Herkät joulun kielot ruukussa

Kylällemme avautui uusi kukkakauppa. Ja millainen kukkakauppa se onkaan! Ihania herkkuja koko pieni putiikki pullollaan. Käyn joskus siellä kuvailemassa, niin näette tarkemmin.

dsc07539

Jouluostosten lomassa nappasin mukaani kielopurkin, jonka sisällön laitoin laakeaan vatiin sammalen, käpyjen, puolukan varpujen ja kivien kanssa. Asetelmasta tuli mielestäni oikein viehättävä.

dsc07537

Pidän kovasti tällaisista metsä purkissa -tyyppisistä asetelmista. Niissä on tiettyä herkkyyttä ja konstailemattomuutta, joka vetoaa minuun.

Millaisia joulukukkia te lukijat olette hankkineet?

Mainokset

Ihanat metsäkukat

metsätähti.jpg

Rivaripihalla on hiljaksiin tulossa aika, jolloin puutarhan luonnonmukaiset metsäkukat alkavat kukoistaa. Pidän tästä vuodenajasta todella paljon, sillä se muistuttaa minua lapsuuteni seikkailuista lähimetsikössä. Bongasin ensimmäiset metsätähdet (Trientalis europaea) puutarhan varjoisimmista osista. Samoilta alueilta löytyy myös nuppuasteella olevaa oravanmarjaa (Maianthemum bifolium).

oravanmarja.jpg

Oravanmarjat kuulemma tarvitsevat ravinteikkaan kasvualustan viihtyäkseen, joten on mukava huomata, että pienen metsäpuutarhani maaperä vaikuttaisi olevan hyvällä tolalla.

kielo.jpg

Myös kielo (Convallaria majalis) on aloittanut kukintansa. Erityisesti iltasella kielojen tuoksu on huumaava. Naapureidemme pihamailta kieloa löytyy runsaasti, meillä sitä ei juurikaan ole. Veikkaan, että edelliset omistajat ovat kaivaneet juurakoita ylös kasvin myrkyllisyyden vuoksi, koska kieloesiintymät katkeavat liki seinään tonttien rajoilla. Onneksi kielot eivät tonttien rajoja kunnioita, joten toivon, että juurakot leviäisivät suuremmiksi kasvustoiksi myös meillekin.

alaskan_kleitonia3

Bongasin puutarhasta myös kunnon kasvuston alaskankleitoniaa (Claytonia sibirica). Kukka on mielestäni todella herkkä ja toivon, että tämäkin ruohokasvi viihtyisi ja leviäisi pihassamme entistä suurempiin mittoihin. Tyttäreni poimi alaskankleitoniaa lemmikkikimppuunsa ja se kesti todella monta päivää myös leikkona. Tykkään kovasti!

nurmitädyke.jpg

Nurmitädyke (Veronica chamaedrys) ei ole varsinaisesti metsä- vaan niittykukka, mutta sekin viihtyy luonnonmukaisena metsäpuutarhamme aurinkoisimmissa heinikoissa. Tädykkeen yhden kukan elinikä on kovin lyhyt: Aamulla avautuvan kukan teriö on loistavan sininen vain yhden päivän ajan, jonka jälkeen se jo alkaa lakastua.

Vaikka iloitsenkin puutarhaan istuttamistani puutarhakasveista, on näillä luonnonkasveilla aivan erityinen paikka niin Rivaripihalla kuin puutarhaihmisen sydämessäkin.

 

Odottavissa tunnelmissa

pikkupuutarhuri.jpg

Pieni puutarhuri kastelupuuhissa.

Olen könynnyt sairaspäivien ratoksi Instagramissa ja huokaillut tanskalaisten ja brittiläisten puutarhaintoilijoiden valokuvia. Noilla kolkilla kevät on jo hyvässä vauhdissa, ja ihmiset iloitsevat maasta putkahtelevista sipulikukista. Itsekin odottelen, miten on mahtanut käydä muutamille viime vuonna istuttamilleni kukkaisystäville.

Olen aina rakastanut sinivuokkoja (Hepatica nobilis). Kun hokasin, että niitä kasvaa pieninä tuppaina siellä täällä mustikanvarpujen seassa, päätin investoida muutamaan lisätaimeen näiden pienten jalokivien lisääntymisen toivossa. Nyt talvella löysin Särkän perennataimiston sivuilta lehtosinivuokon aniliininpunaisen muodon, kuinka ihana se onkaan!

Naapureidemme pihalla kasvaa runsaasti myös kieloa. Harmittelin kovasti, kun meidän pihaltamme kielot uupuvat kokonaan. Kenties edelliset asukkaat ovat repineet kaikki maasta kielon myrkyllisyyden vuoksi. Koska maaperä kuitenkin on varsin suotuisa kieloille, istuttelin viime vuonna useamman vaaleanpunaisen kielon (Convallaria majalis ’Rosea’) ja jokusen tarhakalliokielon (Polygonatum multiflorum x odoratum), joiden toivoisin leviävän suuremmaksi kasvustoksi pihan perälle. Täytyy myös toivoa, että naapureidemme pihamailta kielot innostuisivat leviämään meillekin.

Nakkailin maahan myös useampia sipulikukkia krookuksista helmililjoihin ja hyasinteista narsisseihin. Narsissithan pukkasivat jo joulukuussa kunnon piipot mullasta esiin, joten saa nähdä, mitä niiden kanssa lopulta käy. Jos kalenteriani oikein tulkitsen, niin neljän viiden viikon päästä olisi jo toivoa nähdä ensimmäiset kevätkukkien pilkahdukset täälläkin. Siihen asti haaveillaan ja ollaan odottavissa tunnelmissa.