Piippahattuja näkyvissä

Ja ei, en viittaa otsikoinnilla tonttuihin, menninkäisiin tai muihinkaan puutarhan taikaeläviin vaan sipulikasvien piippoihin, joita on pieneksi harmikseni alkanut puskea esiin useammasta paikasta.

Meillä täällä etelärannikolla talvi on ollut leuto ja sateinen. Ensimmäiset vihreät piipot huomasin jo ennen marraskuun puoliväliä. Luullakseni tuo yksilö on rohkea persiansinililja (Scilla mischtschenkoana), joka kuvittelee selviävänsä rannikon lumettomasta talvesta ja viimasta ilman minkäänlaisia suojauksia.

Kukkapenkistä puskee myös jotain todella tanakkaa sipulikasvin kasvua. Tämä voi olla jotain narsissia, joita tässä penkissä on useampaakin lajiketta. Tête-à-tête narsissithan (Narcissus ’Tête-à-tête’) ovat kukkineet Rivaripihalla jo syyskuusta.

Helmililjat (Muscari armeniacum) ovat meidän puutarhassamme noudattaneet omaa mysteeriaikatauluaan jo kolmatta vuotta. Ensimmäisenä vuonna helmililjat kukkivat syksyllä, toisena vuonna heinäkuussa. Tänä vuonna bongasin muutaman kukan keväällä, mutta pääkukinta ajoittui taas syksyyn. Myös nämä maahan upottamani uudet sipulit ottivat ja tekivät lehdet heti muutama viikko istutusten jälkeen. Luulen, että saan jälleen kerran heittää hyvästit keväällä sinisenä kukkivalle lahokannon ympäristölle.

Myös ruukkuihin istutetut pikkusipulit, kuten kevätkurjenmiekat (Iris reticulata), krookukset (Crocus) ja helmililjat (Muscari armeniacum) ovat ottaneet varaslähdön kevääseen. Olen hyväksynyt sen, että en pysty sipulikasvien kanssa milloinkaan pelaamaan varman päälle. Nyt todellakin toivon joko runsaita ja pysyviä lumisateita tai mahdollisimman leutoa talvea, jotta saisin nauttia mahdollisimman monipuolisesta kevätpuutarhasta kaikkine istuttamine sipulikasveineen.

 

 

Ihana sipulisyksy!

Mistä tunnistaa puutarhanoviisin? Siitä, että kukkasipulien istuttaminen ei pänni lainkaan, vaan hymysuin ja hyräillen olen taputellut multiin kaikki muut paitsi tulput. Toki iltaisin jomottava selkä ja hoosiannaa huutavat reidet tiedottavat, että puutarhahommissa on kykitty, mutta suhtaudun tähänkin tervetulleena hyötyliikuntapiikkinä, niin vähän muuten kuntoilen hikipäissäni.

Näin viime yönä unta siitä, että narsissit ja osa tulppaaneista lähti huimaan kasvuun joulukuussa. Hieman huvitti aamutuimaan, miten puutarhamietteet valtaavat jo yöunetkin. Pelko on kuitenkin täysin aiheellinen näillä leveyksillä. Viime joulukuussa tête à tête -narsissit, helmihyasintit ja ukkolaukat alkoivat täyttä höökää puskea piippojaan pintaan. Ukkolaukat selvisivät joulukuun lämpöaallosta ja tammikuun paukkupakkasista, mutta narskuille ja helmihyasinteille kävi haljusti. Tête à tête -narsisseja ei näkynyt yhtäkään ja vain muutama helmihyasintti innostui kukkimaan toukokuulla. Muut helmikset olivat jotenkin epämuodostuneita tai eivät nousseet lainkaan.

Nyt on kuitenkin piiloteltu maan poveen sen verran monta lupausta kevään ja alkukesän kukinnasta, että joidenkin on pakko onnistua. Näillä tantereilla ei ilmeisesti myyrätkään viihdy, joten käytännössä ainoan haasteen sipuleille asettaa säätila. Toivotaan, että kukin meistä puutarhahörhöistä saa nauttia varhaisesta kasvuunlähdöstä ja keväisestä värikylvystä ennen kuin perennat ottavat vallan.

Herkkuja viime keväältä: Crocus chrysanthus ’Cream Beauty’.

Vaikka kaikki sipulikukat tuntuvat talven ankeuden jälkeen todellisilta aarteilta, ehkä eniten odotan niiden lajikkeiden kasvua, joiden pitäisi viihtyessään asettua puutarhaan ja lisääntyä sivusipulien ja siementen voimin. Tällä hetkellä minua kiinnostaa, viihtyvätkö englanninsinililjat (Hyacinthoides non-scripta), tähtilumikellot (Galanthus elwesii) ja persiansinililjat (Scilla mischtschenkoana) täällä Rivaripihalla.

Minkä sipulikukan loistoa odotat ensi keväänä eniten?

Save

Kasvun ihme

Nyt tuntuu siltä, että puutarhassa olisi tunti tunnilta uutta ihmeteltävää. Aurinko lämmittää tällä hetkellä siinä määrin, että pihassa solisee, pälvikohdat sen kuin laajenevat ja uutta piippoa ja vihertävää pukkaa jo siinä määrin, että ne havaitsee myös ikkunasta.

Yksi lempikukistani, akileija, ojentelee pörheitä lehtiruusukkeitaan kohti aurinkoa. Osaa hennoista lehdyköistä on pakkanen päässyt hieman puraisemaan, mutta akileija kasvaa porskuttaa urheasti. Tämä yksilö taitaa olla naapurin pihalta levinnyttä hailakan vaaleanpunaista lehtoakileijaa (Aquilegia vulgaris). Olen istutellut terassipenkkiin useampaa jaloakileija- ja japaninakileijalajiketta, joten saa nähdä, onko viime syksyisistä kylvöksistäni mihinkään.

Pihlajapenkkiin istuttelin komeamaksaruohon (Sedum telephium) taimia saadakseni nauttia pörrinkäisistä ja kukinnoista vielä pitkälle syksyyn. Maksaruohon tiesinkin olevan varsin kiitollinen kasvi, jota on myös helppo lisätä pistokkaista, mutta silti lukuisat pönäkät alut saavat hymyn huulille. Tuoreissa poikasissa on kaunis vaaleanpunertava kuulto.

Pihlajapenkistä punkee myös koko joukko tällaisia punaisia piippoja. En kuollaksenikaan muista, mitä kaikkia sipuleita penkkiin syksyllä nakkelin. Jonkun olisi pitänyt kertoa puutarhanoviisille, että muistiinpanoja saa ja kannattaa tehdä. ;) Pienen googlaamisen perusteella veikkaan, että kyseessä voisi olla tulppaanin alku.

Miltä sinun puutarhassasi näin pääsiäistä edeltävällä viikolla näyttää?