Rivaripihan voimavärit

Pitkän talven jälkeen sitä kaipaa VÄRIÄ! Instagram-tiliäni selaillessa ei liene epäselvää, mitä sävyä Rivaripihalla tunnustetaan. Violetit, liilat, fuksiat, vaaleanpunaiset; siis kylmät sinipunaiset sävyt miellyttävät kovasti silmääni.

palloesikko.jpg

Blogissa jo aikaisemmin vieraillut fuksianpunainen palloesikko (Primula denticulata ’Rubra’) on viimeinkin saavuttanut liki täyden loistonsa. Palloesikon leikkisä ulkomuoto ja vieno tuoksu kuiskivat kulman takana olevan kesän läheisyydestä. Nämä kun saisi viihtymään terassipenkissä!

 

mesimarja.jpg

Myös mesimarja (Rubus arcticus) on aloittanut kukintansa – voimavärillä, kuinkas muuten. Mesimarjan toivoisin leviävän laajemmaksi kasvustoksi pihan perälle, jolloin unelmani napostelupuutarhasta olisi taas askeleen lähempänä.

 

kevätkaihonkukka.jpg

Rivaripihalta löytyy useammastakin kohtaa kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna), joka saisi kernaasti levitä laajemmallekin. Kevätkaihonkukka on siitä kiitollinen kevätkukkija, että se ei juuri puutarhurin perään huhuile, vaan vuodesta toiseen nousee uskollisesti ilahduttamaan talven nuuduttamia. Sen lehdistö muuten säilyy kauniina pitkälle syksyyn.

 

sinivuokot5.jpg

Ja ne ihanat sinivuokot (Hepatica nobilis)! Violettiin taittavat siniset jalokivet ovat kauniita värittäessään rusehtavaa metsänpohjaa.

Mitä väriä sinä suosit puutarhassasi?

 

 

 

Aikaiset kevätkukkijat: TOP 5

Kovin harmaata ja koleaa pitää edelleen. Päätin taittaa päivän ankeutta listaamalla kevään 2016 suosikkikukkijat, joita Rivaripihalta löytyy.

5. sija Tuoksuorvokki (Viola odorata)

tuoksuorvokki.jpg

Viidettä sijaa pitää Rivaripihan sammaloituneella nurmikolla vapaasti leviävä tuoksuorvokki. Näistä nauttiakseen täytyy pudottautua polvilleen sammalikkoon, mutta tuoksuorvokin herkkyys ja vieno tuoksu ovat polvien kuraamisen arvoista. Tuoksuorvokki leviää sekä rönsyillään että muurahaisavusteisesti. Näitä kaunokaisia soisin Rivaripihalle paljon nykyistä enemmän.

4. sija Puistolumikello (Galanthus nivalis)

lumikello.jpg

Neljännelle sijalle pääsee puistolumikello, joka oli Rivaripihan kevään 2016 kaikkein ensimmäinen kukkija. Lumikelloja on vielä harmillisen vähän, joten ajattelin avittaa tilannetta ostamalla syksyllä pussillisen tai pari tähtilumikellon (Galanthus elwesii) sipuleita. Pidän kovasti siitä, miten lumikellojen vaaleus ikään kuin kirkastaa ympäröivät alueet.

3. sija Kirjokevättähti (Scilla forbesii)

kirjokevättähdet.jpg

Kolmannen sijan saavutti kirjokevättähti. Terassipenkistä löytyy normaalimuodon lisäksi isokasvuisempia ’Blue Giant’ ja ’Pink Giant’ -lajikkeita. Kirjokevättähdillä saa helposti loihdttua pastellisen hattarapilven haluamalleen alueelle. Mikä parasta, kirjokevättähti jaksaa kukkia kauan ja viihtyy pitkään jopa leikkokukkana.

2. sija Sahramit (Crocus)

krookukset

Hopeasijalle päätyivät sahramit eli krookukset. Metsäpuutarhassamme violettisävyisten krookusten kukinta oli harmillisen lyhyt mutta sitäkin intensiivisempi. Sen sijaan etupihallamme, joka on huomattavasti varjoisampi, krookuksia kukkii edelleen. Suunnitelmissani on valita hieman eri aikoihin nousevia ja kukkivia krookuksia tulevan syksyn sipuliostoksilla, jotta näiden keväisten auringonpurkausten loistosta saisi nauttia mahdollisimman pitkään. Mielestäni myös krookusten lehdet ovat upean koristeelliset.

1. sija Sinivuokko (Hepatica nobilis)

sinivuokko.jpg

Rivaripihan kevään kuningattareksi kruunataan sinivuokko. Tällä pihalla sinivuokkoja arvostetaan niin paljon, että niitä ei kerätä maljakkoon, vaan annetaan rauhassa muodostaa pähkylöitä runsaan leviämisen toivossa. Haaveissani olisi saada aniliininpunainen sinivuokko viihtymään tässä puutarhassa. Naapurilla näyttää olevan myös valkoista sinivuokkoa. Kenties se muurahaisavusteisesti päätyy myös Rivaripihalle.

Mitkä ovat sinun kevätkukkijasuosikkejasi?

 

 

Vuokot metsäpuutarhassa

Vuokot pääsevät suosikkilistoillani aivan kärkikahinoihin asti. 1980-luvulla eletystä lapsuudesta mieleeni ovat jääneet varoittelut sinivuokon (Hepatica nobilis) uhanalaisuudesta ja valkovuokon (Anemone nemorosa) myrkyllisyydestä. Nykyisin sinivuokko ei liene rauhoitettu, mutta yhtä kaikki, olen opettanut lapsiani nauttimaan erityisesti luonnonvaraisista kukkijoista osana luontoa.

sinivuokko.jpg

Mikä ilo ja riemu onkaan saada näitä keväisiä jalokiviä omaan metsäpuutarhaan! Kuvissa näkyvät vuokot eivät ole istuttamiani, vaan ihan luonnonkantaa, muurahaisten ystävällisellä avustuksella levinneitä pieniä kasvustoja sinne tänne varpukasvien sekaan.

sinivuokko2.jpg

Viime keväänä sinivuokkoja näkyi harvakseen yksi siellä ja toinen täällä, mutta nyt olen bongannut jo viisi potentiaalista keskittymää, joihin ajan kanssa saattaa muodostua varsin kauniit sinivuokkomättäät. Sinivuokot tuntuvat viihtyvän erityisesti mustikoiden naapureina.

valkovuokko.jpg

Valkovuokkoja löysin viime vuonna vain yhdestä paikkaa ja sinne niitä näyttäisi tulevan myös tänä vuonna. Pikkutalvioita (Vinca minor ’Atropurpurea’) varovasti siirrellessäni havaitsin kolme isompaa valkovuokon nuppua. Jos viime vuoden kukinnot lainkaan antavat osviittaa, niitä on tänä vuonna tulossa vielä paljon paljon enemmän.

valkovuokot2.jpg

Ihanaa aikaa tämä kevät! Vaikka toisinaan olen kovin malttamaton kasvun näennäisen hitauden ja koleiden ilmojen suhteen, niin kenties näihin oloihin tottuneet kasvit tietävät täsmälleen, milloin on oikea hetki. Vuokkojen herkkyydestä ja kauneudesta saan varmasti nauttia vielä viikkoja.

Kukkapenkin suunnittelua

Olen viime päivät istunut jälkikasvuni mielestä ”älyttömän kauan” terassilla ja tuijotellut sen vieressä olevaa kukkapenkkiä, jota kutsun terassipenkiksi. Penkki on aikas iso ja koska sitä reunustaa naapurin tonttia vasten suurehko kiiltotuhkapensas (Cotoneaster lucidus), on sen takareunaan aika mahdoton ulottua. Haaveilen penkistä, jossa keväällä hehkuisivat sipulikukat ja johon kesän myötä kasvaa tuoreeseen kangasmetsään hyvin sointuvia perennoja.

kevättähti_rosea.jpg

Penkissä on tällä hetkellä sikin sokin krookusta, kevättähteä, hyasintteja ja idänsinililjaa. Lisäksi penkistä puskee piippoja, joiden oletan olevan jonkin sortin narsisseja. Muistaakseni nakkelin penkkiin yhden läntin helmihyasintteja, mutta näitä en ole vielä tunnistanut.

scilla.jpg

Penkin perusajatuksena olisi, että siinä saa olla väriä, mutta ns. eksoottisen näköisiä kasveja haluaisin tällä metsäisellä pihallamme karttaa. Lisäksi tykkäisin kovasti, jos penkki ei näin kevätaikaan olisi mulloksella, vaan siinä kasvaisi mahdollisesti jotain ikivihreää maanpeitekasvia. Tontilta suikertaa jonkin verran pikkutalviota (Vinca minor ’Atropurpurea’), jota ajattelin yrittää lisätä myös terassipenkkiin.

väriloistoa.jpg

Sellaista pohdiskelin, että alkusyksystä kuopsuttelen penkin krookukset toisaalle, mutta nuo muut pikkusipulit saisivat jäädä, mitä nyt ehkä uudelleenryhmittelen ne narskut ja hyasintit. Mutta mitä perennaksi? Terassipenkki on siitä haasteellinen, että kiiltotuhkapensas varjostaa noin puolta penkistä kesällä, mutta sen etuala saattaa hyvänä kesänä olla jopa paahteinen.

sinivaleunikko.jpg

Tällä hetkellä penkin perukoilla kasvaa muutama sinivuokkovauva ja niille suon kasvurauhan. Lähes lumettoman pakkasjakson selätti havusuojan alla myös sinivaleunikko (Meconopsis betonicifolia). En todellakaan tohdi tonkia sitä toisaalle, sillä se on ihan kohtalaisessa kasvussa. Joten mitäs perennaa näille kaveriksi?

Penkissä saattaisi viihtyä särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis), jonka vaaleanpunaisesta muodosta pidän kovasti. Lisäksi olin ajatellut penkin varjoisiin kohtiin esimerkiksi kotkansiipeä (Matteuccia struthiopteris) tai jotain muuta saniaista, joka varmaankin näyttäisi kauniilta särkyneensydämen kanssa. Saniaisia muuten löytyy tältä tontilta ihan luonnostaankin, mutta ovat sellaisia varsin matalakasvuisia.

Särkyneensydämen alla saattaisi joku sinikukkainen perenna näyttää todella kivalta. Kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna) pihalta löytyy, samoin jonkun sortin lemmikkiä. Kurjenpolvesta kait löytyy jokin sinikukkainen muoto?

pupu.jpg

Laittakaas te viisaammat hieman ehdotuksia penkin perennoiksi! Penkkiä ympäröivä maasto on tosiaan tuollaista, kuin yllä olevasta kuvasta näkyy. Mustikkaa, pikkutalviota sekä valkokukkaista syreeniä on ihan liki, kauempana siintää naapurin iso kuusi ja meidän pihan suuri mänty hallitsee näkymiä erityisesti terassilla istuskellessa.

Oman pihan sinivuokko

Voi tätä onnea! Terassipenkkiä kuopsutellessani silmiini pilkahti jotakin siniviolettia. Paljain silmin tästä kaverista oli vaikea saada selkoa, mutta lopulta kamera vahvisti epäilykseni oikeaksi. Yksi viime kesänä istuttamistani sinivuokon (Hepatica nobilis) taimista on hengissä! Tarkka tihrustelu paljasti vielä pari muuta karvaista kaveria punkemassa mullasta ylös.

sinivuokko.jpg

Sinivuokkomättäistä Rivaripihalla ei voida vielä puhua, mutta riemuitsen jo tästä yhdestäkin yksilöstä valtavasti.

Odottavissa tunnelmissa

pikkupuutarhuri.jpg

Pieni puutarhuri kastelupuuhissa.

Olen könynnyt sairaspäivien ratoksi Instagramissa ja huokaillut tanskalaisten ja brittiläisten puutarhaintoilijoiden valokuvia. Noilla kolkilla kevät on jo hyvässä vauhdissa, ja ihmiset iloitsevat maasta putkahtelevista sipulikukista. Itsekin odottelen, miten on mahtanut käydä muutamille viime vuonna istuttamilleni kukkaisystäville.

Olen aina rakastanut sinivuokkoja (Hepatica nobilis). Kun hokasin, että niitä kasvaa pieninä tuppaina siellä täällä mustikanvarpujen seassa, päätin investoida muutamaan lisätaimeen näiden pienten jalokivien lisääntymisen toivossa. Nyt talvella löysin Särkän perennataimiston sivuilta lehtosinivuokon aniliininpunaisen muodon, kuinka ihana se onkaan!

Naapureidemme pihalla kasvaa runsaasti myös kieloa. Harmittelin kovasti, kun meidän pihaltamme kielot uupuvat kokonaan. Kenties edelliset asukkaat ovat repineet kaikki maasta kielon myrkyllisyyden vuoksi. Koska maaperä kuitenkin on varsin suotuisa kieloille, istuttelin viime vuonna useamman vaaleanpunaisen kielon (Convallaria majalis ’Rosea’) ja jokusen tarhakalliokielon (Polygonatum multiflorum x odoratum), joiden toivoisin leviävän suuremmaksi kasvustoksi pihan perälle. Täytyy myös toivoa, että naapureidemme pihamailta kielot innostuisivat leviämään meillekin.

Nakkailin maahan myös useampia sipulikukkia krookuksista helmililjoihin ja hyasinteista narsisseihin. Narsissithan pukkasivat jo joulukuussa kunnon piipot mullasta esiin, joten saa nähdä, mitä niiden kanssa lopulta käy. Jos kalenteriani oikein tulkitsen, niin neljän viiden viikon päästä olisi jo toivoa nähdä ensimmäiset kevätkukkien pilkahdukset täälläkin. Siihen asti haaveillaan ja ollaan odottavissa tunnelmissa.

 

Noviisi täällä hei!

sinivuokot.jpg

Kohta näitä taas saa! Sinivuokot (Hepatica nobilis) kuuluvat metsäpihani ikisuosikkeihin.

En ikinä arvannut, että minusta tulisi puutarhaihminen. Olen näet niitä tyyppejä, jotka juottavat kaktuksensa tukehduksiin ja onnistuvat saamaan anopinhampaankin hengiltä. Jostain joskus luin, että jos anopinhampaan kasvattaminen ei onnaa, kannattaa harkita toista harrastusta. Edellä kuvaillut eväät ovat siis varsin köykäiset puutarhanhoitoon. Vaan onnistuu se puutarhaintoilu heikommillakin lahjoilla, kasveista kun hurmaantuu ilman sitä kuuluisaa multasormeakin.

Vuosi sitten sain ensimmäisen maatilkun, jota hoivata ja hoitaa. Pieni rivaripiha on niin suunnattoman ilon kuin myös pienten pettymystenkin lähde. Nyt on alkamassa toinen puutarhavuoteni ja ajattelin kirjoitella edesottamuksiani muistiin, osin itselleni, osin ehkä tutustuakseni muihin puutarhan ystäviin.

Tervetuloa Rivaripihalle!