Kasvukauden kasvibudjetti

Uskaltaakohan tätä edes julkisesti sanoa ääneen, koska tästä joutuu kuitenkin tilille. Olen ajatellut, että tämän kauden kasvibudjettini olisi enintään vain 50 euroa. Tämä pitäisi sisällään kaikki kasvit; juurakot, taimet, sipulit, kaikki. Tämän 50 euron päälle minulla on Äiteeltä joululahjaksi saamani lahjakortti Ruoveden Viherrinki-myymälään. Tämä riittäköön.

Katse kulutuskäyttäytymiseen

Olen jo pidempään miettinyt sitä, miten puutarhuroinnistakin on tullut yksi varsin hyvin tuottava kulutuskulttuurin muoto. Kantar TNS:n Kotipuutarhatutkimuksen mukaan suomalaiset käyttivät vuonna 2017 huimat 562 miljoonaa euroa puutarha-alan palveluihin ja tuotteisiin. Vuoden 2018 tulokset julkaistaan varmaankin muutaman kuukauden sisällä, mutta uskoisin summan tuosta vielä kasvaneen.

Kotimaisen puutarhabisneksen kukoistaminen sinänsä on minusta oikein upea asia. Minua kuitenkin vaivaa omassa kulutuskäyttäytymisessäni se, että harrastukseen on alkanut kiinnittyä elementtejä, jotka koen ongelmallisiksi sekä henkilökohtaisen talouden että laajemmin yhteiskunnallisen vastuullisuuden näkökulmasta. Olen reilu kymmenen vuotta sitten pyristellyt irti turhasta shoppailusta ja kirppistelystä. Olen ollut tyytyväinen, kun kotimme ei enää tursua tavaraa. Viime vuonna kuitenkin huomasin, miten kuluttamisen eetos on kuin varkain hiipinyt myös puutarhaharrastukseni kylkiäiseksi.

Mihin sitä rahaa kuluu?

En edes uskalla laskea, kuinka paljon olen näiden neljän vuoden aikana käyttänyt rahaa puutarha-alan tuotteisiin. Joka ikinen vuosi olen ostanut säkkikaupalla erilaisia kasvualustoja, kuorikatetta ja lannoitteita. Olen myös haalinut työkaluja, ruukkuja, kasvitukia ja koristeita. Oma osansa on myös kulunut rakennusmateriaaleihin, puutarhakalusteisiin ja kaasugrilliin tykötarpeineen. Niin ja ne puut, pensaat, taimet, juurakot, sipulit ja siemenet. Tässä lähes kilpavarustelua muistuttavassa hamstrauksessa minua kismittää yksi perusarvojani vastaan kinnaava piirre: vastuullisuuden puute.

Harrastus vastuullisemmaksi

Yritän asteittain korjata kulutuskäyttäytymistäni vastuullisemmaksi, mutta puutarhaan liittyvien ostosten kohdalla minun tulee vielä skarpata ihan tosissani. Yritän kovasti vähentää muovin kulutusta perheemme kohdalla, mutta valitettavan moni puutarhaan liittyvä ostos kulkeutuu kotiin muoviin pakattuna. Kun harrastuksen etenemisen myötä tieto lisääntyy, huomaan myös, etteivät kaikki puutarha-alan yritykset toimi vastuullisesti. Olen tajunnut ostaneeni kotimaisista puutarha-alan verkkokaupoista kasveja, jotka eivät millään muotoa pärjää meidän oloissamme, vaikka niitä vyöhykkeillä I–III menestyviksi perennoiksi kovasti mainostetaan. Perennoja ne ovatkin eteläisessä Ruotsissa tai Tanskassa, mutta eivät meidän leveyksillämme. Minua myös kalvaa tieto, miten paljon vettä ja sähköä ammattimainen taimituotanto vaatii.

Yritän puutarhaharrastuksessani siirtyä askeleen kohti omavaraisuutta ja vierasvaraisuutta (Äitee, jakopaloja otetaan vastaan!). Tänä vuonna valtaosa puutarhaan istutettavista kasveista tuleekin kevään siemenkylvöistä, mikäli saan ne onnistumaan. Suuri osa siemenistä on lähituotantoa joko omalta pihalta, Äiteen perämettältä tai Instagramissa kohdatuilta puutarhatuttavilta. Muistan myös lahjoa muita puutarhan ystäviä siemen- tai taimiyllätyksillä. Huomion kohdistaminen kasvishoppailusta puutarhaan kokonaisuutena auttaa myös keskittymään siihen, mitä puutarhani ihan oikeasti mahtaa tarvita sekä ekologisuuden että viihtyvyyden kannalta.

Uskallatko sinä asettaa itsellesi kasvukauden kasvibudjettia?

Advertisement

Jouluruusu Anna’s Red

Oman kylän pop up -putiikista löytyi todellinen aarre. Olin lennähtää takalistolleni, kun silmiini osui hyasinttien, amaryllisten ja kielojen keskeltä punaisia jouluruusuja. Näin joulun aikaan myynnissä näkee useimmiten vain vaaleajouluruusuja (Helleborus niger), tarhajouluruusujen (Helleborus×hybridus) vuoro tulee sitten myöhemmin keväällä. Vaikka sainkin kaivaa kuvetta useamman kympin verran, lähti silti tämä kaunokainen onnellisen uuden emäntänsä matkaan.

Kyseessä on jouluruusuhybridi  ’Anna’s Red’. Tämä tarhajouluruusu kasvattaa huiman pitkät, jopa puolimetriset punaiset kukkavarret ja suuret nahkamaiset lehdet. Lehtien erikoisuus on se, että niiden pinnassa on marmorointia muistuttava kuviointi.

’Anna’s Redin’ kukat ovat yksinkertaiset ja niissä on syvä magenta sävy. Mesilehdet ja heteet ovat nuorissa kukissa limen väriset ja muuttuvat vanhetessaan keltaisiksi. Kukkivana ’Anna’s Rediä’ voi ihailla esimerkiksi täällä.

Nuppuja ostamassani yksilössä on huimat 13 ja lisää näyttäisi tulevan. Googlaillessani tietoa tästä lajikkeesta luin useammasta paikasta, että suotuisalle paikalle istutettuna ’Anna’s Red’ on erinomaisen elinvoimainen. Nyt toivon, että saan tämän ihanuuden pidettyä hengissä siihen asti kunnes routainen maa on sulanut ja sitten istutan sen puolivarjoisan puutarhani paraatipaikalle.

Puutarhailun kustannuksista

Kaikki puutarhahörhöt tietävät, että niin taimistoilla, messuilla kuin kukkasipuliostoksillakin voi niin sanotusti lähteä puutarhahanskasta. Apurahatutkijana ja satunnaisia koulutuskeikkoja tekevänä minulla ei harmikseni ole varaa satsata puutarhan kasviostoksiin lähellekään sellaisia summia, joita tiedän kanssapuutarhurieni kuluttavan. Olen joutunut käymään syvälliset keskustelut itseni kanssa siitä, että jos ja kun puutarhaan investoidaan, niin missä määrin ja mihin rahaa voi puutarhaan laittaa.

Rivaripiha vapun valossa 2016.

Taloyhtiössämme on onnekseni erinomaisesti varusteltu varasto, johon on ostettu asukkaiden yhteiskäyttöön todella laadukkaita puutarhan hoitoon liittyviä työkaluja. Meiltä löytyy vimpan päälle kaikki oksasaksista kanttausrautaan ja talikoista erilaisiin leikkureihin. Ehdotuksestani taloyhtiö investoi myös tehokkaaseen mutta hiljaiseen oksasilppuriin sekä kevyeen työnnettävään ruohonleikkuriin, joka kerää leikkuujätteet talteen (komposti kiittää). Taloyhtiö ostaa vuosittain satsit kevätlannoitetta, kalkkia ja syyslannoitetta, joita saa kiikata omaan puutarhaansa. On todellinen puutarhaihmisen unelma asua tällaisessa taloyhtiössä!

Rivaripiha kesäkuun alussa 2016. Väri on muuttunut ruskeasta vihreäksi.

Säästän siis puutarhan hoitoon liittyvien työkalujen kustannuksissa, joten rahamääräisesti suurimmat investoinnit menevät puutarhan rakenteisiin. Puutarhaamme on ensimmäisenä kesänä kärrätty jumalattomat määrät kompostimultaa, kuorikatetta ja koristekiviä. Ensimmäisenä kesänä ostettiin myös uudet terassikalusteet ja kaasugrilli, tekohengitettiin vanhaa lautaterassia ja rakennettiin pieni laatikkopuutarha. Tänä kesänä on pykätty leikkimökkiä/talvivarastoa omalle pikkupihalle. Olen myös satsannut kauniisiin terrakottaruukkuihin, jotka tuovat ryhtiä kasvukauden ruukkuistutuksiin.

Suunnitelmissa on pengerryksen toteutus, johon varmasti tulee uppoamaan satanen jos kuudeskin.Samoin terassi pitää jossakin vaiheessa peruskorjata ja oma lämpökompostori olisi huima juttu. Havittelen myös ilmavasta pergolasta tuohon terassin ylle, mutta nämä kaikki suunnitelmat menevät sellaisella viiden vuoden aikajanalla. Toki myös seinänaapureilla on sanansa sanottavana esimerkiksi pergolasta, joka saattaa hieman varjostaa vanhan leidin raja-aidan viereistä perennapenkkiä.

Suunnitelmissa on lisätä enemmän väriä mm. sipulikasvein ja perennoin.

Olen sopinut itseni kanssa, että kasviostoksilla pidetään järki hollilla. Vaikka valmiiden taimien ostaminen olisi niin paljon helpompaa ja puutarha näyttäisi valmiimmalta nopeammin, kasvatan pääsääntöisesti monet kasveista siemenestä. Olen lisäksi ollut erittäin onnekas, kun olen saanut jakopaloja, pistokkaita ja siementaimia erilaisista kasveista ja marjapensaista äidiltäni, naapureiltani ja puutarhaystäviltäni. Joka syksy ostan kukkasipulit kevään kukkaloistoa siivittämään ja keväisin investoin jokusiin ruukkukukkiin.

Entäpä te, hyvät lukijat: Mikä teidän puutarhassanne on se suurin rahareikä?