Suunnitelmissa lahjoituspuutarha

Instagramissa ja YouTubessa olen törmännyt lahjoituspuutarhureihin. Lahjoituspuutarhan (engl. Donation Garden) ideana on, että puutarhuri kasvattaa ja vaalii valitsemiaan kasveja ja lahjoittaa nämä sitten veloituksetta eteenpäin muiden iloksi. Koska minulla on nyt mahdollisuus ensimmäistä kertaa kasvattaa jotakin hieman isommassa mittakaavassa, suunnittelen lahjoituspuutarhan perustamista.

Asun pienellä, seniorivoittoisella paikkakunnalla. Ikääntyneiden naapurieni kanssa jutellessani olen todennut, että monella heistä ei ole perhettä lähipaikkakunnilla. He ovat usein kotihoidon varassa. Korona on entisestään supistanut heidän sosiaalisia verkostojaan, kun seurakunnan tai marttojen toiminta on ollut katkolla. Sama juttu heillä, jotka asuvat kuntamme hoivayksikössä.

Koska rakastan puutarhurointia ja koska haluan tehdä mielekästä vapaaehtoistyötä, ajattelin yhdistää nämä kaksi mielenkiinnon kohdetta perustamalla lahjoituspuutarhan. Haluan kasvattaa helpohkoja leikkokukkia ja lahjoittaa kuukausikimppuja naapuruston iäkkäille ja paikalliseen hoivayksikköön. Ajattelin myös, että hoivayksikössä esikasvatetut ruukut voisivat ilahduttaa. Ne, jotka kykenevät vielä ulkoilemaan ja pystyvät tekemään pieniä töitä vaikka pöydän ääressä, voisivat ilahtua ruukkupuutarhan hoidosta.

Olen laatinut alustavan suunnitelman kasvatettavista leikoista, hankkinut tarvittavat siemenet ja välineet ja valmistaudun esikasvatuskauteen. Näistä lisää seuraavassa postauksessa.

Mutta miltäs noin äkkiseltään lahjoituspuutarhan idea kuulostaa?

Advertisement

Mitä Rivaripihalle kuuluu?

Rivaripiha on täällä blogin puolella elänyt hiljaiseloa, vaikka Instagramista käy ilmi, että puutarhatauolla ei olla oltu. Olen pitänyt kirjoittamisesta taukoa ihan siitä syystä, että luen ja kirjoitan työkseni. Vuonna 2019 väittelin filosofian tohtoriksi ja tuona samana vuonna työllistyin tutkimushankkeeseen, joka on imaissut mukaansa. Koska päivät ovat kuluneet koneella, ei vapaa-ajalla ole juurikaan ollut haluja istua läppäri sylissä naputtelemassa.

Rivaripiha henkii edelleen luonnonmukaisuutta. Teen paljon siemenkylvöjä ja nautin kukkapenkkien niittymäisestä runsaudesta, jossa vuodenaikojen vaihtelu saa näkyä. Olen hylännyt ajatukset säntillisistä puutarhapenkeistä ja panostan istutusten suunnittelussa ilmavuuteen ja leppeisiin muistoihin lapsuuden värikkäistä heinikoista.

Tietoiset monimuotoisuuden lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet ovat lisänneet erilaisten öttiäisten sekä kaksi- ja nelijalkaisten määrää pihassamme. Suurin saavutus lienee siilin talvehtiminen pihamme reunalla, juuri siellä paikassa mihin kasasin lahopuuta, heinänkorsia, syksyn lehtiä ja sammalta kekokokoelmaksi. Oravat, metsähiiret ja erilaiset siivekkäät ovat puutarhamme vakiovieraita.

Vuonna 2020 teimme suuren ratkaisun ja ostimme oman talon 5000 neliön puutarhatontilla naapurikunnasta. Emme kuitenkaan ole hylkäämässä Rivaripihaa, vaan pidämme kahta kotia ainakin siihen asti, kunnes lapset ovat tarpeeksi vanhoja ja vastuullisia liikkumaan itsekseen. Viikonloput ja loma-ajan vietämme talolla, arkipäivät Rivaripihalla. Luulen, että siirrän Rivaripihan rungolliset marjapensaat ja pensasmustikat talolle ja panostan täällä marjoihin, jotka kelpaavat linnuille. Rivaripihaltahan löytyy pihlaja- ja koristeomenapuita. Myös punalehtiruusu on tullut siihen ikään, että se tekee jo kivasti kiulukoita. Vielä olisi kiva saada jokin koristeellinen marjapuu. Olen miettinyt marjapihlajaa, pylväspihlajaa, jossa on keltaiset marjat tai lumimarjaa, joka tekee vaaleanpunaisia marjoja.

Vuonna 2021 huomioni siis hajoaa kahden eri puutarhan hoitoon. Olen kuitenkin päättänyt, että talolla en vielä tee mitään dramaattista, vaan haluan rauhassa katsoa, mitä kasveja vanhalta pihalta nousee, miten valo pihalla kulkee ja taittuu ja millaista tuhoa peurat ja jänikset tontilla tekevät. Rivaripihalla tutkailen, mitä tälle pihalle sopimattomia kasveja voisin siirtää talolle ja merkkailen muistiin paikkoja, johon voisin istuttaa ikivihreitä pensaita tai havuja, narsisseja ja kurjenpolvia.

Mitä uusi vuosi tietää sinun puutarhassasi?

Kasvukauden kasvibudjetti

Uskaltaakohan tätä edes julkisesti sanoa ääneen, koska tästä joutuu kuitenkin tilille. Olen ajatellut, että tämän kauden kasvibudjettini olisi enintään vain 50 euroa. Tämä pitäisi sisällään kaikki kasvit; juurakot, taimet, sipulit, kaikki. Tämän 50 euron päälle minulla on Äiteeltä joululahjaksi saamani lahjakortti Ruoveden Viherrinki-myymälään. Tämä riittäköön.

Katse kulutuskäyttäytymiseen

Olen jo pidempään miettinyt sitä, miten puutarhuroinnistakin on tullut yksi varsin hyvin tuottava kulutuskulttuurin muoto. Kantar TNS:n Kotipuutarhatutkimuksen mukaan suomalaiset käyttivät vuonna 2017 huimat 562 miljoonaa euroa puutarha-alan palveluihin ja tuotteisiin. Vuoden 2018 tulokset julkaistaan varmaankin muutaman kuukauden sisällä, mutta uskoisin summan tuosta vielä kasvaneen.

Kotimaisen puutarhabisneksen kukoistaminen sinänsä on minusta oikein upea asia. Minua kuitenkin vaivaa omassa kulutuskäyttäytymisessäni se, että harrastukseen on alkanut kiinnittyä elementtejä, jotka koen ongelmallisiksi sekä henkilökohtaisen talouden että laajemmin yhteiskunnallisen vastuullisuuden näkökulmasta. Olen reilu kymmenen vuotta sitten pyristellyt irti turhasta shoppailusta ja kirppistelystä. Olen ollut tyytyväinen, kun kotimme ei enää tursua tavaraa. Viime vuonna kuitenkin huomasin, miten kuluttamisen eetos on kuin varkain hiipinyt myös puutarhaharrastukseni kylkiäiseksi.

Mihin sitä rahaa kuluu?

En edes uskalla laskea, kuinka paljon olen näiden neljän vuoden aikana käyttänyt rahaa puutarha-alan tuotteisiin. Joka ikinen vuosi olen ostanut säkkikaupalla erilaisia kasvualustoja, kuorikatetta ja lannoitteita. Olen myös haalinut työkaluja, ruukkuja, kasvitukia ja koristeita. Oma osansa on myös kulunut rakennusmateriaaleihin, puutarhakalusteisiin ja kaasugrilliin tykötarpeineen. Niin ja ne puut, pensaat, taimet, juurakot, sipulit ja siemenet. Tässä lähes kilpavarustelua muistuttavassa hamstrauksessa minua kismittää yksi perusarvojani vastaan kinnaava piirre: vastuullisuuden puute.

Harrastus vastuullisemmaksi

Yritän asteittain korjata kulutuskäyttäytymistäni vastuullisemmaksi, mutta puutarhaan liittyvien ostosten kohdalla minun tulee vielä skarpata ihan tosissani. Yritän kovasti vähentää muovin kulutusta perheemme kohdalla, mutta valitettavan moni puutarhaan liittyvä ostos kulkeutuu kotiin muoviin pakattuna. Kun harrastuksen etenemisen myötä tieto lisääntyy, huomaan myös, etteivät kaikki puutarha-alan yritykset toimi vastuullisesti. Olen tajunnut ostaneeni kotimaisista puutarha-alan verkkokaupoista kasveja, jotka eivät millään muotoa pärjää meidän oloissamme, vaikka niitä vyöhykkeillä I–III menestyviksi perennoiksi kovasti mainostetaan. Perennoja ne ovatkin eteläisessä Ruotsissa tai Tanskassa, mutta eivät meidän leveyksillämme. Minua myös kalvaa tieto, miten paljon vettä ja sähköä ammattimainen taimituotanto vaatii.

Yritän puutarhaharrastuksessani siirtyä askeleen kohti omavaraisuutta ja vierasvaraisuutta (Äitee, jakopaloja otetaan vastaan!). Tänä vuonna valtaosa puutarhaan istutettavista kasveista tuleekin kevään siemenkylvöistä, mikäli saan ne onnistumaan. Suuri osa siemenistä on lähituotantoa joko omalta pihalta, Äiteen perämettältä tai Instagramissa kohdatuilta puutarhatuttavilta. Muistan myös lahjoa muita puutarhan ystäviä siemen- tai taimiyllätyksillä. Huomion kohdistaminen kasvishoppailusta puutarhaan kokonaisuutena auttaa myös keskittymään siihen, mitä puutarhani ihan oikeasti mahtaa tarvita sekä ekologisuuden että viihtyvyyden kannalta.

Uskallatko sinä asettaa itsellesi kasvukauden kasvibudjettia?

Kahden kattilan hernepasta

Kenties paras, helpoin ja nopein hernepastan ohje tulee tässä. Ei tahnojen tekemistä, ei massiivista pilkkomista, ei paahtamista. Vain kaksi kattilaa. Aperitiivina lyhyt tarina.

Olemme perheessämme vähentäneet tuntuvasti lihansyöntiä viime kesästä lähtien. Perheen aikuiset ovat käytännössä kasvissyöjiä, joskin käytämme vastuullisesti kalaa ja kananmunia. Lapsemme saavat kotioloissa pääsääntöisesti kasvisruokaa, mutta koulussa ja päiväkodissa ovat sekasyöjiä. Syyt muutokseen ovat moninaiset: Minä olen huolissani ilmastosta ja suvun syöpätilastojen vaikutuksesta omaan ja lasteni terveyteen. Siippa puolestaan kantaa huolta tuotantoeläinten kohtelusta ja pohtii ihmisen oikeutta riistää lajityypillinen elämä toiselta tuntevalta lajilta.

Lapsillemme meidän vanhempien ruokatottumusten muutos on ollut yllättävän kova paikka. Lapsinäkökulman voi ymmärtää, kun tietää, että 5- ja 8-vuotiaiden ehdottomia lempiruokia ovat pasta bolognese, lihapullat, jauhelihatacot ja kanapitat. Niinpä meidän vanhempien tehtävä on kehittää kasvisruokia, jotka saavat suut napsaamaan ja liharuuat unohtumaan edes hetkeksi.

Ja avot: nyt on Sannan keittiössä loihdittu Kahden kattilan hernepasta, jota on vesi kielellä pyydetty useampaan otteeseen lounaaksi tai päivälliseksi. Hitaasti lämpenevä esikkokaan ei tarvinnut kuin yhden maistelukerran, jonka jälkeen annos kelpuutettiin vakkariksi arkiruokien listoille.

Kahden kattilan hernepastan ohje

(2 aikuista + 2 lasta)

300 g kuivaa spaghettia tai muuta mieleistä pastaa
vettä
50 g voita
oliiviöljyä
1–2 valkosipulin kynttä
1 ps kotimaisia pakasteherneitä tai 200 g tuoreita herneitä
mustapippuria
sormisuolaa
sitruunamehua
parmesan-juustoa

1. Mausta pastan keitinvesi kunnolla suolalla. Laita pasta kiehuvaan veteen. Pasta on kyllin kypsää, kun siinä on purutuntumaa jäljellä.
2. Pastan kypsyessä kuori ja pilko valkosipuli ohuiksi viipaleiksi. Kuullota viipaleet kevyesti kasarissa voi-öljyseoksessa. Älä ruskista!
3. Lisää pakasteherneet kasariin ja kuullota hetki. Heitä joukkoon pari ruokalusikallista pastan keitinvettä. Mausta mieleiseksesi mustapippurirouheella, sormisuolalla ja lorauksella sitruunamehua.
4. Pyöräytä herneet kypsän pastan joukkoon, raasta annoksen päälle parmesan-juustoa ja tarjoile heti.
5. Hämmästele, kuinka nopeasti tämä herkkupasta katoaa innokkaiden ruokailijoiden suihin.

Rachael Gorjestani

Jonathan Pielmayer

Hyvinvointia puutarhasta

Kun neljä vuotta sitten ostimme Rivaripihan omaksenne, en saattanut aavistaakaan, millainen hyvinvoinnin lähde pienestä puutarhasta minulle muotoutuisi. Puutarhan hyvää tekevä vaikutus konkretisoitui minulle todenteolla talvella 2016, kun möyrin syvällä kaamosmasennuksessa ja tajusin kaipaavani puutarhaani todella paljon. Parissa vuodessa Rivaripihasta oli tullut minulle ikään kuin salaa monellakin tapaa tärkeä.

Oma tila

Ärsykkeille herkkänä introverttina kaipaan paljon omaa tilaa ja rauhaa, jotta voin ladata akkujani arjen kuormasta selvitäkseni. Puutarha on osoittautunut oivaksi paikaksi löytää tilaa ja hiljaisuutta pikkulapsiperheen arjessa. Vaikka perheemme nuorimmainen – se papupata – viihtyy erinomaisesti puutarhassa, saan hänelle pikkutehtäviä antamalla sopivasti myös omaa tilaa ja aikaa hengähtää.

Oma tila tarkoittaa myös konkreettista tilaa, jossa asiat on järjestetty minun mieleni mukaan. Kodin sisätiloissa joutuu tekemään paljon kompromisseja muiden hyväksi ja makumieltymysten huomioimiseksi. Puutarha on kuitenkin alusta alkaen ollut minun ”huoneeni”, jonka ”sisustusratkaisuissa” minun ei tarvitse huomioida muiden tarpeita ja mieltymyksiä. Pihakalliomme takana oleva leikkipuisto mahdollistaa myös sen, ettei puutarhassa tarvitse huomioida lasten tarpeita – keinut, hiekkikset, karusellit ja muut kun löytyvät heti rajan takaa.

Luovuuden koekenttä

En aikaisemmin ole pitänyt itseäni visuaalisesti luovana ihmisenä. Puutarhan myötä olen kuitenkin löytänyt tämän luovuuden lajin myös itsestäni. Mietin paljon puutarhani luontaista metsäpuutarhan henkeä kasvivalintoja pohtiessani. Mallailen kasviyhdistelmiä ja tunnustelen, miten erilaiset värit, lehtimuodot ja pintarakenteet toimivat yhdessä.

Luovuus korostuu myös silloin, kun otan puutarhastani valokuvia. Valokuvien myötä mietin valoa, puutarhan rakenteita, kasvivalintoja ja eri vuodenaikojen ilmettä. En ajattele puutarhaani joskus valmiina tilana, vaan näen sen ennemminkin luovuuden koekenttänä, joka muuntuu ja muokkaantuu minun ja luonnon yhteistyön seurauksena.

Hetkeen kiinnittymistä

Ruuhkavuosien pyörityksessä tarvitsen asioita, jotka ovat tässä ja nyt. Esimerkiksi siementen kylväminen, pikkuisten taimien kouliminen ja uudelleen istuttaminen ovat ihanan automaattista puuhaa, jossa sormet käyvät hetkeen keskittyen. Siemenkylvöissä ja taimien käsittelyssä on mielestäni jotain samaa kuin käsitöissä, joita harrastan etenkin talvikuukausina. Vaikka pienten taimien käsittelyssä vaaditaan voimakasta keskittymistä juuri siihen hetkeen, työtä tehdään kuitenkin tulevaisuutta – tulevan kasvukauden kukkaloistoa – ajatellen. Samoin käsitöissä mieli on tiukasti kiinni ohjeen seuraamisessa, vaikka tavoitteena on se maailman ihanin neulepaita tai -takki.

Ulkoilmaa, valoa ja liikuntaa

Kun puutarhurointi on talviaikaan tauolla, ajattelen puutarhaani päivittäin, teen suunnitelmia tulevalle kasvukaudelle ja unelmoin erilaisista pikkuprojekteista, joita puutarhassani voisin toteuttaa. Huomaan myös kaipaavani ulkoilmaa ja luontaista liikuntaa, jota puutarhurointi minulle suo.

Ulkoilun ja hyötyliikunnan lisäksi puutarhuroinnissani on kyse valon määrän maksimoinnista. Elän puoliteholla lokakuusta maaliskuun puoliväliin johtuen suurelta osin eteläisen rannikkoseudun synkän harmaasta kaamoksesta. Kun päivät pitenevät ja kevään valon myötä puutarhassa vietettävä aika kasvaa, kohenee myös mielialani.

Voi rakas Rivaripihani, en voisi enää ajatella elämää ilman sinua ja hyvää tekevää vaikutustasi!

Ikävä puutarhaa

Meille satoi ensilumi 2.11., mutta puutarha ei ole suoraan sanottuna juurikaan houkuttanut sitten lokakuun puolivälin. Harmaus ryyditettynä kalseudella imee kaiken energian, eikä oikein mikään huvita. Paitsi ehkä neulominen ja televisiosarjamaratonit.

Puutarhaa on kova ikävä jo nyt. Sanoin hiljaiset hyvästit tälle puutarhakaudelle kärrätessäni loppuja terrakottaruukkuja terassilta talvivarastoon parisen viikkoa sitten. Mietin, milläköhän sitä motivoisi itsensä jälleen yhden talven yli.

Näkymät puutarhassa ovat, noh, valkoiset. Lunta on viimeisten vuorokausien aikana vihmonut parisenkymmentä senttiä. Lintulaudoille rämpiminen käy melkeinpä työstä. Toisaalta, mitä paksumpi lumipeite, sitä paremmassa suojassa kasvit ovat mahdolliselta kovalta pakkasjaksolta, eikös niin.

Kertokaapa konkarit, miten te talvikaudella tyydytätte puutarhankaipuun? Ruokintapaikoilla vierailevat pienet ystävät tuovat ajoittain kaivattua vipinää ja mielenkiintoa puutarhaan, mutta muuten näitä näkymiä ei oikein hotsita katsella. Mietin, saisikohan joillakin valoilla ja tulilla piristettyä tätä tasapaksua näkymää, meillä kun olohuoneen ja keittiön isot ikkunat antavat suoraan puutarhaan. Olisiko teillä ehdotuksia?

 

Rivaripihan säästövinkit puutarhaan

Kotipuutarha-lehdessä (9/2016) jaettiin 53 vinkkiä sentinvenyttäjän puutarhapuuhiin. Täällä Rivaripihallakin säästäväisyys puutarha-asioissa on sen verran tuttua, että ajattelin jakaa kanssanne viisi tomeraa säästövinkkiä, joita olen hyödyntänyt puutarhassani.

Kasvata siemenestä, lisää pistokkaista

Siemenkasvatus on varsin huokea keino lisätä puutarhan lajikevalikoimaa. Mitä ihanimipien yksivuotisten, kaksivuotisten ja perennojen siemeniä monipuolisine idätys- ja kasvatusohjeineen on saatavana useilta kotimaisilta tarjoajilta. Mihinkään mittaviin esikasvatuspuuhiin en ole ryhtynyt, vaan enemmänkin siemenkylvöni ovat muistuttaneet throw & grow -meininkiä.

Puistolemmikkien (Myosotis sylvatica) herkkää hehkua – siemenkylvöistä tietenkin.

Pistokaslisäyksessä olen vielä kovin noviisi, mutta ainakin erilaiset maksaruohot, pelargonit, pikkutalviot ja vironmuratti eivät ole vaatineet sen kummempaa osaamista. Olen saanut lisättyä näitä kasveja puutarhassani vain tökkäämällä pistokkaat multaan ja pitämällä mullan kosteana.

Kierrätä puutarhajäte

Myönnän, olen hieman ihastunut taloyhtiömme hankkimaan oksasilppuriin. Tehokas mutta hiljainen kone tekee oksajätteestä hetkessä kaunista haketta, jota olen käyttänyt puiden ja pensaiden alustojen kattamiseen. Oksahakkeen myötä minun ei ole tarvinnut ostaa lisää kuorikatetta, joten säästöä tämäkin. Jos omat oksavarantoni hupenevat, haen mieluusti naapureilta ylimääräiset oksat hyötykäyttöön.

Pihlajan viottuneet oksat pääsivät pensaiden ja puiden juuristolle hakkeen muodossa.

Kyhäsin suurista lavakauluksista pihan perälle pari viherkompostia, jonne kerään kaiken puutarhasta tulevan kasvijätteen. Kevättalkoiden jäännökset maatuivat kesän aikana raakakompostiksi, jonka siirsin toiseen kompostiin jälkikypsymään. Haaveissani on, että olisin jossakin vaiheessa omavarainen kompostimullan suhteen. Ehkäpä investointi lämpökompostoriin olisi avuksi tämän haaveen toteutumisessa.

Keittiötarpeet hyötykäyttöön

Koska minulla ei vielä ole lämpökompostoria, en voi hyödyntää biojätettä siinä määrin kuin haluaisin. Kerään kuitenkin talteen kahvinpurut ja kananmunan kuoret. Kahvinpuruja ripsottelen ahkeraan happamaan maahamme ja olen huomannut, että esimerkiksi hortensiat, pikkutalvio ja mustikat nauttivat tästä miedosta happoannoksesta. Pestyt kananmunan kuoret taas murskaan hienoksi ja käytän kuorimurskan kalkista pitävien kasvien hoivaamiseen.

Satsaa säästöpakkauksiin

Kotimaan markkinoilla myytävät kukkasipulien säästöpakkaukset ovat aika pieniä. Ostin Hollannista esimerkiksi krookuksen ja helmililjojen säästöpakkaukset, joissa sipuleita on kolminumeroinen määrä, mutta hintaa pakkauksella oli saman verran kuin Suomessa myytävällä ”suurpakkauksella”, jossa on lajikkeesta riippuen 20-50 sipulia. Kun kukkasipulitilauksen tekee vielä kimpassa, saa suurpakkauksilla aikaan hyvän säästön (olettaen, että pitää kukkaron nyörit supussa täällä kotimaassa) ja kauniin kukkaloiston.

Sipuli siellä, sipuli täällä – suurpakkauksilla säästöä ja huimaa väriloistoa.

Verkostoidu muiden puutarhaintoilijoiden kanssa

Toiset puutarhahörhöt ovat paitsi mitä mainiointa juttuseuraa myös keino laajentaa puutarhan kasvivalikoimaa. Hyödynnä tilaisuudet siemen- ja taimivaihtoihin, kierrätä mahdolliset virhehankinnat ja adoptoi toisten ylimääräiset siementaimet, jakopalat ja pistokkaat. Meillä Suomessakin puutarhaintoilijat voisivat aktivoitua erilaisten vihervaihtareiden merkeissä. Esimerkiksi kirjemerkillä saa jo mukavan määrän siemeniä lähetettyä somemaailmassa tavatulle puutarhaystävälle.

Aurankukka (Agrostemma githago) matkasi luokseni siemenvaihdon kautta.

Olisiko sinulla jakaa jokin hyväksi havaittu säästövinkki muille puutarhan ystäville?

Ihanaa juhannusta

Nämä kukkaniittykuvat siivittäkööt sinut lempeään keskikesän tunnelmaan. Ihanaa juhannusta Rivaripihan lukijoille ja satunnaisille vierailijoille!

Etenee se sittenkin

Vaikkakin kovin hentoisin askelin. Käppäilin pihakierroksen iltapäivän auringossa ja yritin bongailla uskoa vahvistavia merkkejä kevään etenemisestä. Yöpakkaset ovat tehneet selvää akileijojen ja komeamaksaruohon aluista, mutta erityisesti seinän vierustalla tapahtuu.

Seinän vierustalle oli naapurin tontilta levinnyt ranta-alpia (Lysimachia vulgaris). Ovatkohan nämä sen alkuja? En liiemmin välitä keltaisista kukista, mutta en viime kesänä ryhtynyt värkkäämään seinustaa uuteen uskoon, kun kokonaiskäsitys pihan luonteesta oli vielä täysin auki.

Seinän vierestä bongaa helposti myös monia tällaisia punaisia alkuja. Kauniita ovat, vaikkakaan minulla ei ole harmainta hajua, mistä kasvista on kyse.

Mutta tämän harmaahapsen kyllä tunnistan! Kaverini vuorikaunokkihan (Centaurea montana) sieltä puskee topakkana nukkaisia lehtiään mullan pintaan. Pihamme olosuhteet ovat ilmeisen mieluisat vuorikaunokille, sillä sitä löytyy joka paikasta. Yritin viime vuonna kaivaa vuorikaunokin massiivisia juurakoita pionipenkin ympäristöstä ylös siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Nyt tavoitteeni on yrittää rajoittaa vuorikaunokin kasvu perhospenkkiin, jonka ajattelin tänä kesänä pykätä tuohon alapihan aurinkoiselle läntille.

Terassipenkin yhdessä hyasintissa (Hyacinthus orientalis ’Pink pearl’) pilkottaa jo kukkanuppu!

Kylmää pitelee

Pihakallioomme on ilmestynyt jääputouksia. Yritän kääntää ajatukseni hyisistä yölämpötiloista siihen, että päivisin päästään kuitenkin plussan puolelle. Käppäilin hetki sitten pihassa harmittelemassa, miten innokkaat narsissien ja helmihyasinttien hiipat ovat ilmeisesti suojauksesta huolimatta paleltuneet yöpakkasten kourissa. Kauniin vihertävät hiipat ovat kuivettuneet ruskeiksi käppyröiksi. Buu!

Lumikellot eivät pahemmin näytä pakkasöitä säikähtävän. Nyt pihalla on useampia nuppuja, tosin yksikään niistä ei ole kunnolla auennut. Yritin nakella havuja krookuksien suojaksi, mutta ainakaan vielä en bongannut krookuksissa nuppuja.

Tulput sen sijaan ponnistavat urheasti penkistä pintaan, vaikka lunta vihmoo päivittäin lisää. Tähän penkkiin nakkelin muistaakseni fuksianpunaista ’Don quichotte’-, violettia ’Alibi’- ja valkoista ’White dream’ -lajikkeita.

Eilen alkoi tähtitieteellinen kevät. Termistä kevättä saamme kaikesta päätellen odotella vielä hyvän tovin. Onneksi nyt ollaan jo maaliskuun paremmalla puolella ja kevätkukkia pursuavat ruokakaupat antavat toivoa paremmasta.