Kukkaiskeijuja kevään kaipuuseen

IMG_20160229_211209.jpg

Odottavan aika on tunnetusti piiiiitkä. Ikkunasta tervehtii tällä hetkellä varsin lohduton näkymä: on harmaata ja jäistä. Maailma näyttää varsin värittömältä, eikä aurinkokaan ole näyttäytynyt tasaisen massan alta päiväkausiin.

Kirjaston lastenosastolta löytyi ihana kirja, Cicely Mary Barkerin kuvittama Kukkaiskeijujen kultainen kirja, jolla olen yrittänyt lääkitä kevään kaipuutani. Tutkimme lasteni kanssa, millaisia keijuja kevään ensikukkijoiden myötä puutarhaamme saattaa lennähtää. Krookuksia istutimme etupihan piskuiselle nurmialueelle syksyllä. Metsäpihalta puolestaan löytyy idänsinililjoja ja lumikelloja, mikäli ne ovat selvinneet talvimärkyydestä.

Suosittelen Kukkaiskeijujen kultaista kirjaa nostalgiannälkäisille kukkien kauneutta arvostaville. Kirjassa riittää lukuisia sivuja perheen pienimpien kanssa tutkittavaksi. Bonuksena lapset oppivat tunnistamaan erilaisia kasvilajeja.

Noviisi täällä hei!

sinivuokot.jpg

Kohta näitä taas saa! Sinivuokot (Hepatica nobilis) kuuluvat metsäpihani ikisuosikkeihin.

En ikinä arvannut, että minusta tulisi puutarhaihminen. Olen näet niitä tyyppejä, jotka juottavat kaktuksensa tukehduksiin ja onnistuvat saamaan anopinhampaankin hengiltä. Jostain joskus luin, että jos anopinhampaan kasvattaminen ei onnaa, kannattaa harkita toista harrastusta. Edellä kuvaillut eväät ovat siis varsin köykäiset puutarhanhoitoon. Vaan onnistuu se puutarhaintoilu heikommillakin lahjoilla, kasveista kun hurmaantuu ilman sitä kuuluisaa multasormeakin.

Vuosi sitten sain ensimmäisen maatilkun, jota hoivata ja hoitaa. Pieni rivaripiha on niin suunnattoman ilon kuin myös pienten pettymystenkin lähde. Nyt on alkamassa toinen puutarhavuoteni ja ajattelin kirjoitella edesottamuksiani muistiin, osin itselleni, osin ehkä tutustuakseni muihin puutarhan ystäviin.

Tervetuloa Rivaripihalle!