Jouluruusu kukkapenkissä

Ostin marraskuussa 2015 lähikaupasta kotimaista tuotantoa olleen vaaleajouluruusun (Helleborus niger). Tässä jouluruusussa minua kiehtoi valtava, yksinkertainen japanilaistyyppinen kukinto.

vaaleajouluruusu (Helleborus niger)

Jouluruusuparka koki kovia kuivassa ja liian lämpimässä sisäilmassa. Raasku kuivatti ja pudotti yksitellen kaikki lehtensä ja jossakin vaiheessa kukkaruukussa oli vain pieni ruskea tynkä näkyvissä. Siirrettyäni sen lattiatasoon terassin oven viereen, se alkoi kasvattaa muutamia hassuja lehtiä. Onneksi uskoin monia puutarhablogeja, keskustelupalstojen viestejä ja äitiäni, jotka kaikki kannustivat hautaamaan juurakon perennapenkin multiin.

Vaaleajouluruusun nuput

Marraskuussa bongasin pihlajanlehtikatteen alta nämä piskuiset nuput. Olin haltioissani.

DSC07656

Suojasin jouluruusun ilmavasti kuivettuneiden tuoksuherneiden varsilla ja havuilla ja kinosin lunta peitteeksi aina muistaessani.

 

IMG_1276

Hellyyden osoitukset ovat kannattaneet ja nyt jouluruusu alkaa palkita herkällä kukinnallaan. Nupun kehittyminen on kestänyt viikkoja. Vasta tänään tämä ensimmäinen nuppu on hissukseen alkanut avautua.

IMG_1413

En muista, että ruukussa ollessaan jouluruusulla olisi ollut häivähdys pinkkiä verholehdissään. Kenties maaperän koostumus vaikuttaa väritykseen.

IMG_1410

Olen aivan hurmaantunut noista koristeellisista heteistä ja emeistä. Jos hyvin käy, niin kevään kuluessa tuolta aukeaa vielä ainakin viisi vastaavaa kukkaa lisää! Ja kukinnon loputtua tähtimäiset siemenkodat ovat varsin upeita ilmestyksiä nekin!

Jouluruusu nupussa

Sellaista tulin tänne hehkuttamaan, että viime talvena sisätiloissa väkisin hengissä pitämäni vaaleajouluruusu (Helleborus niger) osoittaa selkeitä hyvinvoinnin merkkejä. Maahan varisseiden pihlajanlehtien alta paljastui nuppuja!

dsc07458

Istutin viime jouluna ostamani vaaleajouluruusun huhtikuulla puutarhaan puolivarjoisaan paikkaan. Se ei ole tätä ennen oikein osoittanut viihtymisen merkkejä. Heti multiin päästyään se otti nokkiinsa ja käppyröitti ne harvat lehdet, jotka olivat talvesta selvinneet. Koko kesän tarkkailin sen kasvua ja välistä jo luulin sen heittäneen henkensä. Syksyllä kasvi pukkasi muutamia uusia lehtiä maanpinnalle, mutta nekin jäivät maksimissaan vaaksan mittaiseksi.

DSC07461.jpg

Haroessani varovasti maahan pudonneita lehtiä jouluruusun yltä lehtien tyvestä paljastui ainakin kolme nuppua. Voi onni ja ilo! Vaaleajouluruusun vieressä kasvavia kerrottukukkaisia Elleneitä en vielä rohjennut kuopsutella. Elleneitä löytyy valkokukkainen ’Double Ellen White’, kirjava ’Double Ellen Picotee’ ja purppurainen ’Double Ellen Red’, mutta niiden kukintaa saa varmaan odotella vielä jokusen vuoden.

Miten voikaan tuollainen pikkurillinpään kokoinen nuppunen kohottaa mielialaa näin hurjasti!

Rivaripihan virhehankinnat

Monesti täällä blogimaailmassa näkee ja kuulee onnistumisista ja täydellisistä yhdistelmistä. Minä puolestani ajattelin valottaa muutamia virhehankintojani, jotka ovat opettaneet kantapään kautta, mikä metsäiselle pihalleni sopii ja mikä ei. Jostakin luin, että erityisesti pienen pihan puutarhurille tärkeämpää olisi hahmottaa, mistä kannattaa luopua ja mikä jättää hankkimatta kuin se, mitä kasveja mihinkin ostetaan. Minulla kun ei ole aikaisempaa kokemusta puutarhuroinnista, niin virhehankinnoilta en ole pystynyt välttymään.

20150728_100620.jpg

Yksi harmittavimmista virheostoksista ovat daaliat. Niin ihania kuin ne ovatkin, daaliat eivät minun puutarhaani sovi muutamasta syystä. Suurin syy piilee puutarhurissa. En halua puutarhaani kasveja, jotka vaativat joka syksyistä ylöskaivamista ja talvettamista. Yritin daalioiden mukuloiden talvettamista kylmäkellarissamme, mutta mukulat homehtuivat ilmeisesti liian kosteissa oloissa.

DSC06299.jpg

Toisekseen daaliat ovat silmääni liian ”puutarhamaisia” kasveja, jotka eivät mielestäni kaikessa koreudessaan istu mustikanvarpujen, saniaisten, metsävadelmien ja humuksen joukkoon.

20150829_104727.jpg

Daalioita saattaa löytyä myös vaatimattomamman oloisia yksilöitä, mutta minun valintani ovat olleet kaikkea muuta kuin huomiota herättämättömiä. Daalioiden lisäksi samat ongelmat kohtasin miekkaliljojen kanssa, joita istutin useita kymmeniä ensimmäisen puutarhakesäni aikana. Pistetään kokemattomuuden piikkiin.

DSC06645.jpg

Virhesiirroksi luen myös krassien kasvatuksen. Haaveissani oli, että krassit köynnöstelisivät pihlajapenkkiäni koristavaa lyhtyä pitkin, mutta joku ötö teki jatkuvasti selvää krassin lehdistä. Reikäisyyden lisäksi lehdet kellastuivat, enkä keksinyt, missä vika loppupeleissä voisi olla. Ja ne kukat, niiden piti olla purppuraisia, mutta kirkkaanpunaista ja oranssia siitä siemenpussista sikisi. Viime viikolla menetin lopullisesti hermot tähän kasviin ja annoin kompostin lahottajille lisää töitä.

DSC06374.jpg

Virhesiirtona pidän myös näiden kaunokaisten istuttamista ruukusta maahan. Ruukussa kaunokaiset toimivat tosi kivasti tummansinisten lemmikkien rinnalla, mutta multavassa maassa nämä ovat kasvaneet holtittomiksi hujopeiksi. Haluaisin tuohon pienelle nurmitilkulle sinne tänne päivänkakkaramaista kaunokaisen muotoa, mutta en ole mistään löytänyt niiden siemeniä. Vinkkejä otetaan vastaan!

DSC06255.jpg

Pionien kanssa vielä arvon. Vaikka mielestäni pionien kukat ovat erityisesti nuppuvaiheessa ihaninta ikinä, en ole varma, sopivatko ne tämän pihan tunnelmaan.

DSC06383.jpg

Ajattelin, että katson vielä ensi kesän tilannetta, kun puutarhan rakenteet ovat silloin pengerrystä ja pikkumökkiä myöten kasassa. Ehkäpä pengerrys jakaa tilan silloin niin selkeästi, ettei pionipenkki nurmialueen keskipisteenä enää haittaa.

Entäpä te rakkaat lukijat, millaisia virhehankintoja tai -siirtoja te olette tehneet?

 

 

Ihanat kärhöt metsäpuutarhassa

Olen pari kesää pähkäillyt, miten saisin nauttia kukkaloistosta vaarantamatta silti piskuisen pihani metsäistä tunnelmaa. Ensimmäisenä puutarhakesänäni laitoin puutarhaani jos minkälaista kukkivaa kasvia todeten niiden ilmeen liian ”trooppiseksi” tai ”puutarhamaiseksi” pihallemme. Ja ei kun kaivuuhommiin ja väärät taimet kiertoon. Jostain sitten äkkäsin, että kärhöthän e h k ä voisivat sopia puiden runkoja ja kalliota värittämään, mikäli en valitsisi niitä kaikkein kerratuimpia ja suurikukkaisimpia lajikkeita.

DSC06734.jpg

Ja avot! Olen aivan rakastunut kärhöjen ja metsäpuutarhan elementtien yhdistelmiin. Violettikukkaiset kärhöt näyttävät erityisen herkuilta kallion vieressä saniaisiin yhdistyessään. Kuvassa on suht pienikukkainen tiukukärhö ’Arabella’. Kallion vieressä kasvaa myös valkokukkainen tarha-alppikärhö ’Albina Plena’ ja sinikukkainen tarha-alppikärhö ’Pamela Jackman’, mutta ne eivät varmaankaan kuki vielä tänä vuonna.

DSC06752.jpg

Olen myös istuttanut jokusen kärhön pihamme isojen puiden lähelle. Kuvan hieskoivun ja jalokärhön (’Comtesse de Bouchaud’) yhdistelmästä pidän huikean paljon. Kärhön vaaleanpunaiset kukinnot korostuvat kauniisti koivun rosoisen vaaleaa pintaa vasten. Nuori yksilö on kasvanut vasta puolentoista metrin mittaan, mutta nuppuja siinä on jo runsaasti. Pihapihlajia vasten puolestaan kiipeävät tarha-alppikärhö ’Willy’, jonka valkoisia kukkia värittävät purppuraiset suonet sekä jalokärhö ’Miss Bateman’, joiden uskon kukkiessaan hohkaavan kauniisti pihlajien harmaata runkoa vasten.

Haluaisin vielä maisemoida pihan perällä töröttävän kuusenkannon kellokärhöllä (Clematis integrifolia) ja pihan toisen koivun vierelle voisin istuttaa jonkin vaaleapunakukkaisen kärhön.

Entäpä te rakkaat lukijat, hurmaavatko kärhöt myös teidät?

 

Ihanat tulppaanit

tulppu2

Rivaripihalla tulppaanit alkavat saada väriä ja avautua. Olen tehnyt tyypillisen aloittelijan virheen. Ostin yhteensä kuusi pussia eri lajikkeiden sipuleita kuvitellen, että niissäkin on jo kylliksi. Mitä vielä! Kun 60 sipulia nakkelee yhteensä kolmeen eri penkkiin ja joista kaikki ei edes nouse, niin aika harvalta kuvittelemani tulppaanimeri todellisuudessa näyttää. Eli kymmenien sijaan sipuliostoksia tulee ajatella sadoissa, myös täällä Rivaripihalla.

tulppu7

Onneksi nämä nousseet yksilöt ovat kerrassaan suloisia! Pihlajapenkistä löytyy tuollaista lohenpunaista, verrattain lyhyt- ja tanakkavartista lajiketta (olisikohan ’Pink Impression’?), sekä soukempaa ja pidempivartista tummanviolettia lajiketta (saattaa olla ’Negrita’).

tulppu3

Auringossa nämä tummemmat avaavat terälehtensä tervehtimään valoa. Paljastuva keskusta on todella kaunis!

tulppu4

Yksi hassu ’Apeldoorn’ näyttää myös nousseen pionipenkin viereen. Tätä en ole itse istuttanut, vaan se on edellisten omistajien peruja. Mieleeni tulee tästä tulppaanista unikot.

tulppu

Mitäs perennaa voisi muuten tulppaanien rinnalle istuttaa? Gardens Illustrated -lehdessä monissa tulppaanipenkeissä vaikutti olevan lemmikkiä.

 

Täydelliset tulput

tulppu.jpg

Sanonpa vain, että ensi syksynä istuttelen uusia tulppaaninsipuleita sekä penkkeihin että penkkien ulkopuolelle. Ja paljon! Miten jo yksin nämä nuput voivat olla niin täydellisiä?!

tulppu3.jpg

Viime syksynä en tietenkään äkännyt kirjata ylös tietoja näistä lajikkeista. Tämä lajike vaikuttaisi olevan varsin lyhyt- ja tanakkavartinen. Mikäköhän ihanuus on kyseessä?

Iloa liljoista

Päivä ennen vappuaattoa tällainen näky odotteli minua pihlajapenkissä.

lilja.jpg

Meinasin pyllähtää takalistolleni. Olin niin harmissani, kun daaliat eivät talvehtineetkaan kylmäkellarissamme, että olin jo heittänyt toivoni liljojen talvehtimisen suhteen. Siirsin liljani syksyllä parempaan paikkaan ja olin varma, etteivät ne olleet ehtineet juurtua kunnolla ennen talven tuloa. Kun sitten alkutalvi oli lumeton ja vielä -30 asteen pakkasetkin iskivät kesken lumettoman kauden, niin hautasin haaveeni liljojen kukinnoista.

lilja2.jpg

Nyt suureksi ilokseni pihlajapenkistä ponnistaa kaiken kaikkiaan viisi liljan alkua siirtämäni kolmen sipulin sijaan. Näyttäisi siltä, että jotkut sipulit ovat kasvattaneet ahkerasti tytärsipuleita liljatarhan kokoa kasvattamaan. Ihanaa!

lilja3

Noin kauniissa kukassa ’Rosella’s Dream’ oli viime elokuussa. Viime viikolla istutin pihlajapenkkiin lisäksi ’Vivaldia’ ja kerrottua ’Annemarie Dreamia’. Loppukesällä lienee odotettavissa liljojen hurmaa.