Lahjoituspuutarhan kevät

Kirjoittelin helmikuussa suunnitelmistani perustaa uudelle plotille pieni lahjoituspuutarha. Lahjoituspuutarhan istutussuunnitelma rakentuu vahvasti satokausiajattelun ympärille, jota olen jo harjoitellut Rivaripihaa pykätessäni. Satokausiajattelun ydintä lahjoituspuutarhassani on se, että kasvatan plotillani kestävästi vain sellaisia leikoiksi kelpaavia kukkia, heiniä ja oksia, mitkä siellä viihtyvät ja sen mukaan, mikä kunakin vuodenaikana on luontevasti ja luonnollisesti mahdollista.

Silmäilläänpä ensiksi lahjoituspuutarhan kevättä. Koska uudella plotilla kiertelee valkohäntäpeuroja poikueineen, täytyy minun huomioida tämä tontin erityispiirre istutussuunnitelmia ja kasvivalintoja tehdessäni. Kevään pääsato tuottuu erilaisista narsisseista (Narcissus), jotka eivät todistetusti nelijalkaisille maistu.

Olen kasvatellut Rivaripihalla narsisseja vuodesta 2015. Ne ovat osoittautuneet varsin luotettaviksi ja helpoiksi kevätkukkijoiksi, jotka ilahduttavat vuosi vuodelta yhä lisääntyvillä kukkavarsillaan. Erilaisia narsisseja on nykyisin varsin mukavasti saatavilla, eivätkä sipulien hinnat kohoa liian korkeaksi edes hieman erikoisemmilla lajikkeilla.

Erilaisia narsisseja löytyy nykyisin niin paljon, että ne jaetaan jopa neljääntoista toisistaan poikkeavaan ryhmään. Eri ryhmiin kuuluvia narsisseja on varsin helppoa yhdistellä toisiinsa kimpuiksi. Monet narskut myös tuoksuvat miellyttävästi.

Narsisseille kivoja kimppukavereita saa muun muassa helmihyasinteista (Muscari) tai tarhahyasinteista (Hyacinthus orientalis). Muscarien eri sävyiset siniset syventävät narskujen keltaisia tai oranssihtavia sävyjä. Vaaleanpunaiset puolestaan tuovat hempeyttä ja herkkyyttä asetelmiin. Tarhahyasinteista pidän oikeastaan enemmän jokusia vuosia vanhoina, jolloin ne eivät ole niin tymäkän tiiviitä. Rivaripihan ensimmäiset hyasintit on istutettu vuoden 2015 syksyllä. Sieltä ne metsänpohjasta nousevat yhä edelleen tervehtimään kevätaurinkoa

Keväisestä lahjoituspuutarhasta pitää löytyä myös napakat kasvustot pikkutalviota (Vinca minor) ja murattia (Hedera helix). Näiden kasvien vihannat varvut tuovat kivaa vaihtelua kukkakylläisiin kimppuihin. Rivaripihalla kasvaa paria hyvin kestävää murattia, joista otan pistokkaita lahjoituspuutarhaa varten. Lisäksi aion ostaa muutamia risareunaisia muratteja (Hedera helix ’Sagittifolia’), joihin ihastuin viime kesänä tavattomasti. Syksyllä penkkiin istuttamani yksilöt ovat selvinneet talvesta loistavasti, mutta ovat vielä liian pieniä jaettavaksi.

Miltäs kuulostaa? Tuleeko mieleesi jotain muuta peuravarmaa kevätkasvia, jota minun kannattaisi istutella narsissien seuraksi?

Advertisement

Näistä kolmesta en luovu

Olen tämän kasvukauden seurannut, mitkä kasvit ovat Rivaripihalla kukassa ja kauniin näköisiä mahdollisimman pitkään. Tässä elämänvaiheessa, kun lapset ovat vielä pieniä ja oma urakaan ei ole (edelleenkään) vakiintunut, puutarhan tulee olla paikka, jossa arjen paineet ja pienet murheet voi hetkeksi unohtaa. Nämä kolme kasvia jaksavat ilahduttaa viikosta ja kuukaudesta toiseen, eivätkä sanottavammin vaadi puutarhaihmisen väliintuloa kukoistaakseen.

Vakkarilukijat varmasti arvasivat, että orvokeilla (Viola) on Rivaripihalla pysyvä sija. Meiltä löytyy tarhaorvokkia (Viola × wittrockiana), sarviorvokkia (Viola cornuta), tuoksuorvokkia (Viola odorata) ja jokunen pelto-orvokkikin (Viola arvensis). Värien ja muotojen monimuotoisuus tekee kasvista kiinnostavan, enkä lainkaan laita pahakseni sitä, että orvokit mielellään siementävät ympäristöönsä, ellei kuihtuvia kukkia ole jatkuvasti nyppimässä pois.

Pidän todella kovasti myös pikkutalviosta (Vinca minor), jota Rivaripihalta löytyy paria eri lajiketta. Meillä pikkutalvio on käytännössä kukkinut koko kesän. Lisäksi pidän kovasti syvänvihreästä lehdistöstä, joka mielestäni kivasti toistaa pihassamme kasvavien pihlajien (Sorbus aucuparia) lehtimuotoa. Tallinnassa käydessäni bongasin lajikkeen, jossa oli raidalliset lehdet. Oikein harmittaa, että en tuolloin tajunnut ottaa muutamaa taimea mukaani.

Kolmas poppoo, jota suosin puutarhassani, ovat kurjenpolvet (Geranium). Monilla kurjenpolvilla lehdistö on kauniin mätästävä ja peittävä. Meidän pihallamme muutaman tuoksukurjenpolven (Geranium macrorrhizum ’Bevan´s Variety’) taimi peitti rivakasti kaadettujen kuusten alta paljastuneen karun neulaskarikkeen.Niiden lehdistö on ainakin täällä meidän pihalla saanut osittain kauniin punertavan ruskan. Verikurjenpolven (Geranium sanguineum ’Elke’) liuskainen lehdistö puolestaan on kauniin sinivihreä jopa näin myöhään syksyllä. Rivaripihalta löytyy myös haisukurjenpolvea (Geranium robertianum), metsäkurjenpolvea (Geranium sylvaticum) ja kyläkurjenpolvea (Geranium pratense). Tänä syksynä istutin Slovakiasta tuomiani valtavankokoisen sinisen kurjenpolven siemeniä ja kolme ’Dragon Heartin’ juurakkoa puutarhaani. Toivotaan, että onnistuvat!

Rivaripihan peruskasvit

Täällä Rivaripihalla on joukko peruskasveja, joiden ehdoilla rakennan puutarhaani. Koko puutarha-alueen kulmakivi on mustikka (Vaccinium myrtillus), joka hallitsee reilu puolta koko puutarhan pinta-alasta.

Mustikka tuo väriä puutarhaan myös korskeimman kasvukauden ulkopuolella. Jopa lehdettömät varvut ovat kovin koristeellisia.

Toinen hallitseva elementti puutarhassa on pihlaja (Sorbus aucuparia). Rivaripihalla on kaksi suurta pihlajaa ja niiden lisäksi lukuisia pihlajan piiskataimia, joista osa jätetään kasvamaan ja osa annetaan niitä haluaville. Pihlaja on ihana puu koristeellisine lehdistöineen, vaaleine kukkineen ja syksyn punaisine marjoineen. Lisäksi loppusyksyllä maahan putoavat lehdet ovat mielestäni kaunista katetta puiden alle rakennetuille sipulikasvi- ja perennapenkeille.

Puistolemmikit (Myosotis sylvatica) ovat perennapenkeissä loistavia kasvikavereita esimerkiksi tulppaaneille, liljoille ja pioneille.

Lemmikkejä löytyykin Rivaripihalta useissa eri sävyissä. Valkoinen lajike tulee kukkaan huomattavasti myöhemmin kuin sisarensa pinkki ja veljensä sininen.

Lemmikkien ohella myös kevätkaihonkukka (Omphalodes verna) on Rivaripihan vakiokalustoa.

Hyödynnän kevätkaihonkukkaa erityisesti kevään varhaisia sipulikukkia sisältävissä penkeissä, jolloin voin haroa lakastuvia sipulikukkien lehtiä kevätkaihonkukan tuuheiden, herttamaisten lehtien alle piiloon.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisempänä pikkutalvio (Vinca minor), jonka kaunis ’Atropurpurea’-lajike suikertaa mustikanvarpujen, vuokkojen ja villivattujen välissä. Näiden peruskasvien varaan suunnittelen puutarhani tunnelmia ja henkeä.

Olisikin kiva kuulla ja nähdä, mitkä ovat sinun puutarhasi peruskasveja!

Pikkutalvion lisäys

Pidän kovasti metsäisellä pihallamme kasvavasta tummanvioletista pikkutalviosta (Vinca minor ’Atropurpurea’) ja soisin sen mielelläni leviävän pihamaalle enemmänkin. Tällä hetkellä violettia pikkutalviota on terassinpenkin ympärystässä mustikanvarpujen seassa. Perhospenkin ja marjapensaiden viereltä löytyy lisäksi vaaleansinistä värimuotoa. Koska pikkutalvio on varsin tervetullut Rivaripihalle, päätin yrittää sen lisäämistä pistokkaista.

Pistokaslisäyksen toteutin siten, että leikkasin terävällä veitsellä hyvässä kasvussa olevia pikkutalvion noin kymmensenttisiä varpuja ja tökkäsin ne suoraan terassipenkin kosteaan multaan. Kuinka ollakaan, kylmistä ja koleista säistä huolimatta pistokkaat ovat alkaneet tehdä uutta kasvustoa.

Joissakin pistokkaissa uutta varpua ja lehdistöä pukkaa heti pistokkaan tyvestä.

 

Toisissa pistokkaissa uusi kasvu taas ilmenee mullanalaisen varren myötäisesti.

Olen tosi iloinen, että pikkutalvion lisäys on näinkin mutkatonta. Naapurin vanha leidi tosin varoitteli, että pikkutalvio saattaa viihtyessään tukahduttaa hennommat kasvit, mutta tästä en ole (ainakaan vielä) omassa puutarhassani huolissani.

Pikkutalvio muuten valmistautuu jo kukkimaan. Ihanaa!

Mikä on sinusta mieluisin maanpeitekasvi?

 

Vuokot metsäpuutarhassa

Vuokot pääsevät suosikkilistoillani aivan kärkikahinoihin asti. 1980-luvulla eletystä lapsuudesta mieleeni ovat jääneet varoittelut sinivuokon (Hepatica nobilis) uhanalaisuudesta ja valkovuokon (Anemone nemorosa) myrkyllisyydestä. Nykyisin sinivuokko ei liene rauhoitettu, mutta yhtä kaikki, olen opettanut lapsiani nauttimaan erityisesti luonnonvaraisista kukkijoista osana luontoa.

Mikä ilo ja riemu onkaan saada näitä keväisiä jalokiviä omaan metsäpuutarhaan! Kuvissa näkyvät vuokot eivät ole istuttamiani, vaan ihan luonnonkantaa, muurahaisten ystävällisellä avustuksella levinneitä pieniä kasvustoja sinne tänne varpukasvien sekaan.

Viime keväänä sinivuokkoja näkyi harvakseen yksi siellä ja toinen täällä, mutta nyt olen bongannut jo viisi potentiaalista keskittymää, joihin ajan kanssa saattaa muodostua varsin kauniit sinivuokkomättäät. Sinivuokot tuntuvat viihtyvän erityisesti mustikoiden naapureina.

Valkovuokkoja löysin viime vuonna vain yhdestä paikkaa ja sinne niitä näyttäisi tulevan myös tänä vuonna. Pikkutalvioita (Vinca minor ’Atropurpurea’) varovasti siirrellessäni havaitsin kolme isompaa valkovuokon nuppua. Jos viime vuoden kukinnot lainkaan antavat osviittaa, niitä on tänä vuonna tulossa vielä paljon paljon enemmän.

Ihanaa aikaa tämä kevät! Vaikka toisinaan olen kovin malttamaton kasvun näennäisen hitauden ja koleiden ilmojen suhteen, niin kenties näihin oloihin tottuneet kasvit tietävät täsmälleen, milloin on oikea hetki. Vuokkojen herkkyydestä ja kauneudesta saan varmasti nauttia vielä viikkoja.

Orvokki-istutuksia

Pidän kovasti orvokeista, koska ne ovat pienellä huolenpidolla varsin kiitettäviä kukkijoita. Lisäksi orvokkien värikirjo on mitä mahtavin. Lisäväriä heräilevään kevätpuutarhaan tai ovenvierustaan saa mainiosti orvokki-istutuksilla, jotka kestävät myös pientä pakkasta.

Kotikylältämme sai tarhaorvokkeja (Viola × wittrockiana) todella sopuisaan hintaan, joten ostin niitä heti parisenkymmentä ja sijoittelin erilaisiin ruukkuihin. Orvokki-istutuksissa hyödynsin viimeisiään veteleviä ruukkuja ja koreja. Tuo yläpuolen amppeli on haljennut kahtia, mutta eiköhän se tämän kasvukauden vielä orvokkien ruukkuna vältä.

Ränsistynyt, mutta jotenkin sympaattinen orvokkiistutus löytyy myös tuhkapensaan alta. Tungin lähes lahoamispisteessä olevaan pajukoriin myös muutaman pikkutalvion (Vinca minor ’Atropurpurea’) rönsyn, jos ne vaikka innostuisivat juurtumaan.

Yksi pikkuruukku unohtui näköjään lemmenistuimelle. Täytyykin etsiä tuolle ruukulle jokin parempi sijoituspaikka. Etsinnässä olisi myös kaveri tuolle lemmenistuimelle. Vinkkaukset kommenttiboksiin! ;)

Metsäiseltä pihaltamme löytyy paljon kantoja ja kiviä, joiden päälle sijoittelin osan ruukuista. Tummanpunaiset ja violettivalkoiset orvokit näyttävät yllättävän herkuilta yhdessä.

Löytyykö sinulta orvokki-istutuksia?

Kukkapenkin suunnittelua

Olen viime päivät istunut jälkikasvuni mielestä ”älyttömän kauan” terassilla ja tuijotellut sen vieressä olevaa kukkapenkkiä, jota kutsun terassipenkiksi. Penkki on aikas iso ja koska sitä reunustaa naapurin tonttia vasten suurehko kiiltotuhkapensas (Cotoneaster lucidus), on sen takareunaan aika mahdoton ulottua. Haaveilen penkistä, jossa keväällä hehkuisivat sipulikukat ja johon kesän myötä kasvaa tuoreeseen kangasmetsään hyvin sointuvia perennoja.

Penkissä on tällä hetkellä sikin sokin krookusta, kevättähteä, hyasintteja ja idänsinililjaa. Lisäksi penkistä puskee piippoja, joiden oletan olevan jonkin sortin narsisseja. Muistaakseni nakkelin penkkiin yhden läntin helmihyasintteja, mutta näitä en ole vielä tunnistanut.

Penkin perusajatuksena olisi, että siinä saa olla väriä, mutta ns. eksoottisen näköisiä kasveja haluaisin tällä metsäisellä pihallamme karttaa. Lisäksi tykkäisin kovasti, jos penkki ei näin kevätaikaan olisi mulloksella, vaan siinä kasvaisi mahdollisesti jotain ikivihreää maanpeitekasvia. Tontilta suikertaa jonkin verran pikkutalviota (Vinca minor ’Atropurpurea’), jota ajattelin yrittää lisätä myös terassipenkkiin.

Sellaista pohdiskelin, että alkusyksystä kuopsuttelen penkin krookukset toisaalle, mutta nuo muut pikkusipulit saisivat jäädä, mitä nyt ehkä uudelleenryhmittelen ne narskut ja hyasintit. Mutta mitä perennaksi? Terassipenkki on siitä haasteellinen, että kiiltotuhkapensas varjostaa noin puolta penkistä kesällä, mutta sen etuala saattaa hyvänä kesänä olla jopa paahteinen.

Tällä hetkellä penkin perukoilla kasvaa muutama sinivuokkovauva ja niille suon kasvurauhan. Lähes lumettoman pakkasjakson selätti havusuojan alla myös sinivaleunikko (Meconopsis betonicifolia). En todellakaan tohdi tonkia sitä toisaalle, sillä se on ihan kohtalaisessa kasvussa. Joten mitäs perennaa näille kaveriksi?

Penkissä saattaisi viihtyä särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis), jonka vaaleanpunaisesta muodosta pidän kovasti. Lisäksi olin ajatellut penkin varjoisiin kohtiin esimerkiksi kotkansiipeä (Matteuccia struthiopteris) tai jotain muuta saniaista, joka varmaankin näyttäisi kauniilta särkyneensydämen kanssa. Saniaisia muuten löytyy tältä tontilta ihan luonnostaankin, mutta ovat sellaisia varsin matalakasvuisia.

Särkyneensydämen alla saattaisi joku sinikukkainen perenna näyttää todella kivalta. Kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna) pihalta löytyy, samoin jonkun sortin lemmikkiä. Kurjenpolvesta kait löytyy jokin sinikukkainen muoto?

Laittakaas te viisaammat hieman ehdotuksia penkin perennoiksi! Penkkiä ympäröivä maasto on tosiaan tuollaista, kuin yllä olevasta kuvasta näkyy. Mustikkaa, pikkutalviota sekä valkokukkaista syreeniä on ihan liki, kauempana siintää naapurin iso kuusi ja meidän pihan suuri mänty hallitsee näkymiä erityisesti terassilla istuskellessa.

Ovenvierustan ruukkuistutus

Taloyhtiötämme ympäröi metsä. Puutarhamme (eli ns. takapiha) rajautuu kallioon ja mäntymetsätilkkuun, etupiha puolestaan rajautuu valtavaan luonnontilaiseen kangasmetsään, josta naapuriemme kanssa saamme talvivarannot täyteen mustikkaa, puolukkaa ja sieniä. Etupihan ovenvierustan ruukkuistutuksissa yritän hakea sopusointua ikkunoista avautuvan metsän kanssa. Syksyllä pistin ruukut täyteen kanervaa (Calluna vulgaris) ja murattia (Hedera helix).

Nyt keväällä oli täysin selvää, että haluaisin ruukkuihin orvokkeja (Viola). Nappasin ruokaostoksilla mukaani violetin eri sävyisiä orvokkeja ja otin kotipihasta karhunsammalta (Polytrichum commune), mustikanvarpuja (Vaccinium myrtillus) ja pikkutalviota (Vinca minor ’Atropurpurea’). Orvokeissa on jo paljon nuppuja, joten toivon, että nämä istutukset kukoistavat jokusen viikon päästä ihan tosissaan.

Aika kivat ruukut taas tuli ja pikkurahalla.

Mitä sinun piharuukuistasi löytyy?