Ensi vuoden puutarhasuunnitelmia

Monien puutarhatoverien tavoin olen jo aloittanut ensi vuoden puutarhasuunnitelmat. Mielessäni on yksi sana, joka saa ohjata ensi vuoden puutarhatoimintaa ja se on METSÄ.

Olen kerännyt Pinterestiini paljon inspiraatiokuvia metsäpuutarhaan sopivista kasveista ja niiden yhdistelmistä. Erityisen paljon silmää miellyttävät erilaiset köynnöskasvit, saniaiset ja kukkivat maanpeitekasvit yhdistettyinä suuriin kiviin ja lahoaviin puunrunkoihin, joita Rivaripihalta onneksi löytyy jonkin verran.

Halki, poikki, pinoon ja eikun versomaan.

 

Metsäpuutarhan suunnitteluun liittyy muutama suuri haaste. Kukkien ystävänä metsäpuutarhaan hurahtaminen tietenkin tarkoittaa sitä, että paljon ihanuuksia tulee jättää kauppoihin tai toisten puutarhurien kasvatettavaksi. Ongelma ei siis ole se, mitähän puutarhaan istuttaisi, vaan pikemminkin se, mitä ei istuteta. Toisaalta tyylipuhdas metsäpuutarha saattaa olla tummanpuhuva ja tasaisen vihreä. Oman haasteensa asettaa siis myös se, miten löytää värikkäistä kukista juuri ne lajikkeet, jotka täydentävät metsäpuutarhan henkeä.

Ja vaikka metsäpuutarhaa tehdäänkin, niin kyllä sinne koristeitakin saa laittaa. Olen pinnannut muistiin metsäpuutarhaan istuvia koriste- ja sisustusratkaisuja, jotka huokuvat metsän henkeä, luonnon omia materiaaleja tai asioita, joissa näkyy luonnon vaikutus. Tällä hetkellä kannontynkiin tehdyt kukkaistutukset houkuttelevat kovasti, samoin vanhoihin lyhtyihin pykätyt valuvat pikkuasetelmat.

Haluan myös pienentää puutarhani muutaman neliön nurmikkopinta-alaa entisestään, joten olen kerännyt talteen ideoita maanpeitekasveista ja erilaisista pintaratkaisuista. Koska kulman takaa löytyy pränikät urheilukentät erilaisine palloilukenttineen ajattelin, ettei yksinomaan lasten leikkien vuoksi kannata säilyttää nurmikkoa, joka on lähinnä murheenkryyni. Mutta mistä löytää askeleenkestävä maanpeitekasvi, se onkin toinen juttu se.

Jos teillä, hyvät lukijat, on puutarhaan liittyviä Pinterest-tauluja, linkatkaapa tilejänne kommenttiosioon, niin tulen seuraamaan. Entä millaisia puutarhasuunnitelmia teillä on vuodelle 2017?

Onnea on: lähimetsä

Olen maininnut, että taloyhtiömme sijaitsee käytännössä metsän keskellä. Molemmat pihamme rajautuvat metsään: takapiha mäntytilkkuun ja etupiha valtaisaan kangasmetsään. Lumien lähdettyä lähimetsämme on paikka, jossa erityisen mielelläni vietän aikaa sekä yksin että yhdessä perheeni kanssa.

Tein lasten ja siipan kanssa kevään ensimmäisen retken metsään. Lapset nauttivat kallioilla ja puissa kiipeilystä ja minä löysin itseni tallentamasta muistoja keväisen metsän erilaisista väreistä ja pintarakenteista.

Keväisessä metsässä kenties yllättävintä ovat värit. Lähimetsämme hehkuu punaisen ja vihreän eri sävyissä. Hämmästyttävän monet varpukasvit ja sammalet sävyttyvät punaiseen, kun taas jäkälissä näkyy vihreän koko kirjo.

Sammalet ja jäkälät ovat valtavan koristeellisia sekä väreiltään että muodoiltaan. Karhunsammalmättäät (Polytrichum commune) ovat kauttaaltaan peittyneet tällaisiin punaisiin pilareihin. Ovatkohan nämä sammaleen ”kukkia”?

Rahkasammal (Sphagnum capillifolium) hehkuu lähimetsässämme kirkkaan punaisena. Asuinalueemme maaperä on luontaisesti aika hapan, joten ei ihme, että rahkasammalella on varsin lokoisat oltavat.

Entäpä ne puut? Metsästä löytyy lukuisia puita, joilla jokaisella vaikuttaisi olevan jokin mielenkiintoinen tarina kerrottavanaan. Kääpien (Polyporaceae) kansoittamia puita lähimetsästämme löytyy useampia ja monista puista löytyy myös käpytikan nakuttamia pesäkoloja.

Jäkälien peittämät puunrungot ovat kerrassaan kauniita. Tyttäreni näki niissä Frozenin Elsan jäänhuuruista taikaa. :)

Lähimetsässämme kasvaa myös tuoksuvatukkaa (Rubus odoratus). Koska minusta on jotenkin viehättävää, että metsä jatkuisi puutarhassamme, olen suunnitellut hankkivani tuoksuvatukkapensaan tuonne pihan perälle näkösuojaa antamaan.

Mitä muita metsäisiä pensaita tiedät, jotka voisivat rakentaa puutarhaan kaivattua kerroksellisuutta?

 

 

 

 

Kaunis kallio

Kirjoittelin edellisessä postauksessani rivaripihani kuusista, jotka raksittiin marraskuussa tukkipuiksi. Kuten tuosta alla olevasta kuvasta näkyy, kuusten takaa häämötti aavistus sammalpeitteistä kalliota, joka ei kuitenkaan kuusten varjoista päässyt oikeuksiinsa pihani katseenvangitsijana.

Nyt kun kuuset on kaadettu, kallio suorastaan varastaa kaikki katseet. En arvannut, miten ihana tuo kallio oikein onkaan! Nyt talvella kallio suorastaan hohkaa vihreän eri sävyjä.

Myös kalliossa esiintyvät erilaiset pintarakenteet tarjoavat kiinnostavaa tutkittavaa, kun pihan muut alueet ovat lumen peitossa. Sammal- ja jäkäläpeitteet elävöittävät kallion pintaa kaikkina vuodenaikoina, erilaiset ruohot ja varpukasvit taas pääsevät oikeuksiinsa kasvukautena.

Kuusten kaaduttua kalliosta paljastui myös mukavia, suurten ruukkujen levyisiä ulokkeita, joita suunnittelen hyödyntäväni kevään sipulikukkaruukkuja asetellessani. Ehdinpä viime keväänä istuttaa yhdelle näkyneelle ulokkeelle jokusen tarhakylmänkukan (Pulsatilla vulgaris supbs. vulgaris ’Papageno’), joskin nyt epäilyttää, mahtaako kasvualusta pidättää liikaa talvimärkyyttä. No, jokusien viikkojen kuluttua näkee, tuppaako istutuksista uutta versoa.

Kallio mahdollistaa pinnanmuotojen vaihtelut ja korkeuserot, jotka tuovat pihan perälle oman kiinnostavan ulottuvuutensa. Vaikka kallio pienellä rivaripihalla asettaa omat tilaan ja valoon liittyvät haasteensa, on se silti ihana lisä metsäpihan moniuloitteisuutta lisäämään.

Miten sinä hyödyntäisit kalliota omassa pihassasi?