Kevään merkkejä Rivaripihalla

Jokusella asteella lämmenneet päivät ja aurinko ovat saaneet Rivaripihalla ihmeitä aikaan. Nurmen, karikkeen ja sammaleen seasta pilkottaa vaikka mitä piippoja.

Galanthus nivalis Flore pleno

Ostin viime keväänä kerrattukukkaisen puistolumikellon (Galanthus nivalis ’Flore pleno’) sipuleita ”vihreänä”, eli suoraan kukinnan jälkeen. Tökkäsin ne heti ostopäivänä paraatipenkkiin muhevan maan syliin. Näyttäisi siltä, että lumikellot nousevat terhakkaina jopa jään läpi. Mielenkiinnolla odottelen tämän lajikkeen kukkimista.

Galanthus nivalis

Täysin metsän pohjalle istuttamani puistolumikellot alkavat myös nousta karikkeen seasta. Toivon kovasti, että nämä innostuisivat leviämään puutarhassa.

tulppaanit

Maasta nousee myös jotain kookkaampaa. Mitäköhän nämä lienevät? Tähän paikkaan istuttaneeni kirjopikarililjan (Fritillaria meleagris) sipuleita, mutta nämä piipot ovat huomattavasti kookkaampia kuin kirjopikarililjan piipot. Onkohan minulla mennyt sipulit syksyllä sekaisin ja olenkin epähuomiossa nakellut tähän tulppuja? Kevät näyttää.

Omphalodes verna

Terassipenkistä nousee kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna). Olen iloinen, että tämä kevätkukkija viihtyy meillä, sillä sen herttamaiset lehdet ovat todella kauniit koko kasvukauden. Yritin viime vuonna lisätä kevätkaihonkukkaa rönsyistä. Kohta pitäisi selvitä, oliko lisäysyritys onnistunut.

pioni

Ja niitä pioninpiippoja pukkaa ihan urakalla. Vedin viime kesänä pionipenkin nurmettomaksi, mutta niin vain siellä kasvaa jotain pitkää kortta. Miten ihmeessä tämän saisi pelkälle mullokselle? Viime vuonna piippoja oli yhteensä 25, mutta nuppuja avautui vain neljä. Katselen vielä tämän kesän, miten pionit natsaavat puutarhan tunnelmaan. Jos fiilikset jatkuvat viime vuotisissa merkeissä, lahjon lähipiiriä juurakoilla ja keksin jotain metsäistä pihamme korkeimmalle kohdalla.

 

 

 

 

Mainokset

Krookuksia näkyvissä

DSC03912.jpg

Kun kevätaurinko lämmittää pihan pälvipaikkoja, ihmeitä alkaa tapahtua. Parin aurinkoisemman päivän seurauksena bongasin aamuisella puutarhakierroksellani piskuisia krookuksen alkuja. Tässä kohtaa oli alkujaan suurikukkaista violettia kevätsahramia (Crocus vernus ’Flower record’), ja täydensin kukkaloistoa lähikaupasta löytyneellä pienikukkaisemmalla krookussekoituksella. Jännittävää nähdä, millaista väritykitystä näistä joidenkin viikkojen kulutta aukeaa, mikäli saamme nauttia aurinkoisista päivistä.

SONY DSC

On jotenkin hellyttävää, miten nuo krookuksenalut puskevat läpi lumen ja nurmimättäiden. Kevään kasvuvoima on kerrassaan hämmästyttävää!

Rivaripihan virhehankinnat

Monesti täällä blogimaailmassa näkee ja kuulee onnistumisista ja täydellisistä yhdistelmistä. Minä puolestani ajattelin valottaa muutamia virhehankintojani, jotka ovat opettaneet kantapään kautta, mikä metsäiselle pihalleni sopii ja mikä ei. Jostakin luin, että erityisesti pienen pihan puutarhurille tärkeämpää olisi hahmottaa, mistä kannattaa luopua ja mikä jättää hankkimatta kuin se, mitä kasveja mihinkin ostetaan. Minulla kun ei ole aikaisempaa kokemusta puutarhuroinnista, niin virhehankinnoilta en ole pystynyt välttymään.

20150728_100620.jpg

Yksi harmittavimmista virheostoksista ovat daaliat. Niin ihania kuin ne ovatkin, daaliat eivät minun puutarhaani sovi muutamasta syystä. Suurin syy piilee puutarhurissa. En halua puutarhaani kasveja, jotka vaativat joka syksyistä ylöskaivamista ja talvettamista. Yritin daalioiden mukuloiden talvettamista kylmäkellarissamme, mutta mukulat homehtuivat ilmeisesti liian kosteissa oloissa.

DSC06299.jpg

Toisekseen daaliat ovat silmääni liian ”puutarhamaisia” kasveja, jotka eivät mielestäni kaikessa koreudessaan istu mustikanvarpujen, saniaisten, metsävadelmien ja humuksen joukkoon.

20150829_104727.jpg

Daalioita saattaa löytyä myös vaatimattomamman oloisia yksilöitä, mutta minun valintani ovat olleet kaikkea muuta kuin huomiota herättämättömiä. Daalioiden lisäksi samat ongelmat kohtasin miekkaliljojen kanssa, joita istutin useita kymmeniä ensimmäisen puutarhakesäni aikana. Pistetään kokemattomuuden piikkiin.

DSC06645.jpg

Virhesiirroksi luen myös krassien kasvatuksen. Haaveissani oli, että krassit köynnöstelisivät pihlajapenkkiäni koristavaa lyhtyä pitkin, mutta joku ötö teki jatkuvasti selvää krassin lehdistä. Reikäisyyden lisäksi lehdet kellastuivat, enkä keksinyt, missä vika loppupeleissä voisi olla. Ja ne kukat, niiden piti olla purppuraisia, mutta kirkkaanpunaista ja oranssia siitä siemenpussista sikisi. Viime viikolla menetin lopullisesti hermot tähän kasviin ja annoin kompostin lahottajille lisää töitä.

DSC06374.jpg

Virhesiirtona pidän myös näiden kaunokaisten istuttamista ruukusta maahan. Ruukussa kaunokaiset toimivat tosi kivasti tummansinisten lemmikkien rinnalla, mutta multavassa maassa nämä ovat kasvaneet holtittomiksi hujopeiksi. Haluaisin tuohon pienelle nurmitilkulle sinne tänne päivänkakkaramaista kaunokaisen muotoa, mutta en ole mistään löytänyt niiden siemeniä. Vinkkejä otetaan vastaan!

DSC06255.jpg

Pionien kanssa vielä arvon. Vaikka mielestäni pionien kukat ovat erityisesti nuppuvaiheessa ihaninta ikinä, en ole varma, sopivatko ne tämän pihan tunnelmaan.

DSC06383.jpg

Ajattelin, että katson vielä ensi kesän tilannetta, kun puutarhan rakenteet ovat silloin pengerrystä ja pikkumökkiä myöten kasassa. Ehkäpä pengerrys jakaa tilan silloin niin selkeästi, ettei pionipenkki nurmialueen keskipisteenä enää haittaa.

Entäpä te rakkaat lukijat, millaisia virhehankintoja tai -siirtoja te olette tehneet?

 

 

Kuolanpioni kukkii

Voi onnea! Ihka ensimmäinen pionini avasi nuppunsa ja kukkii. Kyseessä on kuolanpioni (Paeonia anomala), joka on yksi kestävimmistä pioneista. Kestävyydestä on kiittäminen ettei tämä ihanuus juurikaan ottanut nokkiinsa viime kesän ja syksyn siirtelyistä.

kuolanpioni.jpg

Tällä hetkellä kuolanpionissa on kaksi nuppua. Tämän lajikkeen pitäisi levitä kohtalaisen helposti ja nopeasti, joten jos luontoäiti sallii, ensi kesänä saamme nauttia suuremmasta kukkaloistosta.

kuolanpioni2.jpg

Liki hellelukemat tekevät kukinnasta intensiivisen mutta lyhyen. Onneksi pionipenkistä löytyy myös muiden lajikkeiden nuppuja, joten kenties vielä kesäkuussa saan nauttia uusista pioninkukista.

Ihanat tulppaanit

tulppu2

Rivaripihalla tulppaanit alkavat saada väriä ja avautua. Olen tehnyt tyypillisen aloittelijan virheen. Ostin yhteensä kuusi pussia eri lajikkeiden sipuleita kuvitellen, että niissäkin on jo kylliksi. Mitä vielä! Kun 60 sipulia nakkelee yhteensä kolmeen eri penkkiin ja joista kaikki ei edes nouse, niin aika harvalta kuvittelemani tulppaanimeri todellisuudessa näyttää. Eli kymmenien sijaan sipuliostoksia tulee ajatella sadoissa, myös täällä Rivaripihalla.

tulppu7

Onneksi nämä nousseet yksilöt ovat kerrassaan suloisia! Pihlajapenkistä löytyy tuollaista lohenpunaista, verrattain lyhyt- ja tanakkavartista lajiketta (olisikohan ’Pink Impression’?), sekä soukempaa ja pidempivartista tummanviolettia lajiketta (saattaa olla ’Negrita’).

tulppu3

Auringossa nämä tummemmat avaavat terälehtensä tervehtimään valoa. Paljastuva keskusta on todella kaunis!

tulppu4

Yksi hassu ’Apeldoorn’ näyttää myös nousseen pionipenkin viereen. Tätä en ole itse istuttanut, vaan se on edellisten omistajien peruja. Mieleeni tulee tästä tulppaanista unikot.

tulppu

Mitäs perennaa voisi muuten tulppaanien rinnalle istuttaa? Gardens Illustrated -lehdessä monissa tulppaanipenkeissä vaikutti olevan lemmikkiä.

 

Krookusrakkautta

Enpä olisi uskonut, että hurahdan näin totaalisesti kukkiin, jotka ovat noin kymmensenttisiä, ovat kauneimmillaan vain muutaman päivän eivätkä kestä leikkona. Mutta niin siinä vaan kävi, että krookukset ovat täysin varastaneet sydämeni. Kun maaliskuun puolivälissä tunnistin ensimmäiset krookuksenlehdet pionipenkistä, ovat päivät täyttyneet malttamattomasta odotuksesta.

krookus7.jpg

Ensimmäisiä kukintoja lehtien ilmestymisestä joutui odottelemaan tasan kaksi viikkoa.

krookus6

Pionipenkistä löytyy tontilla edellisen omistajan jäljiltä kasvavia suurikokoisia krookuksia (lienee ’Flower Record’). Itse nakkelin lähikaupasta löytyneitä liilanvärisiä krookuksia (ei tietoa lajikkeesta), jotka ovat huomattavasti pienikukkaisempia kuin nuo alunperin tontilla olleet.

krookus2

Pohjoiseen antava etupiha oli pelkällä nurmella, kun rivarimme ostimme. Kuopsuttelin syksyllä reilu parikymmentä sipulia maahan, jotka vasta nyt ovat alkaneet antaa elonmerkkejä itsestään.

krookus4

Etupihalla näkyy lähinnä lehdyköitä. Tarkkaan katsoessa voi myön bongata piskuisia krookusvauvoja, jotka lienevät sivusipulien tuotoksia. Toivottavasti ne kukkivat ensi keväänä! Täytyy pitää jöötä pihanurmia ajankulukseen ajavalle eläkeläispapalle, jotta krookuksen lehdet ehtisivät kunnolla lakastua ja luovuttaa ravinnon takaisin sipuliin kukkimisen takaamiseksi.

krookus5

Etupihalle viskelin pussillisen värisekoitusta. Näistä vaikuttaa tulevan suhteellisen pienikukkaisia, joten mietin, olisikohan kyseessä kasvitieteelliset krookukset. Tässä pussukassa näyttäisi olleen kultasahramia (Chrysanthus ’Romance’, ’Prince Claus’, ’Snowbunting’ ja ’Blue Pearl’ nyt ainakin).

krookus3

Kerrassaan ihania! Täytynee varmaan tehdä elokuussa joku jättitilaus. Haluaisin vielä kovasti Olivieri ’Orange Monarch’, ’Minimus’ ja Crocus ’Pickwick’ -lajikkeita.

 

Aurinkoa palvova pioni

pioni.jpg

Pisti meinaan himppasen hymyilyttämään tämä pionin piippo. Läheltä katsottuna näyttää aivan siltä, kuin pioni olisi ojentanut ristityt kätensä kohti aurinkoa. Tämä yksilö on muistaakseni valkoinen kiinanpioni (Paeonia lactiflora ’White Charm’ ). Pionipenkistä löytyy myös tummakukkainen ’Buckey Belle’, pinkki ’Pink Panther’ ja koristeellinen ’Mme Emilie Debatene’.

Jos minulla olisi iso piha, kartuttaisin pionipenkkiä ehdottomasti ’Do Tell’-, ’Ama-No-Sode’ ja ’Laura Dessert’ -lajikkeilla, joilla kaikilla on varsin runsas ja koristeellinen keskustatupsu.

Millaisia pioneja sinulta löytyy?