Rivaripihan kolmas puutarhakevät

En ole kirjoittanut kuukausiin. Kun elämä pyörii viestintään keskittyvän kokopäivätyön, pienistä lapsista huolehtimisen ja väitöskirjan viimeistelyn ympärillä, niin puutarhasta on tullut yksi niistä ainoista asioista, jossa voi sivuuttaa analysoinnin, raportoinnin, perustelemisen ja yleisen diskuteeraamisen tyystin. Olen tämän vuoden aikana kaivannut hiljaisuutta enemmän kuin mitään, ja puutarha on sitä minulle tarjonnut. Instagramissa sentään olen jaksanut olla aktiivinen.

Vaan nyt on välitilinpäätöksen aika ja aloitan muistelun keväästä. Rivaripihan kolmatta puutarhavuotta on leimannut kylmyys ja märkyys. Meillä pyrytti vielä huhtikuun lopussa lunta ihan kiitettävästi ja välistä tuntui kuin koko kevättä ei olisi kunnolla ollutkaan. Kylmyys siirsi monien tavallisesti keväällä kukkivien kasvien huippuhetkeä useammalla viikolla eteenpäin. Toisia kasveja en tavannut puutarhastani tänä vuonna laisinkaan.

Sipulikasvien kukinta ei ollut läheskään niin räväkkää kuin vuosi takaperin. Krookukset (Crocus) ja idänsinililjat (Scilla siberica) ilahduttivat varmalla kukinnallaan, mutta esimerkiksi tulppaanit ja laukat epäonnistuivat lähes täysin. Tulppaanit pukkasivat pätkää vartta ja epämuodostunutta lehteä, kukkia ne eivät meinanneet lainkaan jaksaa.

Yllättävin tulppaanien onnistujajoukko oli kerrannaiskukkainen tulppaani ’Copper Image’, joka keräsi naapuruston vanhojen rouvien varauksettomat ylistykset etupihalla kukkiessaan. ’Copper Imagesta’ innostuneena laitoin tänä syksynä maahan mummokalsarien väristä ’La Belle Epoqueta’ ja tummaa ’Black Heroa’. Nähtäväksi jää, pääsenkö ensi keväänä nauttimaan tulppujen pionimaisesta kukinnasta.

Perennapuolella lähes varmoina pitämiäni kevätkukkijoita sai etsiskellä luupin kanssa. Valkoisia ja vaaleanpunaisia puistolemmikkejä (Myosotis sylvatica) en muista tänä vuonna tavanneeni lainkaan, sinisiä sentään oli jonkun verran. Myöskään pikkutalviot (Vinca minor) eivät innostuneet samanlaiseen väri-iloitteluun kuin männä vuosina.

Kevätperennoista yllättäjäpalkinnon saa tarhakylmänkukka (Pulsatilla vulgaris). Maaliskuullahan aprikoin, mahtaako tarhakylmänkukka tänä vuonna kukkia, kun vuonna 2016 se jätti kukinnan väliin.  Ja totta maar, upeaa kukintaahan ne luotia muistuttavat kukka-aiheet ennakoivat! Viileässä kevätsäässä tämä pörhistelijä jaksoi hehkua useamman viikon. Ostin Slovakian reissultani pussillisen valkoisen tarhakylmänkukan siemeniä, jotka pistin syyskylvönä hyvin läpäisevään ja kalkkipitoiseen maahan. Piskuisia siementaimia odottelen syntyväksi ensi keväänä.

Kevätyllätyksen tarjosi myös Äiteeltä saamani hämyvuokko (Anemone nemorosa ’Robinsoniana’), jonka toivon valtaavan alaa mustikanvarpujen alustoilta. Hämyvuokossa ihastuttaa kaikki: nuokkuva kukkamuoto, kaksivärinen tausta ja tummanvihreät lehdet, joiden reunoissa on aavistus purppuraa.

Hyasintteja (Hyacinthus orientalis) en muistanut tänä syksynä istutella paraatipenkkiini lainkaan. Saattaisikohan kaupoista vielä löytää sipuleita? Roudasta ei vielä ole tietoakaan, joten ehkä maahan voisi vielä haudata lupauksen ihanasta tuoksusta, joka minulle merkkaa kevättä joulun sijaan.

Advertisement

Ruukku kukkii

Olen ruukkuistutusten suuri ystävä. Ruukkuistutuksilla saa pihaan ja puutarhaan nopeasti koristeellisuutta ja väriä. Ne ovat erityisen käteviä meille hätähousuille, joiden vuodenaikakello tikittää kiivaammin kuin perennojen. Nyt kun kevään sipulikukkien kukinnot alkavat hiljaksiin hiipua, mutta perennat eivät ole vielä päässeet kukintavauhtiin, ruukkuistutukset hellivät puutarhaihmistä.

Tämän hetken suosikkeihini orvokki-istutusten lisäksi kuuluvat ruukut, joista löytyy puistolemmikkiä (Myositis sylvatica) ja kaunokaista (Bellis perennis). Miten ihania väripilkkuja nämä ovatkaan!

Olen kovasti yrittänyt löytää valkoisia kaunokaisia, joita voisin istuttaa samaan ruukkuun pinkkien puistolemmikkien kanssa. Vielä ei ole näkynyt, mutta ehkäpä pian. Mielestäni nämä pienet kukkijat sopivat tosi hyvin yhteen. Bonusta tulee vielä siitä, että molemmat kasvit pystyy helposti siirtämään puutarhaan esimerkiksi kukkanurmea tai perennapenkkiä piristämään.

Millaisia kukkia sinulla on ruukuissa?

Rivaripihan peruskasvit

Täällä Rivaripihalla on joukko peruskasveja, joiden ehdoilla rakennan puutarhaani. Koko puutarha-alueen kulmakivi on mustikka (Vaccinium myrtillus), joka hallitsee reilu puolta koko puutarhan pinta-alasta.

Mustikka tuo väriä puutarhaan myös korskeimman kasvukauden ulkopuolella. Jopa lehdettömät varvut ovat kovin koristeellisia.

Toinen hallitseva elementti puutarhassa on pihlaja (Sorbus aucuparia). Rivaripihalla on kaksi suurta pihlajaa ja niiden lisäksi lukuisia pihlajan piiskataimia, joista osa jätetään kasvamaan ja osa annetaan niitä haluaville. Pihlaja on ihana puu koristeellisine lehdistöineen, vaaleine kukkineen ja syksyn punaisine marjoineen. Lisäksi loppusyksyllä maahan putoavat lehdet ovat mielestäni kaunista katetta puiden alle rakennetuille sipulikasvi- ja perennapenkeille.

Puistolemmikit (Myosotis sylvatica) ovat perennapenkeissä loistavia kasvikavereita esimerkiksi tulppaaneille, liljoille ja pioneille.

Lemmikkejä löytyykin Rivaripihalta useissa eri sävyissä. Valkoinen lajike tulee kukkaan huomattavasti myöhemmin kuin sisarensa pinkki ja veljensä sininen.

Lemmikkien ohella myös kevätkaihonkukka (Omphalodes verna) on Rivaripihan vakiokalustoa.

Hyödynnän kevätkaihonkukkaa erityisesti kevään varhaisia sipulikukkia sisältävissä penkeissä, jolloin voin haroa lakastuvia sipulikukkien lehtiä kevätkaihonkukan tuuheiden, herttamaisten lehtien alle piiloon.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisempänä pikkutalvio (Vinca minor), jonka kaunis ’Atropurpurea’-lajike suikertaa mustikanvarpujen, vuokkojen ja villivattujen välissä. Näiden peruskasvien varaan suunnittelen puutarhani tunnelmia ja henkeä.

Olisikin kiva kuulla ja nähdä, mitkä ovat sinun puutarhasi peruskasveja!

Kukkapenkin suunnittelua

Olen viime päivät istunut jälkikasvuni mielestä ”älyttömän kauan” terassilla ja tuijotellut sen vieressä olevaa kukkapenkkiä, jota kutsun terassipenkiksi. Penkki on aikas iso ja koska sitä reunustaa naapurin tonttia vasten suurehko kiiltotuhkapensas (Cotoneaster lucidus), on sen takareunaan aika mahdoton ulottua. Haaveilen penkistä, jossa keväällä hehkuisivat sipulikukat ja johon kesän myötä kasvaa tuoreeseen kangasmetsään hyvin sointuvia perennoja.

Penkissä on tällä hetkellä sikin sokin krookusta, kevättähteä, hyasintteja ja idänsinililjaa. Lisäksi penkistä puskee piippoja, joiden oletan olevan jonkin sortin narsisseja. Muistaakseni nakkelin penkkiin yhden läntin helmihyasintteja, mutta näitä en ole vielä tunnistanut.

Penkin perusajatuksena olisi, että siinä saa olla väriä, mutta ns. eksoottisen näköisiä kasveja haluaisin tällä metsäisellä pihallamme karttaa. Lisäksi tykkäisin kovasti, jos penkki ei näin kevätaikaan olisi mulloksella, vaan siinä kasvaisi mahdollisesti jotain ikivihreää maanpeitekasvia. Tontilta suikertaa jonkin verran pikkutalviota (Vinca minor ’Atropurpurea’), jota ajattelin yrittää lisätä myös terassipenkkiin.

Sellaista pohdiskelin, että alkusyksystä kuopsuttelen penkin krookukset toisaalle, mutta nuo muut pikkusipulit saisivat jäädä, mitä nyt ehkä uudelleenryhmittelen ne narskut ja hyasintit. Mutta mitä perennaksi? Terassipenkki on siitä haasteellinen, että kiiltotuhkapensas varjostaa noin puolta penkistä kesällä, mutta sen etuala saattaa hyvänä kesänä olla jopa paahteinen.

Tällä hetkellä penkin perukoilla kasvaa muutama sinivuokkovauva ja niille suon kasvurauhan. Lähes lumettoman pakkasjakson selätti havusuojan alla myös sinivaleunikko (Meconopsis betonicifolia). En todellakaan tohdi tonkia sitä toisaalle, sillä se on ihan kohtalaisessa kasvussa. Joten mitäs perennaa näille kaveriksi?

Penkissä saattaisi viihtyä särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis), jonka vaaleanpunaisesta muodosta pidän kovasti. Lisäksi olin ajatellut penkin varjoisiin kohtiin esimerkiksi kotkansiipeä (Matteuccia struthiopteris) tai jotain muuta saniaista, joka varmaankin näyttäisi kauniilta särkyneensydämen kanssa. Saniaisia muuten löytyy tältä tontilta ihan luonnostaankin, mutta ovat sellaisia varsin matalakasvuisia.

Särkyneensydämen alla saattaisi joku sinikukkainen perenna näyttää todella kivalta. Kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna) pihalta löytyy, samoin jonkun sortin lemmikkiä. Kurjenpolvesta kait löytyy jokin sinikukkainen muoto?

Laittakaas te viisaammat hieman ehdotuksia penkin perennoiksi! Penkkiä ympäröivä maasto on tosiaan tuollaista, kuin yllä olevasta kuvasta näkyy. Mustikkaa, pikkutalviota sekä valkokukkaista syreeniä on ihan liki, kauempana siintää naapurin iso kuusi ja meidän pihan suuri mänty hallitsee näkymiä erityisesti terassilla istuskellessa.