Krookuksia näkyvissä

Kun kevätaurinko lämmittää pihan pälvipaikkoja, ihmeitä alkaa tapahtua. Parin aurinkoisemman päivän seurauksena bongasin aamuisella puutarhakierroksellani piskuisia krookuksen alkuja. Tässä kohtaa oli alkujaan suurikukkaista violettia kevätsahramia (Crocus vernus ’Flower record’), ja täydensin kukkaloistoa lähikaupasta löytyneellä pienikukkaisemmalla krookussekoituksella. Jännittävää nähdä, millaista väritykitystä näistä joidenkin viikkojen kulutta aukeaa, mikäli saamme nauttia aurinkoisista päivistä.

On jotenkin hellyttävää, miten nuo krookuksenalut puskevat läpi lumen ja nurmimättäiden. Kevään kasvuvoima on kerrassaan hämmästyttävää!

Advertisement

Syksyn kukkasipulisavotta

Kevään ja alkukesän kukkaloisto varmistetaan kukkasipuli-istutuksilla. Tilasin omat kukkasipulini kimppatilauksena äitini kanssa Hollannista. Herkempiä saattaa järkyttää sipulitilaukseni volyymi. DHL:n pitäisi kiikata 1300 sipulia kotiovelle tämän viikon aikana. Järkytystä kenties hieman lievittää se, että suurin osa kukkasipuleista on ns. pikkusipuleita: krookuksia, lumikelloja, englanninsinililjaa, idänsinililjaa, persiansinililjaa ja kesälumipisaraa.

Kerrottukukkaisia tulppaaneja hankin jokusia lajikkeita. ’Royal Acresista’ ja ’Black Herosta’ suunnittelin väriparia pionipenkin läheisyyteen (pahoittelen, osa kuvista on Pinterestin gallerioista, ensi keväänä takuulla vain omia kuvia).

’Copper Imagesta’ näin uskomattoman kauniita kuvia Instagramissa ja ajattelin kokeilla niitä tuohon sisäänkäynnin nurmialueelle suviruusua ympäröimään.

Tulipa ’Copper Image’

Takapihan metsäiselle alueelle ajattelin istutella kotkansiipien ja metsäalvejuurten sekaan väriyhdistelmän, joka koostuu ’Queen of Nightista’, ’Light and Dreamystä’ ja ’Yellow Purissimasta’.

Tulipa ’Light and Dreamy’

 

Narsisseista tilasin metsäpuutarhaan kauniisti sopivia, luonnonmukaisilta näyttäviä lajikkeita. ’Thaliaa’ sumputan kuorikatteella päällystetyn polun viereen mustikanvarpujen seuraksi, vaaleankeltainen ’Hawera’ puolestaan saa hehkua hiilenmustan leikkimökin kupeessa.

Liiriaa eli vuorililjaa (Ixiolirion tataricum) minulta jo löytyykin, mutta tilasin tätä sinistä kaunokaista lisää erityisesti pitkän kukinta-aikansa vuoksi. Liiria yhdistyy nätisti hyasintteihin, joiden toivon uusivan kukintansa ensi keväänä (hyasintteja en muuten tilannutkaan, öy nöy) ja rusolaukkaan (Allium roseum ’Grandiflorum’).

Allium roseum

Eli kohta pitäisi lykätä liki 1300 sipulia multiin. Jostain syystä urakka ei vielä tunnu mahdottomuudelta, vaan ihan mukavalta ensi kevään ilonlähteiden synnyttelyltä. Ajattelin myös porrastella sipulien istutusta siten, että herkemmät lajikkeet peittelen maaemon huomiin tulevana viikonloppuna, laukat syyskuun loppupuolella ja tulppaanit vasta maan pysyvästi viilennyttyä.

Mitäs teidän kanssapuutarhurien kukkasipuliostoksista tänä vuonna löytyy? Entäpä kukkasipulisavotta: Ihana ilo vaiko karsea koettelemus?

 

Aikaiset kevätkukkijat: TOP 5

Kovin harmaata ja koleaa pitää edelleen. Päätin taittaa päivän ankeutta listaamalla kevään 2016 suosikkikukkijat, joita Rivaripihalta löytyy.

5. sija Tuoksuorvokki (Viola odorata)

Viidettä sijaa pitää Rivaripihan sammaloituneella nurmikolla vapaasti leviävä tuoksuorvokki. Näistä nauttiakseen täytyy pudottautua polvilleen sammalikkoon, mutta tuoksuorvokin herkkyys ja vieno tuoksu ovat polvien kuraamisen arvoista. Tuoksuorvokki leviää sekä rönsyillään että muurahaisavusteisesti. Näitä kaunokaisia soisin Rivaripihalle paljon nykyistä enemmän.

4. sija Puistolumikello (Galanthus nivalis)

Neljännelle sijalle pääsee puistolumikello, joka oli Rivaripihan kevään 2016 kaikkein ensimmäinen kukkija. Lumikelloja on vielä harmillisen vähän, joten ajattelin avittaa tilannetta ostamalla syksyllä pussillisen tai pari tähtilumikellon (Galanthus elwesii) sipuleita. Pidän kovasti siitä, miten lumikellojen vaaleus ikään kuin kirkastaa ympäröivät alueet.

3. sija Kirjokevättähti (Scilla forbesii)

Kolmannen sijan saavutti kirjokevättähti. Terassipenkistä löytyy normaalimuodon lisäksi isokasvuisempia ’Blue Giant’ ja ’Pink Giant’ -lajikkeita. Kirjokevättähdillä saa helposti loihdttua pastellisen hattarapilven haluamalleen alueelle. Mikä parasta, kirjokevättähti jaksaa kukkia kauan ja viihtyy pitkään jopa leikkokukkana.

2. sija Sahramit (Crocus)

Hopeasijalle päätyivät sahramit eli krookukset. Metsäpuutarhassamme violettisävyisten krookusten kukinta oli harmillisen lyhyt mutta sitäkin intensiivisempi. Sen sijaan etupihallamme, joka on huomattavasti varjoisampi, krookuksia kukkii edelleen. Suunnitelmissani on valita hieman eri aikoihin nousevia ja kukkivia krookuksia tulevan syksyn sipuliostoksilla, jotta näiden keväisten auringonpurkausten loistosta saisi nauttia mahdollisimman pitkään. Mielestäni myös krookusten lehdet ovat upean koristeelliset.

1. sija Sinivuokko (Hepatica nobilis)

Rivaripihan kevään kuningattareksi kruunataan sinivuokko. Tällä pihalla sinivuokkoja arvostetaan niin paljon, että niitä ei kerätä maljakkoon, vaan annetaan rauhassa muodostaa pähkylöitä runsaan leviämisen toivossa. Haaveissani olisi saada aniliininpunainen sinivuokko viihtymään tässä puutarhassa. Naapurilla näyttää olevan myös valkoista sinivuokkoa. Kenties se muurahaisavusteisesti päätyy myös Rivaripihalle.

Mitkä ovat sinun kevätkukkijasuosikkejasi?

 

 

Kukkapenkin suunnittelua

Olen viime päivät istunut jälkikasvuni mielestä ”älyttömän kauan” terassilla ja tuijotellut sen vieressä olevaa kukkapenkkiä, jota kutsun terassipenkiksi. Penkki on aikas iso ja koska sitä reunustaa naapurin tonttia vasten suurehko kiiltotuhkapensas (Cotoneaster lucidus), on sen takareunaan aika mahdoton ulottua. Haaveilen penkistä, jossa keväällä hehkuisivat sipulikukat ja johon kesän myötä kasvaa tuoreeseen kangasmetsään hyvin sointuvia perennoja.

Penkissä on tällä hetkellä sikin sokin krookusta, kevättähteä, hyasintteja ja idänsinililjaa. Lisäksi penkistä puskee piippoja, joiden oletan olevan jonkin sortin narsisseja. Muistaakseni nakkelin penkkiin yhden läntin helmihyasintteja, mutta näitä en ole vielä tunnistanut.

Penkin perusajatuksena olisi, että siinä saa olla väriä, mutta ns. eksoottisen näköisiä kasveja haluaisin tällä metsäisellä pihallamme karttaa. Lisäksi tykkäisin kovasti, jos penkki ei näin kevätaikaan olisi mulloksella, vaan siinä kasvaisi mahdollisesti jotain ikivihreää maanpeitekasvia. Tontilta suikertaa jonkin verran pikkutalviota (Vinca minor ’Atropurpurea’), jota ajattelin yrittää lisätä myös terassipenkkiin.

Sellaista pohdiskelin, että alkusyksystä kuopsuttelen penkin krookukset toisaalle, mutta nuo muut pikkusipulit saisivat jäädä, mitä nyt ehkä uudelleenryhmittelen ne narskut ja hyasintit. Mutta mitä perennaksi? Terassipenkki on siitä haasteellinen, että kiiltotuhkapensas varjostaa noin puolta penkistä kesällä, mutta sen etuala saattaa hyvänä kesänä olla jopa paahteinen.

Tällä hetkellä penkin perukoilla kasvaa muutama sinivuokkovauva ja niille suon kasvurauhan. Lähes lumettoman pakkasjakson selätti havusuojan alla myös sinivaleunikko (Meconopsis betonicifolia). En todellakaan tohdi tonkia sitä toisaalle, sillä se on ihan kohtalaisessa kasvussa. Joten mitäs perennaa näille kaveriksi?

Penkissä saattaisi viihtyä särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis), jonka vaaleanpunaisesta muodosta pidän kovasti. Lisäksi olin ajatellut penkin varjoisiin kohtiin esimerkiksi kotkansiipeä (Matteuccia struthiopteris) tai jotain muuta saniaista, joka varmaankin näyttäisi kauniilta särkyneensydämen kanssa. Saniaisia muuten löytyy tältä tontilta ihan luonnostaankin, mutta ovat sellaisia varsin matalakasvuisia.

Särkyneensydämen alla saattaisi joku sinikukkainen perenna näyttää todella kivalta. Kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna) pihalta löytyy, samoin jonkun sortin lemmikkiä. Kurjenpolvesta kait löytyy jokin sinikukkainen muoto?

Laittakaas te viisaammat hieman ehdotuksia penkin perennoiksi! Penkkiä ympäröivä maasto on tosiaan tuollaista, kuin yllä olevasta kuvasta näkyy. Mustikkaa, pikkutalviota sekä valkokukkaista syreeniä on ihan liki, kauempana siintää naapurin iso kuusi ja meidän pihan suuri mänty hallitsee näkymiä erityisesti terassilla istuskellessa.

Pölyttäjät puuhissaan

En näemmä ole ainoa, joka on hullantunut krookuksista. Nämä väriläiskät houkuttelevat pölyttäjiä siihen malliin, että välillä nurmen tasalla kuulostaa skootteriklubin kokoontumisajoilta. Alle kouluikäiset lapseni ovat aika varuillaan pörrääjien suhteen, joten välistä pörrinkäisten surinan halkoo kovaa ja korkealta kuuluva kirkuna, kun joku lentäväinen uskaltautuu liian lähelle. Saas nähdä, miten kauan lapsilta kestää jälleen tottua ajatukseen, että lämpimään kauteen kuuluu olennaisesti kaiken maailman pörisijät ja surisijat.

Kimalaisten, mehiläisten ja kukkakärpästen lisäksi krookuksille ovat lehähtäneet hulppea sitruunaperhonen, amiraaliperhonen ja loistokultasiipi. Viime kesä oli perhosten osalta aika vaatimaton, joten tälle kesälle toivon parempaa perhostenbongailuonnea.

 

Krookusrakkautta

Enpä olisi uskonut, että hurahdan näin totaalisesti kukkiin, jotka ovat noin kymmensenttisiä, ovat kauneimmillaan vain muutaman päivän eivätkä kestä leikkona. Mutta niin siinä vaan kävi, että krookukset ovat täysin varastaneet sydämeni. Kun maaliskuun puolivälissä tunnistin ensimmäiset krookuksenlehdet pionipenkistä, ovat päivät täyttyneet malttamattomasta odotuksesta.

Ensimmäisiä kukintoja lehtien ilmestymisestä joutui odottelemaan tasan kaksi viikkoa.

Pionipenkistä löytyy tontilla edellisen omistajan jäljiltä kasvavia suurikokoisia krookuksia (lienee ’Flower Record’). Itse nakkelin lähikaupasta löytyneitä liilanvärisiä krookuksia (ei tietoa lajikkeesta), jotka ovat huomattavasti pienikukkaisempia kuin nuo alunperin tontilla olleet.

Pohjoiseen antava etupiha oli pelkällä nurmella, kun rivarimme ostimme. Kuopsuttelin syksyllä reilu parikymmentä sipulia maahan, jotka vasta nyt ovat alkaneet antaa elonmerkkejä itsestään.

Etupihalla näkyy lähinnä lehdyköitä. Tarkkaan katsoessa voi myön bongata piskuisia krookusvauvoja, jotka lienevät sivusipulien tuotoksia. Toivottavasti ne kukkivat ensi keväänä! Täytyy pitää jöötä pihanurmia ajankulukseen ajavalle eläkeläispapalle, jotta krookuksen lehdet ehtisivät kunnolla lakastua ja luovuttaa ravinnon takaisin sipuliin kukkimisen takaamiseksi.

Etupihalle viskelin pussillisen värisekoitusta. Näistä vaikuttaa tulevan suhteellisen pienikukkaisia, joten mietin, olisikohan kyseessä kasvitieteelliset krookukset. Tässä pussukassa näyttäisi olleen kultasahramia (Chrysanthus ’Romance’, ’Prince Claus’, ’Snowbunting’ ja ’Blue Pearl’ nyt ainakin).

Kerrassaan ihania! Täytynee varmaan tehdä elokuussa joku jättitilaus. Haluaisin vielä kovasti Olivieri ’Orange Monarch’, ’Minimus’ ja Crocus ’Pickwick’ -lajikkeita.

 

Puutarhassa tapahtuu

Uijui! Heti kun aurinko jaksaa suoda säteitään, alkaa puutarhassa tapahtua. Tänään pihamaan krookuksissa kävi kova hyörinä, kun joukko kimalaisia piehtaroi medessä ja siitepölyssä. Aikamoinen pärinä sieltä kukista välillä kuului. Krookukset ovat todella kauniita avautuessaan auringonvalossa. Näitä soisin pihamaalle vielä monia kymmeniä lisää.

Terassipenkissä vilkkuu myös jotain lilaa ja pinkkiä. Noviisi kun näissä hommissa olen, en tietenkään syksyllä älynnyt pitää kirjaa, mitä pikkusipuleita penkkeihin oikein ladoin. Veikkaan, että nämä saattavat olla kevättähteä (Chionodoxa luciliae) Multasormesta hankituista värilajitelmapakkauksista.

Moni on jo julkaissut kuvia idänsinililjoista (Scilla siberica), mutta omasta puutarhasta en ole niitä aikaisemmin tunnistanut. Nuo pulleat nuput lienevät idänsinililjaa, eikös? Niitä oli jonkun verran tällä tontilla ennestään ja Multasormen värilajitelmapakkauksista niitä tuli vielä useampi kymmenen lisää. Scillamereen tästä on kyllä vielä matkaa.

Laatikkoviljelmilläkin näyttää tapahtuvan: ensimmäiset raparperit pullistelevat mullan alta. Taidan kokeilla Kasvihormonin blogista löytämääni kikkaa kasvattaa raparperia mustan pöntön alla. Alunperin laatikossa oli kaksi raparperia, mutta ainakaan toista kasvia en tänään sieltä bongannut. Onkohan talvi vienyt sen mennessään?

Nyt on niin ihanaa aikaa seurata muidenkin puutarhatapahtumia. Instagramista olen seuraillut monien puutarhureiden kevään etenemistä. Joillakin on jo sinivuokot ja kevätkaihonkukat ihan kukassa! Niitä odotellessa.

Punertavat piipot

Kuvittelin könyäväni koko pääsiäisen puutarhani perukoilla, mutta kattia kanssa. Auringosta ja lämpimistä ilmavirtauksista ei ollut tietoakaan ennen kuin vasta viimeisenä pääsiäispäivänä, jolloin sitten rellestin puutarhassa kaikkien kylmien päivien edestä. Leikkailin talven törröttäjiä pois, keräilin talven katkomia puiden ja pensaiden oksia pihamaalta, istuttelin hieman liian voimakkaasti tuoksuvat perunanarsissit ruukkuun ja tein perustan lehtikompostille. Muistinpa jonkin verran myös kuvatakin.

Puutarhassa näkyy nyt kovasti kaikkea punaista. En ole varma, mikä piippo tuossa ylhäällä pilkistää, mutta sen kylmän vihreät ja punaiset sävyt ovat kerrassaan kauniita.

EDIT: Halleluja, tämä on ilmeisesti ukkolaukkaa (Allium hollandicum ’Purple Sensation’), jonka olen sitten typeryyksissäni istuttanut aivan pölöön paikkaan. Uskaltaakohan noita siirrellä kasvukauden päätteeksi?

Tämä on ilmeisesti lamoalppiruusu (Rhododendron ’Scarlett Wonder’). Se on aivan hölmössä paikassa pihassamme ja minusta tuntuu, että yritän sen siirtoa kukinnan jälkeen. En liiemmin välitä tämän yksilön paloauton punaisista kukista, mutta näitä aikaisia kukkijoita ei puutarhassamme ole kovinkaan montaa, joten alkuperäinen asukki saa jäädä, mikäli se ei laita siirrosta pahakseen.

Pihlajapenkkiin on ilmestynyt lukuisia punertavia tulppuja. Nuo hiipat ovat sitten hauskan näköisiä puskiessaan ulos syksyllä pudonneiden lehtien lomasta.

Ja näkyypä sitä violettiakin! Vain yksi päivä kunnon paistetta, niin pionipenkkiin istutetut krookukset alkavat aukoa kukkanuppujaan. Miten ihana näky!

 

Krookuksia ja pionin piippoja

Onni on oma puutarha! Juuri kun sitä luulee, että talvi on onnistunut katkaisemaan kamelin selän, antaakin kevät merkkejä itsestään. Pihalla on pienen pieniä pälviä siellä täällä. Muutaman kaivonkannen kohdalla paljasta maata näkyy paikoin enemmän. Erityisen sykähdyttävää on huomata, miten uutta kasvua pukkaa maan ollessa vielä jäässä.

Nuo punaiset pionin alut otan suurella kiitollisuudella vastaan. Puutarhanoviisina istutin ensin pionini aivan liian varjoisaan paikkaan. Syksyn tullen riivin ne ylös maasta ja istutin ne uudelleen pihan korkeimpaan ja valoisimpaan kohtaan. Arvelin, että kaikki viisi pioniani taisivat mennä kompostimateriaaliksi kaikessa siinä siirtelyssä ja uudelleenistutuksessa, mutta tuolta sitä uutta tulokasta näyttäisi pukkaavan. Taidanpa pitää viikonloppuna puutarhapäivän ja napsautella nuo edelliskesän varret mataliksi.

En muista nakanneeni krookuksia pionipenkkiin, mutta krookuksen aluilta nuo vihreät töröt kovasti vaikuttavat. Olisikohan käynyt niin, että maata mönkiessäni edellisen omistajan liian syvään istuttamat sipulit olisivat nousseet lähemmäs pintaa ja nyt ne innostuvat taimettumaan?

Jokusen sentin krookuksenalkuja löytyy pälvipaikoista enemmänkin. Pari seuraavaa päivää pitäisi näillä seuduilla lämpötilan kohota lähemmäs kymmentä astetta. Saapa nähdä, mitä se saa aikaan taimirintamalla.

 

Kukkaiskeijuja kevään kaipuuseen

Odottavan aika on tunnetusti piiiiitkä. Ikkunasta tervehtii tällä hetkellä varsin lohduton näkymä: on harmaata ja jäistä. Maailma näyttää varsin värittömältä, eikä aurinkokaan ole näyttäytynyt tasaisen massan alta päiväkausiin.

Kirjaston lastenosastolta löytyi ihana kirja, Cicely Mary Barkerin kuvittama Kukkaiskeijujen kultainen kirja, jolla olen yrittänyt lääkitä kevään kaipuutani. Tutkimme lasteni kanssa, millaisia keijuja kevään ensikukkijoiden myötä puutarhaamme saattaa lennähtää. Krookuksia istutimme etupihan piskuiselle nurmialueelle syksyllä. Metsäpihalta puolestaan löytyy idänsinililjoja ja lumikelloja, mikäli ne ovat selvinneet talvimärkyydestä.

Suosittelen Kukkaiskeijujen kultaista kirjaa nostalgiannälkäisille kukkien kauneutta arvostaville. Kirjassa riittää lukuisia sivuja perheen pienimpien kanssa tutkittavaksi. Bonuksena lapset oppivat tunnistamaan erilaisia kasvilajeja.