Piippahattuja näkyvissä

Ja ei, en viittaa otsikoinnilla tonttuihin, menninkäisiin tai muihinkaan puutarhan taikaeläviin vaan sipulikasvien piippoihin, joita on pieneksi harmikseni alkanut puskea esiin useammasta paikasta.

Meillä täällä etelärannikolla talvi on ollut leuto ja sateinen. Ensimmäiset vihreät piipot huomasin jo ennen marraskuun puoliväliä. Luullakseni tuo yksilö on rohkea persiansinililja (Scilla mischtschenkoana), joka kuvittelee selviävänsä rannikon lumettomasta talvesta ja viimasta ilman minkäänlaisia suojauksia.

Kukkapenkistä puskee myös jotain todella tanakkaa sipulikasvin kasvua. Tämä voi olla jotain narsissia, joita tässä penkissä on useampaakin lajiketta. Tête-à-tête narsissithan (Narcissus ’Tête-à-tête’) ovat kukkineet Rivaripihalla jo syyskuusta.

Helmililjat (Muscari armeniacum) ovat meidän puutarhassamme noudattaneet omaa mysteeriaikatauluaan jo kolmatta vuotta. Ensimmäisenä vuonna helmililjat kukkivat syksyllä, toisena vuonna heinäkuussa. Tänä vuonna bongasin muutaman kukan keväällä, mutta pääkukinta ajoittui taas syksyyn. Myös nämä maahan upottamani uudet sipulit ottivat ja tekivät lehdet heti muutama viikko istutusten jälkeen. Luulen, että saan jälleen kerran heittää hyvästit keväällä sinisenä kukkivalle lahokannon ympäristölle.

Myös ruukkuihin istutetut pikkusipulit, kuten kevätkurjenmiekat (Iris reticulata), krookukset (Crocus) ja helmililjat (Muscari armeniacum) ovat ottaneet varaslähdön kevääseen. Olen hyväksynyt sen, että en pysty sipulikasvien kanssa milloinkaan pelaamaan varman päälle. Nyt todellakin toivon joko runsaita ja pysyviä lumisateita tai mahdollisimman leutoa talvea, jotta saisin nauttia mahdollisimman monipuolisesta kevätpuutarhasta kaikkine istuttamine sipulikasveineen.

 

 

Ihana sipulisyksy!

Mistä tunnistaa puutarhanoviisin? Siitä, että kukkasipulien istuttaminen ei pänni lainkaan, vaan hymysuin ja hyräillen olen taputellut multiin kaikki muut paitsi tulput. Toki iltaisin jomottava selkä ja hoosiannaa huutavat reidet tiedottavat, että puutarhahommissa on kykitty, mutta suhtaudun tähänkin tervetulleena hyötyliikuntapiikkinä, niin vähän muuten kuntoilen hikipäissäni.

Näin viime yönä unta siitä, että narsissit ja osa tulppaaneista lähti huimaan kasvuun joulukuussa. Hieman huvitti aamutuimaan, miten puutarhamietteet valtaavat jo yöunetkin. Pelko on kuitenkin täysin aiheellinen näillä leveyksillä. Viime joulukuussa tête à tête -narsissit, helmihyasintit ja ukkolaukat alkoivat täyttä höökää puskea piippojaan pintaan. Ukkolaukat selvisivät joulukuun lämpöaallosta ja tammikuun paukkupakkasista, mutta narskuille ja helmihyasinteille kävi haljusti. Tête à tête -narsisseja ei näkynyt yhtäkään ja vain muutama helmihyasintti innostui kukkimaan toukokuulla. Muut helmikset olivat jotenkin epämuodostuneita tai eivät nousseet lainkaan.

Nyt on kuitenkin piiloteltu maan poveen sen verran monta lupausta kevään ja alkukesän kukinnasta, että joidenkin on pakko onnistua. Näillä tantereilla ei ilmeisesti myyrätkään viihdy, joten käytännössä ainoan haasteen sipuleille asettaa säätila. Toivotaan, että kukin meistä puutarhahörhöistä saa nauttia varhaisesta kasvuunlähdöstä ja keväisestä värikylvystä ennen kuin perennat ottavat vallan.

Herkkuja viime keväältä: Crocus chrysanthus ’Cream Beauty’.

Vaikka kaikki sipulikukat tuntuvat talven ankeuden jälkeen todellisilta aarteilta, ehkä eniten odotan niiden lajikkeiden kasvua, joiden pitäisi viihtyessään asettua puutarhaan ja lisääntyä sivusipulien ja siementen voimin. Tällä hetkellä minua kiinnostaa, viihtyvätkö englanninsinililjat (Hyacinthoides non-scripta), tähtilumikellot (Galanthus elwesii) ja persiansinililjat (Scilla mischtschenkoana) täällä Rivaripihalla.

Minkä sipulikukan loistoa odotat ensi keväänä eniten?

Save

Syksyn kukkasipulisavotta

Kevään ja alkukesän kukkaloisto varmistetaan kukkasipuli-istutuksilla. Tilasin omat kukkasipulini kimppatilauksena äitini kanssa Hollannista. Herkempiä saattaa järkyttää sipulitilaukseni volyymi. DHL:n pitäisi kiikata 1300 sipulia kotiovelle tämän viikon aikana. Järkytystä kenties hieman lievittää se, että suurin osa kukkasipuleista on ns. pikkusipuleita: krookuksia, lumikelloja, englanninsinililjaa, idänsinililjaa, persiansinililjaa ja kesälumipisaraa.

Kerrottukukkaisia tulppaaneja hankin jokusia lajikkeita. ’Royal Acresista’ ja ’Black Herosta’ suunnittelin väriparia pionipenkin läheisyyteen (pahoittelen, osa kuvista on Pinterestin gallerioista, ensi keväänä takuulla vain omia kuvia).

’Copper Imagesta’ näin uskomattoman kauniita kuvia Instagramissa ja ajattelin kokeilla niitä tuohon sisäänkäynnin nurmialueelle suviruusua ympäröimään.

Tulipa ’Copper Image’

Takapihan metsäiselle alueelle ajattelin istutella kotkansiipien ja metsäalvejuurten sekaan väriyhdistelmän, joka koostuu ’Queen of Nightista’, ’Light and Dreamystä’ ja ’Yellow Purissimasta’.

Tulipa ’Light and Dreamy’

 

Narsisseista tilasin metsäpuutarhaan kauniisti sopivia, luonnonmukaisilta näyttäviä lajikkeita. ’Thaliaa’ sumputan kuorikatteella päällystetyn polun viereen mustikanvarpujen seuraksi, vaaleankeltainen ’Hawera’ puolestaan saa hehkua hiilenmustan leikkimökin kupeessa.

Liiriaa eli vuorililjaa (Ixiolirion tataricum) minulta jo löytyykin, mutta tilasin tätä sinistä kaunokaista lisää erityisesti pitkän kukinta-aikansa vuoksi. Liiria yhdistyy nätisti hyasintteihin, joiden toivon uusivan kukintansa ensi keväänä (hyasintteja en muuten tilannutkaan, öy nöy) ja rusolaukkaan (Allium roseum ’Grandiflorum’).

Allium roseum

Eli kohta pitäisi lykätä liki 1300 sipulia multiin. Jostain syystä urakka ei vielä tunnu mahdottomuudelta, vaan ihan mukavalta ensi kevään ilonlähteiden synnyttelyltä. Ajattelin myös porrastella sipulien istutusta siten, että herkemmät lajikkeet peittelen maaemon huomiin tulevana viikonloppuna, laukat syyskuun loppupuolella ja tulppaanit vasta maan pysyvästi viilennyttyä.

Mitäs teidän kanssapuutarhurien kukkasipuliostoksista tänä vuonna löytyy? Entäpä kukkasipulisavotta: Ihana ilo vaiko karsea koettelemus?