten kosmokset ovat kestäneet koviakin mereltä puhaltaneita myrskytuulia katkeilematta. Yksi kosmos tosin otti osumaa ilmeisesti pihalla mellastavilta harakoilta, mutta muuten ne ovat kestäneet loistavasti tuulet, tuiverrukset ja jopa yöpakkaset.

Kosmokset ovat yllättävän kauniita myös takaapäin. Nappasin yhtenä aurinkoisena päivänä kuvia tuulessa huojuvista kosmoksista ja tietokoneen ruudulta vasta äkkäsin, miten ainakin näiden ’Sensationien’ verholehdissä on erikoinen suonikuvio.

dsc07334

Ensi kesänä laitan uuden satsin kosmoksia, tosin en vielä tiedä, tekisinkö niistä sillä kertaa ruukkukukkia. Se on varmaa, että näiden punasävyisten lisäksi Rivaripihalle tulee myös valkoisia ja vaaleankeltaisia kosmoksia.

Mainokset

Syksy jo saa Rivaripihaan

DSC06707.jpg

Viime viikolla puutarhassa saattoi täydellä varmuudella aistia syksyn saapuneen. Soisin mielelläni elokuun olevan varsinainen kesäkuukausi, mutta luonto päättää viisaudessaan välillä toisin. Vaikka vannoutuneelle kesäihmiselle syksyn saapuminen tuo myös tiettyä haikeutta mukanaan, pidän silti kovin myös tästä vuodenajasta – etenkin aurinkoisena ja lämpimänä.

DSC06760.jpg

Rivaripihalla tämä syksy näyttää jo nyt kovasti kauniimmalta kuin viime syksy. Lehtoakileijat (Aquilegia vulgaris) ovat ihania koko kasvukauden: ensin kevään suloisina lehtiruusukkeina, sitten kesän kukkivina kaunokaisina ja lopulta dramaattiseen syysväriin pukeutuneena. Huomasin, että syysväri on kehittynyt hyvin erityisesti niihin yksilöihin, jotka eivät vielä tänä vuonna kukkineet. Täytyykin ensi vuonna kokeilla kukkavanojen poistamista ennen siementen kehittymistä, josko se vaikuttaisi akileijojen lehdistön ruskaan.

DSC06905
Ruska hohkaa myös säleikkövilliviinin (Parthenocissus inserta) lehdistössä. Olen istuttanut yhden villiviinin taimen kallion kupeeseen, jossa se jo kauniisti kiipeää kalliolla kasvavien puiden juuristoja pitkin. Ensi keväänä taidan laittaa sinne vielä yhden tai kaksi taimea lisää komeamman syysloiston toivossa.

DSC06915.jpg

Koska suurin osa puutarhasta on mustikanvarpujen (Vaccinium myrtillus) peitossa, pihan varsinainen syystunnelma tulee mustikan lehdistön ruskavärityksestä. Aurinkoisilla alueilla lähes koko varvikko on jo punertava, varjoisilla alueilla vihannan varvikon joukosta pilkistää jokunen punakka yksilö. Vihertävät lehtisuonet punaisella pinnalla, kerrassaan upeaa!

DSC06918

Lisäväriä puutarhaan tuovat kahden suuren pihlajan (Sorbus aucuparia) alati punertuvat marjatertut. Tänä vuonna pihlajanmarjoja riittää, joten toivotan ilolla marjoja syövät herkkusuut pihlajiimme pidoille.

DSC06635

Varsinaisia syyskukkijoita minulla on aika vähän. Orvokit (Viola × wittrockiana) ovat uskollisesti kukkineet joko ruukussa tai avomaalla huhtikuun alusta lähtien. Samoin heinäkuussa kukintansa aloittanut loistosalvia (Salvia nemorosa ’Schwellenburg’) jaksaa edelleen ilahduttaa kirkkaan violetilla kukinnallaan.

DSC06902

Punakosmokset (Cosmos bipinnatus) ovat upeita syyskauden kukkijoita, vaikka en oikein tuosta tillimäisestä lehdistöstä välitäkään. Punakosmos puolustaa kuitenkin rotevakasvuisena yksivuotisena kukkana paikkaansa syyspuutarhassa, sillä se ei sateen loikotuksista ja tuulen puhinoista oikein tunnu välittävän.

Suurena vuokkojen ystävänä olen haikaillut runsaiden syysvuokkoistutusten perään, mutta jo kahtena keväänä laittamistani juurakoista ei edelleenkään näy jälkeäkään. Ostin kesän alennusmyynneistä muutaman valmiin taimen, mutta ne eivät ole juurikaan lehdistöään kasvattaneet. Kukintaa on siis turha odotella tänä vuonna. Hieman pelkään, että minun on vain myönnyttävä siihen, että syystä tai toisesta syysvuokot eivät täällä Rivaripihalla menesty.

DSC06916.jpg

Kaikkea syysväritystä kirkastamaan nakkelin valkoisen silkkiunikon (Papaver rhoeas ’Bridal Silk’) siemeniä kukkapenkkeihin juhannuksen tienoilla. Ajoitus oli tänä kesänä oikea, sillä silkkiunikot poksahtelevat kukkaan nyt, kun illat jo hämärtyvät ja täyteläiset värit valtaavat puutarhan. Ostoslistalla on myös jokunen valkokukkainen syysleimu, jotka suunnittelen istuttavani pihan perälle kallion kupeeseen.

Entäpä te hyvät lukijat, onko elokuussa vielä kesää jäljellä vai humiseeko puutarhoissanne jo syksyn sävel?