Mistä tunnistaa puutarhanoviisin? Siitä, että kukkasipulien istuttaminen ei pänni lainkaan, vaan hymysuin ja hyräillen olen taputellut multiin kaikki muut paitsi tulput. Toki iltaisin jomottava selkä ja hoosiannaa huutavat reidet tiedottavat, että puutarhahommissa on kykitty, mutta suhtaudun tähänkin tervetulleena hyötyliikuntapiikkinä, niin vähän muuten kuntoilen hikipäissäni.
Näin viime yönä unta siitä, että narsissit ja osa tulppaaneista lähti huimaan kasvuun joulukuussa. Hieman huvitti aamutuimaan, miten puutarhamietteet valtaavat jo yöunetkin. Pelko on kuitenkin täysin aiheellinen näillä leveyksillä. Viime joulukuussa tête à tête -narsissit, helmihyasintit ja ukkolaukat alkoivat täyttä höökää puskea piippojaan pintaan. Ukkolaukat selvisivät joulukuun lämpöaallosta ja tammikuun paukkupakkasista, mutta narskuille ja helmihyasinteille kävi haljusti. Tête à tête -narsisseja ei näkynyt yhtäkään ja vain muutama helmihyasintti innostui kukkimaan toukokuulla. Muut helmikset olivat jotenkin epämuodostuneita tai eivät nousseet lainkaan.
Nyt on kuitenkin piiloteltu maan poveen sen verran monta lupausta kevään ja alkukesän kukinnasta, että joidenkin on pakko onnistua. Näillä tantereilla ei ilmeisesti myyrätkään viihdy, joten käytännössä ainoan haasteen sipuleille asettaa säätila. Toivotaan, että kukin meistä puutarhahörhöistä saa nauttia varhaisesta kasvuunlähdöstä ja keväisestä värikylvystä ennen kuin perennat ottavat vallan.
Herkkuja viime keväältä: Crocus chrysanthus ’Cream Beauty’.
Vaikka kaikki sipulikukat tuntuvat talven ankeuden jälkeen todellisilta aarteilta, ehkä eniten odotan niiden lajikkeiden kasvua, joiden pitäisi viihtyessään asettua puutarhaan ja lisääntyä sivusipulien ja siementen voimin. Tällä hetkellä minua kiinnostaa, viihtyvätkö englanninsinililjat (Hyacinthoides non-scripta), tähtilumikellot (Galanthus elwesii) ja persiansinililjat (Scilla mischtschenkoana) täällä Rivaripihalla.
Minkä sipulikukan loistoa odotat ensi keväänä eniten?
Rivaripiha 