Ensimmäisenä puutarhakesänä kosmosistutukseni eivät onnistuneet alkuunkaan. Ostin suuresta ketjuliikkeestä kolme punakosmoksen tainta, jotka yksi toisensa jälkeen nuupahtivat saatuani ne kohopenkkiin. Siinä ei auttanut hellittely, tekohengitys tai itkupotkuraivaritkaan.
Vahingosta viisastuneena ostin 50 sentillä pussillisen punakosmoksen (Cosmos bipinnatus ’Sensation’) siemeniä, jotka viskasin suoraan pölyttäjäpenkkiin. Ilman esikasvatusta kosmokset alkoivat kukkia vasta elokuun alkupäivinä, mutta pölyttäjäpenkki pysyi mielenkiintoisena muiden yksivuotisten, kuten ruiskaunokin ja unikkojen, ansiosta.
Kukintaa onkin sitten riittänyt kahden kesän edestä. Olen yllättynyt siitä, miten kosmokset ovat kestäneet koviakin mereltä puhaltaneita myrskytuulia katkeilematta. Yksi kosmos tosin otti osumaa ilmeisesti pihalla mellastavilta harakoilta, mutta muuten ne ovat kestäneet loistavasti tuulet, tuiverrukset ja jopa yöpakkaset.
Kosmokset ovat yllättävän kauniita myös takaapäin. Nappasin yhtenä aurinkoisena päivänä kuvia tuulessa huojuvista kosmoksista ja tietokoneen ruudulta vasta äkkäsin, miten ainakin näiden ’Sensationien’ verholehdissä on erikoinen suonikuvio.
Ensi kesänä laitan uuden satsin kosmoksia, tosin en vielä tiedä, tekisinkö niistä sillä kertaa ruukkukukkia. Se on varmaa, että näiden punasävyisten lisäksi Rivaripihalle tulee myös valkoisia ja vaaleankeltaisia kosmoksia.
Rivaripiha 