Rivaripihan kolmas puutarhakevät

En ole kirjoittanut kuukausiin. Kun elämä pyörii viestintään keskittyvän kokopäivätyön, pienistä lapsista huolehtimisen ja väitöskirjan viimeistelyn ympärillä, niin puutarhasta on tullut yksi niistä ainoista asioista, jossa voi sivuuttaa analysoinnin, raportoinnin, perustelemisen ja yleisen diskuteeraamisen tyystin. Olen tämän vuoden aikana kaivannut hiljaisuutta enemmän kuin mitään, ja puutarha on sitä minulle tarjonnut. Instagramissa sentään olen jaksanut olla aktiivinen.

Vaan nyt on välitilinpäätöksen aika ja aloitan muistelun keväästä. Rivaripihan kolmatta puutarhavuotta on leimannut kylmyys ja märkyys. Meillä pyrytti vielä huhtikuun lopussa lunta ihan kiitettävästi ja välistä tuntui kuin koko kevättä ei olisi kunnolla ollutkaan. Kylmyys siirsi monien tavallisesti keväällä kukkivien kasvien huippuhetkeä useammalla viikolla eteenpäin. Toisia kasveja en tavannut puutarhastani tänä vuonna laisinkaan.

IMG_1718

Sipulikasvien kukinta ei ollut läheskään niin räväkkää kuin vuosi takaperin. Krookukset (Crocus) ja idänsinililjat (Scilla siberica) ilahduttivat varmalla kukinnallaan, mutta esimerkiksi tulppaanit ja laukat epäonnistuivat lähes täysin. Tulppaanit pukkasivat pätkää vartta ja epämuodostunutta lehteä, kukkia ne eivät meinanneet lainkaan jaksaa.

DSC08011

Yllättävin tulppaanien onnistujajoukko oli kerrannaiskukkainen tulppaani ’Copper Image’, joka keräsi naapuruston vanhojen rouvien varauksettomat ylistykset etupihalla kukkiessaan. ’Copper Imagesta’ innostuneena laitoin tänä syksynä maahan mummokalsarien väristä ’La Belle Epoqueta’ ja tummaa ’Black Heroa’. Nähtäväksi jää, pääsenkö ensi keväänä nauttimaan tulppujen pionimaisesta kukinnasta.

IMG_1915

Perennapuolella lähes varmoina pitämiäni kevätkukkijoita sai etsiskellä luupin kanssa. Valkoisia ja vaaleanpunaisia puistolemmikkejä (Myosotis sylvatica) en muista tänä vuonna tavanneeni lainkaan, sinisiä sentään oli jonkun verran. Myöskään pikkutalviot (Vinca minor) eivät innostuneet samanlaiseen väri-iloitteluun kuin männä vuosina.

IMG_1843

Kevätperennoista yllättäjäpalkinnon saa tarhakylmänkukka (Pulsatilla vulgaris). Maaliskuullahan aprikoin, mahtaako tarhakylmänkukka tänä vuonna kukkia, kun vuonna 2016 se jätti kukinnan väliin.  Ja totta maar, upeaa kukintaahan ne luotia muistuttavat kukka-aiheet ennakoivat! Viileässä kevätsäässä tämä pörhistelijä jaksoi hehkua useamman viikon. Ostin Slovakian reissultani pussillisen valkoisen tarhakylmänkukan siemeniä, jotka pistin syyskylvönä hyvin läpäisevään ja kalkkipitoiseen maahan. Piskuisia siementaimia odottelen syntyväksi ensi keväänä.

IMG_1933

Kevätyllätyksen tarjosi myös Äiteeltä saamani hämyvuokko (Anemone nemorosa ’Robinsoniana’), jonka toivon valtaavan alaa mustikanvarpujen alustoilta. Hämyvuokossa ihastuttaa kaikki: nuokkuva kukkamuoto, kaksivärinen tausta ja tummanvihreät lehdet, joiden reunoissa on aavistus purppuraa.

IMG_1887

Hyasintteja (Hyacinthus orientalis) en muistanut tänä syksynä istutella paraatipenkkiini lainkaan. Saattaisikohan kaupoista vielä löytää sipuleita? Roudasta ei vielä ole tietoakaan, joten ehkä maahan voisi vielä haudata lupauksen ihanasta tuoksusta, joka minulle merkkaa kevättä joulun sijaan.

Mainokset

Kukkiiko tarhakylmänkukka tänä vuonna?

Nyt on jännät paikat! Hoksasin tänään, että tarhakylmänkukka (Pulsatilla vulgaris) on puskenut ainakin neljä alkua ylös kallionkielekkeelle rakentamastani pikkupenkistä. Viime vuonna huokailin saman ilmiön edessä, mutta suureksi harmikseni tuolloin nousseista aluista vain yksi selvisi syksyyn asti ja sekään kasvi ei kukkinut; lehteä vain pukkasi. Kun kaivoin viime vuotiset kuvat muistia virkistämään, huomasin, että aluthan ovat tänä vuonna aivan toisenlaisen näköiset. Olisikohan tarhakylmänkukka viimeinkin kukkimassa?!

tarhakylmänkukka4SONY DSC

Kun kuvia vertailee, niin tuo ylempi vuodelta 2016 on selvästi lehteä pukkaava pikkutaimi. Alemmassa, eli tämän vuoden kuvassa, puolestaan avautuvasta versosta pukkaa tuollainen krookuksen kukka-aihetta muistuttava luoti. Odottavan aika on tunnetusti pitkä, mutta olisipa todella hauskaa, mikäli nämä tänä keväänä innostuisivat kukkimaan!

Tarhakylmänkukka pilkistää penkistä

Olen käynyt reilu kolme viikkoa tiirailemassa pikkuista länttiä kallion rinteessä, johon iskin viime keväänä tarhakylmänkukan (Pulsatilla vulgaris) neljä tainta. Olin jo satavarma, että kallionkielekkeelle rakentamani pikkupenkki on aivan liian märkä ja kaikki taimet ovat mädäntyneet sen siliän tien. Vaan voi onnea! Tänään huomasin pikkuruisia karvakavereita kielekkeellä.

tarhakylmänkukka.jpg

Mitenköhän onnistuisin suojaamaan näitä upeita kevätkukkijoita märkyydeltä? Ajattelin, että voisin varovasti vielä lisäillä hiekkaa tuohon kompostimullan päälle ja yrittää helläkätisesti miksata hiekkaa tuohon multaankin. Kallionkielekkeeltä kosteus onneksi valuu solkenaan pois, mutta onkohan tuo kompostimulta siltikin liian tiivistä?

tarhakylmänkukka2.jpgJää nähtäväksi, miten nämä karvakamut selviytyvät ja kasvavat.

tarhakylmänkukka4.jpgMinulla on tuolla siemenkätköissä valkoisen (’Alba) ja punaisen (’Röde Klokke’) muodon siemeniä parisenkymmentä, mutta ne tarvitsevat kylmäkäsittelyn itääkseen. Taidan nakata ne syksyllä suoraan maahan sopivan paikan löydyttyä, jolloin talvi hoitelisi kylmäkäsittelyn puolestani. Kukinnot noihin mahdollisesti itäviin taimiin olisi odotettavissa vasta kylvöä seuraavana vuonna.

Loppuun vielä kuva viime vuoden toukokuulta taimista, jotka ostin osin kukkivina. Tykkään kovasti!

tarhakylmänkukka