Ensi vuoden puutarhasuunnitelmia

Monien puutarhatoverien tavoin olen jo aloittanut ensi vuoden puutarhasuunnitelmat. Mielessäni on yksi sana, joka saa ohjata ensi vuoden puutarhatoimintaa ja se on METSÄ.

Olen kerännyt Pinterestiini paljon inspiraatiokuvia metsäpuutarhaan sopivista kasveista ja niiden yhdistelmistä. Erityisen paljon silmää miellyttävät erilaiset köynnöskasvit, saniaiset ja kukkivat maanpeitekasvit yhdistettyinä suuriin kiviin ja lahoaviin puunrunkoihin, joita Rivaripihalta onneksi löytyy jonkin verran.

dsc06724

Halki, poikki, pinoon ja eikun versomaan.

 

Metsäpuutarhan suunnitteluun liittyy muutama suuri haaste. Kukkien ystävänä metsäpuutarhaan hurahtaminen tietenkin tarkoittaa sitä, että paljon ihanuuksia tulee jättää kauppoihin tai toisten puutarhurien kasvatettavaksi. Ongelma ei siis ole se, mitähän puutarhaan istuttaisi, vaan pikemminkin se, mitä ei istuteta. Toisaalta tyylipuhdas metsäpuutarha saattaa olla tummanpuhuva ja tasaisen vihreä. Oman haasteensa asettaa siis myös se, miten löytää värikkäistä kukista juuri ne lajikkeet, jotka täydentävät metsäpuutarhan henkeä.

Ja vaikka metsäpuutarhaa tehdäänkin, niin kyllä sinne koristeitakin saa laittaa. Olen pinnannut muistiin metsäpuutarhaan istuvia koriste- ja sisustusratkaisuja, jotka huokuvat metsän henkeä, luonnon omia materiaaleja tai asioita, joissa näkyy luonnon vaikutus. Tällä hetkellä kannontynkiin tehdyt kukkaistutukset houkuttelevat kovasti, samoin vanhoihin lyhtyihin pykätyt valuvat pikkuasetelmat.

Haluan myös pienentää puutarhani muutaman neliön nurmikkopinta-alaa entisestään, joten olen kerännyt talteen ideoita maanpeitekasveista ja erilaisista pintaratkaisuista. Koska kulman takaa löytyy pränikät urheilukentät erilaisine palloilukenttineen ajattelin, ettei yksinomaan lasten leikkien vuoksi kannata säilyttää nurmikkoa, joka on lähinnä murheenkryyni. Mutta mistä löytää askeleenkestävä maanpeitekasvi, se onkin toinen juttu se.

Jos teillä, hyvät lukijat, on puutarhaan liittyviä Pinterest-tauluja, linkatkaapa tilejänne kommenttiosioon, niin tulen seuraamaan. Entä millaisia puutarhasuunnitelmia teillä on vuodelle 2017?

Mainokset

Ihanat kärhöt metsäpuutarhassa

Olen pari kesää pähkäillyt, miten saisin nauttia kukkaloistosta vaarantamatta silti piskuisen pihani metsäistä tunnelmaa. Ensimmäisenä puutarhakesänäni laitoin puutarhaani jos minkälaista kukkivaa kasvia todeten niiden ilmeen liian ”trooppiseksi” tai ”puutarhamaiseksi” pihallemme. Ja ei kun kaivuuhommiin ja väärät taimet kiertoon. Jostain sitten äkkäsin, että kärhöthän e h k ä voisivat sopia puiden runkoja ja kalliota värittämään, mikäli en valitsisi niitä kaikkein kerratuimpia ja suurikukkaisimpia lajikkeita.

DSC06734.jpg

Ja avot! Olen aivan rakastunut kärhöjen ja metsäpuutarhan elementtien yhdistelmiin. Violettikukkaiset kärhöt näyttävät erityisen herkuilta kallion vieressä saniaisiin yhdistyessään. Kuvassa on suht pienikukkainen tiukukärhö ’Arabella’. Kallion vieressä kasvaa myös valkokukkainen tarha-alppikärhö ’Albina Plena’ ja sinikukkainen tarha-alppikärhö ’Pamela Jackman’, mutta ne eivät varmaankaan kuki vielä tänä vuonna.

DSC06752.jpg

Olen myös istuttanut jokusen kärhön pihamme isojen puiden lähelle. Kuvan hieskoivun ja jalokärhön (’Comtesse de Bouchaud’) yhdistelmästä pidän huikean paljon. Kärhön vaaleanpunaiset kukinnot korostuvat kauniisti koivun rosoisen vaaleaa pintaa vasten. Nuori yksilö on kasvanut vasta puolentoista metrin mittaan, mutta nuppuja siinä on jo runsaasti. Pihapihlajia vasten puolestaan kiipeävät tarha-alppikärhö ’Willy’, jonka valkoisia kukkia värittävät purppuraiset suonet sekä jalokärhö ’Miss Bateman’, joiden uskon kukkiessaan hohkaavan kauniisti pihlajien harmaata runkoa vasten.

Haluaisin vielä maisemoida pihan perällä töröttävän kuusenkannon kellokärhöllä (Clematis integrifolia) ja pihan toisen koivun vierelle voisin istuttaa jonkin vaaleapunakukkaisen kärhön.

Entäpä te rakkaat lukijat, hurmaavatko kärhöt myös teidät?

 

Tarhakylmänkukka pilkistää penkistä

Olen käynyt reilu kolme viikkoa tiirailemassa pikkuista länttiä kallion rinteessä, johon iskin viime keväänä tarhakylmänkukan (Pulsatilla vulgaris) neljä tainta. Olin jo satavarma, että kallionkielekkeelle rakentamani pikkupenkki on aivan liian märkä ja kaikki taimet ovat mädäntyneet sen siliän tien. Vaan voi onnea! Tänään huomasin pikkuruisia karvakavereita kielekkeellä.

tarhakylmänkukka.jpg

Mitenköhän onnistuisin suojaamaan näitä upeita kevätkukkijoita märkyydeltä? Ajattelin, että voisin varovasti vielä lisäillä hiekkaa tuohon kompostimullan päälle ja yrittää helläkätisesti miksata hiekkaa tuohon multaankin. Kallionkielekkeeltä kosteus onneksi valuu solkenaan pois, mutta onkohan tuo kompostimulta siltikin liian tiivistä?

tarhakylmänkukka2.jpgJää nähtäväksi, miten nämä karvakamut selviytyvät ja kasvavat.

tarhakylmänkukka4.jpgMinulla on tuolla siemenkätköissä valkoisen (’Alba) ja punaisen (’Röde Klokke’) muodon siemeniä parisenkymmentä, mutta ne tarvitsevat kylmäkäsittelyn itääkseen. Taidan nakata ne syksyllä suoraan maahan sopivan paikan löydyttyä, jolloin talvi hoitelisi kylmäkäsittelyn puolestani. Kukinnot noihin mahdollisesti itäviin taimiin olisi odotettavissa vasta kylvöä seuraavana vuonna.

Loppuun vielä kuva viime vuoden toukokuulta taimista, jotka ostin osin kukkivina. Tykkään kovasti!

tarhakylmänkukka

Kylmää pitelee

jääputous.jpg

Pihakallioomme on ilmestynyt jääputouksia. Yritän kääntää ajatukseni hyisistä yölämpötiloista siihen, että päivisin päästään kuitenkin plussan puolelle. Käppäilin hetki sitten pihassa harmittelemassa, miten innokkaat narsissien ja helmihyasinttien hiipat ovat ilmeisesti suojauksesta huolimatta paleltuneet yöpakkasten kourissa. Kauniin vihertävät hiipat ovat kuivettuneet ruskeiksi käppyröiksi. Buu!

lumikello.jpg

Lumikellot eivät pahemmin näytä pakkasöitä säikähtävän. Nyt pihalla on useampia nuppuja, tosin yksikään niistä ei ole kunnolla auennut. Yritin nakella havuja krookuksien suojaksi, mutta ainakaan vielä en bongannut krookuksissa nuppuja.

tulput.jpg

Tulput sen sijaan ponnistavat urheasti penkistä pintaan, vaikka lunta vihmoo päivittäin lisää. Tähän penkkiin nakkelin muistaakseni fuksianpunaista ’Don quichotte’-, violettia ’Alibi’- ja valkoista ’White dream’ -lajikkeita.

Eilen alkoi tähtitieteellinen kevät. Termistä kevättä saamme kaikesta päätellen odotella vielä hyvän tovin. Onneksi nyt ollaan jo maaliskuun paremmalla puolella ja kevätkukkia pursuavat ruokakaupat antavat toivoa paremmasta.

Kaunis kallio

Kirjoittelin edellisessä postauksessani rivaripihani kuusista, jotka raksittiin marraskuussa tukkipuiksi. Kuten tuosta alla olevasta kuvasta näkyy, kuusten takaa häämötti aavistus sammalpeitteistä kalliota, joka ei kuitenkaan kuusten varjoista päässyt oikeuksiinsa pihani katseenvangitsijana.

metsäpiha

Nyt kun kuuset on kaadettu, kallio suorastaan varastaa kaikki katseet. En arvannut, miten ihana tuo kallio oikein onkaan! Nyt talvella kallio suorastaan hohkaa vihreän eri sävyjä.

kallio.jpg

Myös kalliossa esiintyvät erilaiset pintarakenteet tarjoavat kiinnostavaa tutkittavaa, kun pihan muut alueet ovat lumen peitossa. Sammal- ja jäkäläpeitteet elävöittävät kallion pintaa kaikkina vuodenaikoina, erilaiset ruohot ja varpukasvit taas pääsevät oikeuksiinsa kasvukautena.

kallio2.jpg

Kuusten kaaduttua kalliosta paljastui myös mukavia, suurten ruukkujen levyisiä ulokkeita, joita suunnittelen hyödyntäväni kevään sipulikukkaruukkuja asetellessani. Ehdinpä viime keväänä istuttaa yhdelle näkyneelle ulokkeelle jokusen tarhakylmänkukan (Pulsatilla vulgaris supbs. vulgaris ’Papageno’), joskin nyt epäilyttää, mahtaako kasvualusta pidättää liikaa talvimärkyyttä. No, jokusien viikkojen kuluttua näkee, tuppaako istutuksista uutta versoa.

tarhakylmänkukka.jpg

Kallio mahdollistaa pinnanmuotojen vaihtelut ja korkeuserot, jotka tuovat pihan perälle oman kiinnostavan ulottuvuutensa. Vaikka kallio pienellä rivaripihalla asettaa omat tilaan ja valoon liittyvät haasteensa, on se silti ihana lisä metsäpihan moniuloitteisuutta lisäämään.

kataja.jpg

Miten sinä hyödyntäisit kalliota omassa pihassasi?