Lahjoituspuutarhan kevät

Kirjoittelin helmikuussa suunnitelmistani perustaa uudelle plotille pieni lahjoituspuutarha. Lahjoituspuutarhan istutussuunnitelma rakentuu vahvasti satokausiajattelun ympärille, jota olen jo harjoitellut Rivaripihaa pykätessäni. Satokausiajattelun ydintä lahjoituspuutarhassani on se, että kasvatan plotillani kestävästi vain sellaisia leikoiksi kelpaavia kukkia, heiniä ja oksia, mitkä siellä viihtyvät ja sen mukaan, mikä kunakin vuodenaikana on luontevasti ja luonnollisesti mahdollista.

Silmäilläänpä ensiksi lahjoituspuutarhan kevättä. Koska uudella plotilla kiertelee valkohäntäpeuroja poikueineen, täytyy minun huomioida tämä tontin erityispiirre istutussuunnitelmia ja kasvivalintoja tehdessäni. Kevään pääsato tuottuu erilaisista narsisseista (Narcissus), jotka eivät todistetusti nelijalkaisille maistu.

Olen kasvatellut Rivaripihalla narsisseja vuodesta 2015. Ne ovat osoittautuneet varsin luotettaviksi ja helpoiksi kevätkukkijoiksi, jotka ilahduttavat vuosi vuodelta yhä lisääntyvillä kukkavarsillaan. Erilaisia narsisseja on nykyisin varsin mukavasti saatavilla, eivätkä sipulien hinnat kohoa liian korkeaksi edes hieman erikoisemmilla lajikkeilla.

Erilaisia narsisseja löytyy nykyisin niin paljon, että ne jaetaan jopa neljääntoista toisistaan poikkeavaan ryhmään. Eri ryhmiin kuuluvia narsisseja on varsin helppoa yhdistellä toisiinsa kimpuiksi. Monet narskut myös tuoksuvat miellyttävästi.

Narsisseille kivoja kimppukavereita saa muun muassa helmihyasinteista (Muscari) tai tarhahyasinteista (Hyacinthus orientalis). Muscarien eri sävyiset siniset syventävät narskujen keltaisia tai oranssihtavia sävyjä. Vaaleanpunaiset puolestaan tuovat hempeyttä ja herkkyyttä asetelmiin. Tarhahyasinteista pidän oikeastaan enemmän jokusia vuosia vanhoina, jolloin ne eivät ole niin tymäkän tiiviitä. Rivaripihan ensimmäiset hyasintit on istutettu vuoden 2015 syksyllä. Sieltä ne metsänpohjasta nousevat yhä edelleen tervehtimään kevätaurinkoa

Keväisestä lahjoituspuutarhasta pitää löytyä myös napakat kasvustot pikkutalviota (Vinca minor) ja murattia (Hedera helix). Näiden kasvien vihannat varvut tuovat kivaa vaihtelua kukkakylläisiin kimppuihin. Rivaripihalla kasvaa paria hyvin kestävää murattia, joista otan pistokkaita lahjoituspuutarhaa varten. Lisäksi aion ostaa muutamia risareunaisia muratteja (Hedera helix ’Sagittifolia’), joihin ihastuin viime kesänä tavattomasti. Syksyllä penkkiin istuttamani yksilöt ovat selvinneet talvesta loistavasti, mutta ovat vielä liian pieniä jaettavaksi.

Miltäs kuulostaa? Tuleeko mieleesi jotain muuta peuravarmaa kevätkasvia, jota minun kannattaisi istutella narsissien seuraksi?

Metsäpuutarhan parhaat sipulikasvit

Olemme asuttaneet Rivaripihaa nelisen vuotta, joten minulla on vuonna 2019 alkamassa viides puutarhavuosi. Näiden vuosien aikana olen löytänyt sipulikasveja, joita ilman en enää osaisi metsäistä puutarhaani kuvitella. Nämä sipulikasvit ovat osoittautuneet hyviksi valinnoiksi mustikkapohjalla varustetulle mäntykangastontille sekä tyylinsä että kestävyytensä puolesta.

Narsissit Thalia ja Thalia Sun

Pidän orkideanarsissien (Narcissus Triandrus-ryhmä) herkän vaatimattomasta muodosta. Thalia-lajikkeiden ujosti nyökkäävät kukat ovat  kapeahkot ja viehkon tuoksuvat. Rivaripihalla orkideanarsissin eri lajikkeet kukkivat touko-kesäkuussa. Ensimmäiseksi puhkeaa kukkaan vaaleankeltainen ja piskuinen Havera, ja pian tämän jälkimainingeissa Thaliat aloittavat runsaan kukintansa.

Suositulla valkoisella Thalia-lajikkeella on sisar  nimeltä Thalia Sun. Tämän lajikkeen torvi on hennon vaaleankeltainen ja tuo mukavaa kontrastia muuten vaatimattomaan kukintoon. Pidän Thalia Sunista kenties enemmän kuin yksivärisestä. Erityisen hurmaava Thalia Sun on puistolemmikkien ja kevätkaihonkukkien seurassa.

Orkideanarsissien sanotaan olevan hieman talvenarkoja, mutta täällä Rivaripihalla ne ovat kukoistaneet vuodesta toiseen aurinkoisella ja lämpimällä kasvupaikalla. Olen istuttanut Thaliani suoraan humusrikkaaseen, hiekansekaiseen metsänpohjaan ja huolehdin vuosittain niiden lannoituksesta kukinta-aikaan luonnonmukaisella luujauholla.

Persiansinililja

Persiansinililjat (Scilla mischtschenkoana) asuttavat pihapihlajien alle rakentamaani kohopenkkiä. Ne ovat huomattavasti rotevampia kuin posliinihyasintit (Puschkinia scilloides), joihin ne toisinaan sekoitetaan.

Tähtimäiset kukat ovat hennon vaaleansiniset. Kukat avautuvat heti kukkavarren noustessa maasta. Kukinnan edetessä kasvista kuitenkin kasvaa reilu vaaksan mittainen yksilö.

Erityisen kauniita persiansinililjat ovat yhdistettyinä pinkkeihin kukkiin. Yritin lisätä shokkipinkkiä himalajanesikkoa (Primula rosea ’Gigas’) pihlajapenkkeihin pari vuotta sitten, mutta tänä keväänä en nähnyt niistä vilaustakaan. Keväthurman varmistaakseni istuttelin tänä syksynä hempeän vaaleanpunaista pikkusinililjaa (Scilla bifolia ’Rosea’) persiansinililjojen väleihin.

Kevätkurjenmiekka

Tänä keväänä ihastuin suorilta kevätkurjenmiekkojen (Iris reticulata) intensiivisen väriseen kukintaan. Olen istuttanut kevätkurjenmiekkoja penkkiin, jonka mullosta peittää suht tiivis pikkutalviokasvusto. Tanakat sipulikasvit jaksavat puskea maanpeittokasvin läpi ilman vaurioita.

Istutin kevätkurjenmiekkoja myös suoraan metsänpohjaan. Suureksi yllätyksekseni myös ne nousivat todella upeasti ja kukkivat useamman viikon, vaikka kevät oli kaikkea muuta kuin leppeä.

Rivaripihan kasvuolosuhteet huomioiden suhtaudun kevätkurjenmiekkojen kasvatukseen yksivuotisina. Niinpä siis kykin jälleen tänä syksynä istutuspuuhissa ja lykkäsin liki sata kurjenmiekan sipulia penkkeihin ja metsänpohjaan. Toivottavasti talvi on suotuisa ja ensi keväänä saan taas nauttia hengästyttävästä väriloistosta.

Idänsinililja

Idänsinililja (Scilla siberica) on minulle kaikkea muuta kuin arkinen kevätkukkija. Kaikista aikaisista kevätkukkijoista juuri idänsinililjat viihtyvät erittäin hyvin Rivaripihalla. Jo näiden neljän vuoden aikana olen nähnyt, miten kasvustot suurenevat sivusipulien ja siemenlisäyksen ansiosta.

Erityisen kauniilta idänsinililjat näyttävät metsänpohjassa humuksen ja mustikanvarpujen keskellä. Olen istuttanut sipulit 3–5 kasvin ryhmiin suhteellisen harvaan, jotta skillojen kukinta-aikaan lähes joka puolella puutarhaa olisi sinisiä jalokivikimppuja.

Vaikka pidänkin kovasti isänsinililjan tummansinisestä perusmuodosta, olen myös ostanut niille kaveriksi vaaleammansinistä ’Spring beauty’ -lajiketta. Toivon, että ensi keväänä skilloja olisi pihalla jopa pienien kevätkimppujen tarpeiksi.

Kirjopikarililja

Alkuun arastelin kirjopikarililjan eksoottista ruutukuviota ja ajattelin, ettei kasvi kenties sovi luonnonmukaiselle Rivaripihalle. Toisin kuitenkin kävi, kun kokeiluna istutin kymmenisen sipulia huonokuntoiselle nurmikonpläntillemme.

Kirjopikarililjan kellomainen kukinto on todella kaunis huojuessaan kevättuulten mukana. Tänä syksynä hamstrasin alennuksesta pari sataa sipulia lisää ja istuttelin niitä kostealle pohjoispuolen etupihalle, joka kasvaa harvaa nurmea. Lisäsin kirjopikarililjoja myös terassia lähinnä  olevaan kukkapenkkiin, jossa kasvaa keväisin mm. erilaisia vuokkoja.

Yhden huonon puolen kirjopikarililjoista kuitenkin keksin. Ne vetävät liljakukkoja puoleensa kuin valo vaaksiaisia. En ole aikaisempina vuosina liljakukkoja pihaltani tavannut, mutta kirjopikarililjojen myötä listin niitä useampia kevään aikana.

Tähtitulppaanit

Istutin tähtitulppaaneja (Tulipa humilis) ensimmäisen kerran vuosi sitten ja se oli menoa se. Vaikka tähtitulppaanit ovatkin lyhytvartisia, niiden olemus ja intensiteetti värin suhteen ei kalpene korkeampien tulppulajikkeiden rinnalla.

Olen istuttanut tähtitulppaaneja perennojen väliin kohopenkkeihin. Lähinaapureina tähtitulppaaneilla on jouluruusuja, kärhöjä, purppuraheisiangervo ja kellukoita.

En voisi kuvitella Rivaripihan kevättä ilman sipulikasveja. Vaikka täällä viihtyy jonkun verran aikaisin keväällä kukkivia perennoja (esimerkiksi pikkutalvio, kevätkaihonkukka, vaaleajouluruusu ja tuoksuorvokki), sipulikasvit virittävät kasvukauden alkuun kunnon värifanfaarilla. Näitä kuvia katsellessa usko ensi kevään ihanuuteen sen kuin vahvistuu.

Piippahattuja näkyvissä

Ja ei, en viittaa otsikoinnilla tonttuihin, menninkäisiin tai muihinkaan puutarhan taikaeläviin vaan sipulikasvien piippoihin, joita on pieneksi harmikseni alkanut puskea esiin useammasta paikasta.

Meillä täällä etelärannikolla talvi on ollut leuto ja sateinen. Ensimmäiset vihreät piipot huomasin jo ennen marraskuun puoliväliä. Luullakseni tuo yksilö on rohkea persiansinililja (Scilla mischtschenkoana), joka kuvittelee selviävänsä rannikon lumettomasta talvesta ja viimasta ilman minkäänlaisia suojauksia.

Kukkapenkistä puskee myös jotain todella tanakkaa sipulikasvin kasvua. Tämä voi olla jotain narsissia, joita tässä penkissä on useampaakin lajiketta. Tête-à-tête narsissithan (Narcissus ’Tête-à-tête’) ovat kukkineet Rivaripihalla jo syyskuusta.

Helmililjat (Muscari armeniacum) ovat meidän puutarhassamme noudattaneet omaa mysteeriaikatauluaan jo kolmatta vuotta. Ensimmäisenä vuonna helmililjat kukkivat syksyllä, toisena vuonna heinäkuussa. Tänä vuonna bongasin muutaman kukan keväällä, mutta pääkukinta ajoittui taas syksyyn. Myös nämä maahan upottamani uudet sipulit ottivat ja tekivät lehdet heti muutama viikko istutusten jälkeen. Luulen, että saan jälleen kerran heittää hyvästit keväällä sinisenä kukkivalle lahokannon ympäristölle.

Myös ruukkuihin istutetut pikkusipulit, kuten kevätkurjenmiekat (Iris reticulata), krookukset (Crocus) ja helmililjat (Muscari armeniacum) ovat ottaneet varaslähdön kevääseen. Olen hyväksynyt sen, että en pysty sipulikasvien kanssa milloinkaan pelaamaan varman päälle. Nyt todellakin toivon joko runsaita ja pysyviä lumisateita tai mahdollisimman leutoa talvea, jotta saisin nauttia mahdollisimman monipuolisesta kevätpuutarhasta kaikkine istuttamine sipulikasveineen.

 

 

Syksyn kukkasipulisavotta

Kevään ja alkukesän kukkaloisto varmistetaan kukkasipuli-istutuksilla. Tilasin omat kukkasipulini kimppatilauksena äitini kanssa Hollannista. Herkempiä saattaa järkyttää sipulitilaukseni volyymi. DHL:n pitäisi kiikata 1300 sipulia kotiovelle tämän viikon aikana. Järkytystä kenties hieman lievittää se, että suurin osa kukkasipuleista on ns. pikkusipuleita: krookuksia, lumikelloja, englanninsinililjaa, idänsinililjaa, persiansinililjaa ja kesälumipisaraa.

Kerrottukukkaisia tulppaaneja hankin jokusia lajikkeita. ’Royal Acresista’ ja ’Black Herosta’ suunnittelin väriparia pionipenkin läheisyyteen (pahoittelen, osa kuvista on Pinterestin gallerioista, ensi keväänä takuulla vain omia kuvia).

’Copper Imagesta’ näin uskomattoman kauniita kuvia Instagramissa ja ajattelin kokeilla niitä tuohon sisäänkäynnin nurmialueelle suviruusua ympäröimään.

Tulipa ’Copper Image’

Takapihan metsäiselle alueelle ajattelin istutella kotkansiipien ja metsäalvejuurten sekaan väriyhdistelmän, joka koostuu ’Queen of Nightista’, ’Light and Dreamystä’ ja ’Yellow Purissimasta’.

Tulipa ’Light and Dreamy’

 

Narsisseista tilasin metsäpuutarhaan kauniisti sopivia, luonnonmukaisilta näyttäviä lajikkeita. ’Thaliaa’ sumputan kuorikatteella päällystetyn polun viereen mustikanvarpujen seuraksi, vaaleankeltainen ’Hawera’ puolestaan saa hehkua hiilenmustan leikkimökin kupeessa.

Liiriaa eli vuorililjaa (Ixiolirion tataricum) minulta jo löytyykin, mutta tilasin tätä sinistä kaunokaista lisää erityisesti pitkän kukinta-aikansa vuoksi. Liiria yhdistyy nätisti hyasintteihin, joiden toivon uusivan kukintansa ensi keväänä (hyasintteja en muuten tilannutkaan, öy nöy) ja rusolaukkaan (Allium roseum ’Grandiflorum’).

Allium roseum

Eli kohta pitäisi lykätä liki 1300 sipulia multiin. Jostain syystä urakka ei vielä tunnu mahdottomuudelta, vaan ihan mukavalta ensi kevään ilonlähteiden synnyttelyltä. Ajattelin myös porrastella sipulien istutusta siten, että herkemmät lajikkeet peittelen maaemon huomiin tulevana viikonloppuna, laukat syyskuun loppupuolella ja tulppaanit vasta maan pysyvästi viilennyttyä.

Mitäs teidän kanssapuutarhurien kukkasipuliostoksista tänä vuonna löytyy? Entäpä kukkasipulisavotta: Ihana ilo vaiko karsea koettelemus?

 

Kukkapenkin suunnittelua

Olen viime päivät istunut jälkikasvuni mielestä ”älyttömän kauan” terassilla ja tuijotellut sen vieressä olevaa kukkapenkkiä, jota kutsun terassipenkiksi. Penkki on aikas iso ja koska sitä reunustaa naapurin tonttia vasten suurehko kiiltotuhkapensas (Cotoneaster lucidus), on sen takareunaan aika mahdoton ulottua. Haaveilen penkistä, jossa keväällä hehkuisivat sipulikukat ja johon kesän myötä kasvaa tuoreeseen kangasmetsään hyvin sointuvia perennoja.

Penkissä on tällä hetkellä sikin sokin krookusta, kevättähteä, hyasintteja ja idänsinililjaa. Lisäksi penkistä puskee piippoja, joiden oletan olevan jonkin sortin narsisseja. Muistaakseni nakkelin penkkiin yhden läntin helmihyasintteja, mutta näitä en ole vielä tunnistanut.

Penkin perusajatuksena olisi, että siinä saa olla väriä, mutta ns. eksoottisen näköisiä kasveja haluaisin tällä metsäisellä pihallamme karttaa. Lisäksi tykkäisin kovasti, jos penkki ei näin kevätaikaan olisi mulloksella, vaan siinä kasvaisi mahdollisesti jotain ikivihreää maanpeitekasvia. Tontilta suikertaa jonkin verran pikkutalviota (Vinca minor ’Atropurpurea’), jota ajattelin yrittää lisätä myös terassipenkkiin.

Sellaista pohdiskelin, että alkusyksystä kuopsuttelen penkin krookukset toisaalle, mutta nuo muut pikkusipulit saisivat jäädä, mitä nyt ehkä uudelleenryhmittelen ne narskut ja hyasintit. Mutta mitä perennaksi? Terassipenkki on siitä haasteellinen, että kiiltotuhkapensas varjostaa noin puolta penkistä kesällä, mutta sen etuala saattaa hyvänä kesänä olla jopa paahteinen.

Tällä hetkellä penkin perukoilla kasvaa muutama sinivuokkovauva ja niille suon kasvurauhan. Lähes lumettoman pakkasjakson selätti havusuojan alla myös sinivaleunikko (Meconopsis betonicifolia). En todellakaan tohdi tonkia sitä toisaalle, sillä se on ihan kohtalaisessa kasvussa. Joten mitäs perennaa näille kaveriksi?

Penkissä saattaisi viihtyä särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis), jonka vaaleanpunaisesta muodosta pidän kovasti. Lisäksi olin ajatellut penkin varjoisiin kohtiin esimerkiksi kotkansiipeä (Matteuccia struthiopteris) tai jotain muuta saniaista, joka varmaankin näyttäisi kauniilta särkyneensydämen kanssa. Saniaisia muuten löytyy tältä tontilta ihan luonnostaankin, mutta ovat sellaisia varsin matalakasvuisia.

Särkyneensydämen alla saattaisi joku sinikukkainen perenna näyttää todella kivalta. Kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna) pihalta löytyy, samoin jonkun sortin lemmikkiä. Kurjenpolvesta kait löytyy jokin sinikukkainen muoto?

Laittakaas te viisaammat hieman ehdotuksia penkin perennoiksi! Penkkiä ympäröivä maasto on tosiaan tuollaista, kuin yllä olevasta kuvasta näkyy. Mustikkaa, pikkutalviota sekä valkokukkaista syreeniä on ihan liki, kauempana siintää naapurin iso kuusi ja meidän pihan suuri mänty hallitsee näkymiä erityisesti terassilla istuskellessa.

Kevät tulee keikkuen

Mikä pettymys olikaan herätä aamulla ja todeta koko pihan peittyneen valkoiseen vaippaan. Sinne, lumen alle, ovat hautautuneet kaikki ne krookuksenalut, lumikellot, piipot ja töröt, joista olen iloinnut muutaman viimeisen päivän.

Aurinko paistaa, mutta ilmaa viiltää hyytävä, puuskittainen tuuli. Lämpömittari näyttää näin puolilta päivin -2, mutta poskissa viima tuntuu lähinnä -10 asteen pakkasenpuremilta. Narsissini eivät ole vielä pahoittaneet mieltään, mutta täytynee nostaa ne yöksi sisälle, pakkanen kun laskee jälleen näillä seuduilla varsin pureviin lukemiin.

Olisiko lukijoilla vinkkejä, miten selättää takatalven aiheuttama harmistus?