Voihan vuorikaunokki

Otsikon olisin voinut asemoida myös muotoon Choose your battles eli kuinka opin sietämään vuorikaunokkia. ;) Nimittäin se vuorikaunokki (Centaurea montana), sitä on sitten vähän joka paikassa. Asuntomme edellinen omistaja oli ilmeisesti kovin tykästynyt tähän kasviin, sillä sitä oli koko sisäpihamme seinusta täynnä useamman neliön alalta. Sitä löytyy myös mustikoiden joukosta ja kasvaapa sitä tarkkaan harkittuina läntteinä myös naapurin raja-aidalla. En sanottavammin pidä vuorikaunokista ja otinpa sen kanssa viime vuonna useampaan otteeseen matsia. Vaan eikös maaliskuussa vuorikaunokki alkanut  jälleen vesoa kohdista, joista kiskoin ylös ämpärikaupalla meheviä juurakoita.

Sitten lainasin erään perhoskasvikirjan josta opin, että vuorikaunokit ovat perhosten mieleen. Perhosilla on tietty pehmoinen paikka sydämessäni, joten ajattelin, että koska kasvi mitä ilmeisemmin viihtyy puutarhassamme ja koska en sitä kauramoottorin voimin saa kukistettua, niin pidetään sitä sitten perhosille mesibaarina ja lapsille kukkakimppukasvina.

Uusi lempeämpi suhtautumistapa poiki myös taimiostoksen. Tämä valkokukkainen ’Amethyst Dream’-lajike pääsi perhospenkkiin. Sen rinnalle toivon vielä löytäväni vaaleanpunaisen ’Joycen’.

Eli nyt alkavat perhospenkin mesibaarit hiljaksiin avautua. Tervetuloa Rivaripihalle kaikenlaiset kiiturit!

Advertisement

Hurmaavat ukkolaukat

Nuorimmaiseni toivoi viime syksynä puutarhaan jotain ”isoa ja pörröistä”. Mietittyäni tovin totesin, että ukkolaukat (Allium hollandicum ’Purple Sensation’) saattaisivat helpottaa perheen pienimmän pörröpulaa ilman, että äidin täytyy tehdä ihan järkyttäviä kompromisseja. Ja voi että! Ukkolaukoista on tullut koko perheen suosikkeja siinä määrin, että laukkaperhettä kasvatetaan useampien sipulipussien voimin tulevana syksynä.

Enpä muuten arvannut, että ukkolaukoissa on erittäin miellyttävä tuoksu. Puuhailin jotakin laukkojen vieressä ja ihmettelin, mikä noin hyvälle tuoksuu. Vasta pitkän ajan kuluttua äkkäsin mennä nuuskuttelemaan laukkoja ja nehän ne olivat. Ihania!

Pistin ukkolaukkoja kymmenisen kappaletta tontin raja-aidan tuntumaan, mutta talvesta selviytyi vain puolet sipuleista. Näitä todellakin ostetaan lisää! Tuonne pihan perälle kallion tuntumaan voisin hankkia jotakin valkoista laukkalajiketta.