Kevätkylvöjä: Orvokkeja ruukkuihin

SONY DSC

Ihailin näitä pikkukukkaisia sarviorvokkeja (Viola cornuta) jo viime vuonna. Orvokit ovat kestävyydessään, leviämisessään ja värivalikoimissaan ehdottomasti kukkarakkauksieni kärkikahinoissa mukana. Näissä Sorbeteissa minua viehättää erityisesti viileä värimaailma. Nyt olin ajoissa liikkeessä ja tilasin Sorbetit Exotic Gardenilta. Ja eikun multiin.

SONY DSC

Sorbettien siemenet itivät hieman hitaammin kuin omasta puutarhasta kerättyjen sarvi- ja tarhaorvokkien siemenet, mutta hiljaa hyvä tulee. Nyt neljästä purkista kurottelee kohti valoa terhakoita orvokintaimia, joiden toivon päätyvän ruukkuistutusten helmiksi.

Mitä tarkoittaa F1 siemenissä?

Ostamissani siemenpussukoissa oli merkintä F1, eli Sorbettien siemenet ovat hybridisiemeniä. Tämä käsittääkseni tarkoittaa sitä, että F1 koodilla varustetuista siemenistä kasvatettujen kasvien jälkeläisistä ei välttämättä kasva emokasvinsa kaltaisia yksilöitä. F1-hybridien jälkeläisissä siis tietyt ominaisuudet rapautuvat, sitä enemmän mitä useampia jälkeläisiä kasvatetaan. Jos (ja kun) kerään aikanaan omista Sorbeteistani siemeniä talteen, saattaa kylvöjen tuotoksina syntyäkin täysin toisen värisiä sarviorvokkeja. Mutta ainakin tulevana kesänä saan nauttia vadelmanpunaisista ja tummanvioleteista pikkuorvokeista.

 

Oodi orvokeille

Marraskuu on tänä vuonna tuntunut todella pitkältä ja tahmealta tallottavalta. Harmaus, koleus ja päivien lyhyys ovat käyneet päälle yllättävän kipakalla otteella ja mieli vaatii jo nyt valoa, aurinkoa ja motivaatiota. Voi kunpa tämän pimeän jakson voisi katkaista jollakin lyhyellä aurinkomatkalla!

Meillähän oli useita kymmeniä senttejä lunta, mutta menneen viikonlopun sateet sulattivat ihan kaiken. Nyt lämpömittari näyttää +6 astetta ja mielessä kieltämättä kävi viime tammikuun olosuhteet, jolloin täysin lumeton maa kohtasi kovan pakkasjakson. Toivottavasti tänä vuonna ei kävisi samoin! Orvokit sen sijaan nauttivat kosteudesta ja muutamista lämpöasteista.

dsc07437

Äidiltäni saadut sarviorvokit (Viola cornuta) hautautuivat lumimassojen alle, mutta niin vaan lumien lähdettyä puutarhaa kaipaavaa tervehti kauniin vihreä ja elinvoimainen kasvusto. Yllätyin, että sarviorvokki pukkaa vielä ihan kunnolla uusia nuppujakin. Siinä vasta viriili kaveri!

dsc07436

Toisin kuin sarviorvokilla, näillä tarhaorvokeilla (Viola wittrockiana) kasvusto on jo kovin ruskea ja parhaat päivänsä nähnyt. Silti vain kukkaa pukkaa! Tässä kohtaa kasvoi sekä näitä violetteja että vaaleansävyisiä tarhaorvokkeja, mutta vain nämä violetit jaksavat jatkaa.

dsc07442

Terassipenkin lumikuorman alta puolestaan paljastui nuppuja. Tämän taivaansinisen tarhaorvokin (Viola x wittrockiana ’Swiss Giants Ullswater Blue’) luulin kuukahtavan heti kättelyssä, kun ensilumi satoi maahan, mutta yllättävän elinvoimainen on tämäkin hybridilajike.

Ensi vuodeksi haaveilen tuohon terassipenkkiin jotakin dramaattista orvokkiyhdistelmää. Olen ajatellut puhtaan valkoista, vadelmanpunaista ja mustaa tai todella tummansinistä. Ja niitä orvokkeja, niitä saa olla paljon!

 

Mitä lokakuun puolivälissä kukkii?

Tulevia vuosia ajatellen päätin listata tällä hetkellä Rivaripihalla kukkivat kasvit. Maksaruohoista kirjoitinkin jo täällä, ja niitä mielelläni haalin vielä lisää syksyä värittämään. Suurin yllättäjä lienee komealupiini (Lupinus polyphyllus), joka yllätti kasvattamalla kauniin monivärisen kukkavanan keskellä kalseaa lokakuuta. Pidän lupiineista kovasti ja jotenkin syksyllä ne sykähdyttävät jopa enemmän kuin kesien ensimmäiset yksilöt. Ja se tuoksu – sekin korostuu kuulaina syyspäivinä ja tuo tuulahduksen taakse jääneestä kesästä.

dsc07380

Bongasin katkaistun koivun juurelta malvan nupun. Tämä taitaa olla myskimalva (Malva moschata). Toivon kovasti, että loppukesästä istutettu taimi selviäisi talven yli, sillä se sopisi loistavasti kokoelmaani tuoksuvalehtisiä kasveja. Tätä kasvia voisi ensi vuonna yrittää löytää valkokukkaisena.

dsc07383

Etelänruusuruohossakin (Knautia macedonica) on vielä jokunen hassu kukka. Näiden väri on hulppea fuksia, joka loistaa syksyn murrettujen värisävyjen keskellä. Tätä sain valtavankokoisen pehkon äidiltäni ja odotan yltäkylläistä pom-pom-hehkua ensi kesäksi sekä minun että pörrinkäisten suureksi riemuksi.

dsc07373

Uusia silkkiunikkoja tupsahtelee edelleen sieltä täältä ja näkyypä pihalla edelleen orvokkejakin. Samoin kurjenkelloja on vielä sekä kukassa että nupulla.

dsc07389

Aivan sattumalta huomasin pari hopeasyysvuokon (Anemone tomentosum ’Robustissima’) nuppua, joita olen seurannut kuukauden päivät. Nyt vielä jännään, ehtiikö isoin nuppu avautua. Täällä kaiketi joskus harmittelin, miten ensimmäisenä puutarhakeväänä istuttamistani syysvuokoista ei ole näkynyt jälkeäkään. Olisipa ihana kruunaus aivan valloittavalle puutarhavuodelle, mikäli saisin nähdä vielä ’Robustissiman’ kukkivana.

dsc07376

Näistä kolmesta en luovu

Olen tämän kasvukauden seurannut, mitkä kasvit ovat Rivaripihalla kukassa ja kauniin näköisiä mahdollisimman pitkään. Tässä elämänvaiheessa, kun lapset ovat vielä pieniä ja oma urakaan ei ole (edelleenkään) vakiintunut, puutarhan tulee olla paikka, jossa arjen paineet ja pienet murheet voi hetkeksi unohtaa. Nämä kolme kasvia jaksavat ilahduttaa viikosta ja kuukaudesta toiseen, eivätkä sanottavammin vaadi puutarhaihmisen väliintuloa kukoistaakseen.

Vakkarilukijat varmasti arvasivat, että orvokeilla (Viola) on Rivaripihalla pysyvä sija. Meiltä löytyy tarhaorvokkia (Viola × wittrockiana), sarviorvokkia (Viola cornuta), tuoksuorvokkia (Viola odorata) ja jokunen pelto-orvokkikin (Viola arvensis). Värien ja muotojen monimuotoisuus tekee kasvista kiinnostavan, enkä lainkaan laita pahakseni sitä, että orvokit mielellään siementävät ympäristöönsä, ellei kuihtuvia kukkia ole jatkuvasti nyppimässä pois.

Pidän todella kovasti myös pikkutalviosta (Vinca minor), jota Rivaripihalta löytyy paria eri lajiketta. Meillä pikkutalvio on käytännössä kukkinut koko kesän. Lisäksi pidän kovasti syvänvihreästä lehdistöstä, joka mielestäni kivasti toistaa pihassamme kasvavien pihlajien (Sorbus aucuparia) lehtimuotoa. Tallinnassa käydessäni bongasin lajikkeen, jossa oli raidalliset lehdet. Oikein harmittaa, että en tuolloin tajunnut ottaa muutamaa taimea mukaani.

Kolmas poppoo, jota suosin puutarhassani, ovat kurjenpolvet (Geranium). Monilla kurjenpolvilla lehdistö on kauniin mätästävä ja peittävä. Meidän pihallamme muutaman tuoksukurjenpolven (Geranium macrorrhizum ’Bevan´s Variety’) taimi peitti rivakasti kaadettujen kuusten alta paljastuneen karun neulaskarikkeen.Niiden lehdistö on ainakin täällä meidän pihalla saanut osittain kauniin punertavan ruskan. Verikurjenpolven (Geranium sanguineum ’Elke’) liuskainen lehdistö puolestaan on kauniin sinivihreä jopa näin myöhään syksyllä. Rivaripihalta löytyy myös haisukurjenpolvea (Geranium robertianum), metsäkurjenpolvea (Geranium sylvaticum) ja kyläkurjenpolvea (Geranium pratense). Tänä syksynä istutin Slovakiasta tuomiani valtavankokoisen sinisen kurjenpolven siemeniä ja kolme ’Dragon Heartin’ juurakkoa puutarhaani. Toivotaan, että onnistuvat!

Syksy jo saa Rivaripihaan

DSC06707.jpg

Viime viikolla puutarhassa saattoi täydellä varmuudella aistia syksyn saapuneen. Soisin mielelläni elokuun olevan varsinainen kesäkuukausi, mutta luonto päättää viisaudessaan välillä toisin. Vaikka vannoutuneelle kesäihmiselle syksyn saapuminen tuo myös tiettyä haikeutta mukanaan, pidän silti kovin myös tästä vuodenajasta – etenkin aurinkoisena ja lämpimänä.

DSC06760.jpg

Rivaripihalla tämä syksy näyttää jo nyt kovasti kauniimmalta kuin viime syksy. Lehtoakileijat (Aquilegia vulgaris) ovat ihania koko kasvukauden: ensin kevään suloisina lehtiruusukkeina, sitten kesän kukkivina kaunokaisina ja lopulta dramaattiseen syysväriin pukeutuneena. Huomasin, että syysväri on kehittynyt hyvin erityisesti niihin yksilöihin, jotka eivät vielä tänä vuonna kukkineet. Täytyykin ensi vuonna kokeilla kukkavanojen poistamista ennen siementen kehittymistä, josko se vaikuttaisi akileijojen lehdistön ruskaan.

DSC06905
Ruska hohkaa myös säleikkövilliviinin (Parthenocissus inserta) lehdistössä. Olen istuttanut yhden villiviinin taimen kallion kupeeseen, jossa se jo kauniisti kiipeää kalliolla kasvavien puiden juuristoja pitkin. Ensi keväänä taidan laittaa sinne vielä yhden tai kaksi taimea lisää komeamman syysloiston toivossa.

DSC06915.jpg

Koska suurin osa puutarhasta on mustikanvarpujen (Vaccinium myrtillus) peitossa, pihan varsinainen syystunnelma tulee mustikan lehdistön ruskavärityksestä. Aurinkoisilla alueilla lähes koko varvikko on jo punertava, varjoisilla alueilla vihannan varvikon joukosta pilkistää jokunen punakka yksilö. Vihertävät lehtisuonet punaisella pinnalla, kerrassaan upeaa!

DSC06918

Lisäväriä puutarhaan tuovat kahden suuren pihlajan (Sorbus aucuparia) alati punertuvat marjatertut. Tänä vuonna pihlajanmarjoja riittää, joten toivotan ilolla marjoja syövät herkkusuut pihlajiimme pidoille.

DSC06635

Varsinaisia syyskukkijoita minulla on aika vähän. Orvokit (Viola × wittrockiana) ovat uskollisesti kukkineet joko ruukussa tai avomaalla huhtikuun alusta lähtien. Samoin heinäkuussa kukintansa aloittanut loistosalvia (Salvia nemorosa ’Schwellenburg’) jaksaa edelleen ilahduttaa kirkkaan violetilla kukinnallaan.

DSC06902

Punakosmokset (Cosmos bipinnatus) ovat upeita syyskauden kukkijoita, vaikka en oikein tuosta tillimäisestä lehdistöstä välitäkään. Punakosmos puolustaa kuitenkin rotevakasvuisena yksivuotisena kukkana paikkaansa syyspuutarhassa, sillä se ei sateen loikotuksista ja tuulen puhinoista oikein tunnu välittävän.

Suurena vuokkojen ystävänä olen haikaillut runsaiden syysvuokkoistutusten perään, mutta jo kahtena keväänä laittamistani juurakoista ei edelleenkään näy jälkeäkään. Ostin kesän alennusmyynneistä muutaman valmiin taimen, mutta ne eivät ole juurikaan lehdistöään kasvattaneet. Kukintaa on siis turha odotella tänä vuonna. Hieman pelkään, että minun on vain myönnyttävä siihen, että syystä tai toisesta syysvuokot eivät täällä Rivaripihalla menesty.

DSC06916.jpg

Kaikkea syysväritystä kirkastamaan nakkelin valkoisen silkkiunikon (Papaver rhoeas ’Bridal Silk’) siemeniä kukkapenkkeihin juhannuksen tienoilla. Ajoitus oli tänä kesänä oikea, sillä silkkiunikot poksahtelevat kukkaan nyt, kun illat jo hämärtyvät ja täyteläiset värit valtaavat puutarhan. Ostoslistalla on myös jokunen valkokukkainen syysleimu, jotka suunnittelen istuttavani pihan perälle kallion kupeeseen.

Entäpä te hyvät lukijat, onko elokuussa vielä kesää jäljellä vai humiseeko puutarhoissanne jo syksyn sävel?

Ihan pihalla

Lämpöiset ilmat ovat pitäneet tämän puutarhaihmisen ihan pihalla, jopa niin, ettei tänne blogiin ole tullut kirjatuksi asioita, vaikka kamera onkin puutarhapuuhissa tiuhaan räpsynyt. Olen suureksi ihmetyksekseni todennut viihtyväni puutarhassa myös sateella, kunhan ei ole liian kylmää. Nytkin sataa, joten päivitänpä tänne joutessani kesäkuisia ihanuuksia Rivaripihalta.

Tarhaorvokit (Viola × wittrockiana) ovat suuria lemppareitani. Viime syksynä pitkin maita ja mantuja viskotut siemenet alkoivat taimettua toukokuun lämpiminä viikkoina ja nyt niihin avautuu kilvan kukkia. Rakastan näitä pieniä väripilkkuja!

orvokki3.jpg

 

orvokki4

Orvokkeja löytyy niin monissa väriyhdistelmissä, että pitäisi varmaan tehdä jonkinlainen kuvakollaasi muistoksi tämän kesän värityksistä.

orvokki1.jpg

Kiinanpioni (Paeonia lactiflora ’Karl Rosenfield’) innostui sateen jälkeen avaamaan nuppunsa. Se on kertakaikkisen upea ja väri on juuri kuin minulle tehty! Nyt tässä on vain tämä yksi kukka. Ensi vuodeksi toivon muutaman nupun lisää!

kiinanpioni

Olen hieman epäilevästi suhtautunut Lidlistä hankkimiini juurakoihin, joista ainakin siperiankurjenmiekoista, kieloista ja idänkurjenpolvista ei ole istuttamisen jälkeen näkynyt jälkeäkään. Siksi alppiakileija (Aquilegia alpina) pääsi yllättämään oikein iloisesti perhosmaisella kukinnallaan.

akileija6

Näissä alppiakileijoissa näyttäisi olevan useampikin nuppu, joten odottelen tyytyväisenä syksyn siemenkylvöjä, jotta voin levittää tätä kaunokaista puutarhan useampiin kolkkiin.

Kurjenkellokin (Campanula persicifolia) aloittelee hissukseen kukintaansa. Kurjenkello on levinnyt pihan perälle naapurin vanhalta leidiltätervetuliaisiksi saatujen kevätesikoiden vanavedessä, enkä lainkaan pistä pahakseni. Niin herkkiä!

kurjenkello.jpg

Huomaan, että kesäkuu vaikuttaa hyvin sinivoittoiselta ja sehän passaa. Mikäli lämpöä piisaa, perhospenkissä alkaa kohta tapahtua toden teolla. Siitä lisää myöhemmin.

 

Orvokit onnistuvat aina

Rivaripihaa Instagramissa seuraavat tietävät, että olen hullaantunut orvokeista. Tällä hetkellä minulla on kukassa tukku violetin sävyisiä tarhaorvokkeja (Viola × wittrockiana), sarviorvokki (Viola cornuta) sekä tuoksuorvokki (Viola odorata). Pelto-orvokkini (Viola arvensis) ei ole vielä kukassa. Kas tässä hieman kuvakavalkadia toukokuisesta Rivaripihasta orvokkien osalta, olkaa niin hyvät:

orvokki1

Tarhaorvokki ruukussa

 

orvokki3

Tarhaorvokkeja ruukussa kiiltotuhkapensaan (Cotoneaster lucidus) alla.

 

orvokki2

Tarhaorvokkeja ruukussa pihlajan (Sorbus aucuparia) alla.

Erityisesti tarhaorvokeissa minua viehättää niiden väripaljous ja helppous. Kunhan muistaa nyppiä nuupahtaneet kukat pois ja lannoittaa aina silloin tällöin (minä tyrkkäsin kukkiville kasveille tarkoitetun lannoitepuikon suoraan ruukkuun), niin tarhaorvokit palkitsevat tuuhealla lehdistöllä ja koko kesän kestävällä kukinnolla.

tuoksuorvokki

Tuoksuorvokki viihtyy nurmikolla.

sarviorvokki

Monivuotinen sarviorvokki kukkii toukokuusta myöhään syksyyn.

Orvokit ovat mielestäni lumoavia. Olen iloinen, että tiluksilta löytyy myös monivuotisia lajikkeita, joita onneksi vähäluminen mutta kylmä tammikuu ei vienyt mennessään.

Poimimme eilen 3-vuotiaan poikani kanssa orvokkiruukuista pienen kimpun. Hän ihastui kovasti orvokkien tuoksuun ja käy aina välillä nuuskuttelemassa kukkamaljakon luona. ”Mmmmm, hyvää tuoksua”, hän tunnelmoi. Ihanaa, jos saisin kylvettyä kasvirakkaussiemeniä myös näihin pieniin ihmistaimiini!