Lahjoituspuutarhan kevät

Kirjoittelin helmikuussa suunnitelmistani perustaa uudelle plotille pieni lahjoituspuutarha. Lahjoituspuutarhan istutussuunnitelma rakentuu vahvasti satokausiajattelun ympärille, jota olen jo harjoitellut Rivaripihaa pykätessäni. Satokausiajattelun ydintä lahjoituspuutarhassani on se, että kasvatan plotillani kestävästi vain sellaisia leikoiksi kelpaavia kukkia, heiniä ja oksia, mitkä siellä viihtyvät ja sen mukaan, mikä kunakin vuodenaikana on luontevasti ja luonnollisesti mahdollista.

Silmäilläänpä ensiksi lahjoituspuutarhan kevättä. Koska uudella plotilla kiertelee valkohäntäpeuroja poikueineen, täytyy minun huomioida tämä tontin erityispiirre istutussuunnitelmia ja kasvivalintoja tehdessäni. Kevään pääsato tuottuu erilaisista narsisseista (Narcissus), jotka eivät todistetusti nelijalkaisille maistu.

Olen kasvatellut Rivaripihalla narsisseja vuodesta 2015. Ne ovat osoittautuneet varsin luotettaviksi ja helpoiksi kevätkukkijoiksi, jotka ilahduttavat vuosi vuodelta yhä lisääntyvillä kukkavarsillaan. Erilaisia narsisseja on nykyisin varsin mukavasti saatavilla, eivätkä sipulien hinnat kohoa liian korkeaksi edes hieman erikoisemmilla lajikkeilla.

Erilaisia narsisseja löytyy nykyisin niin paljon, että ne jaetaan jopa neljääntoista toisistaan poikkeavaan ryhmään. Eri ryhmiin kuuluvia narsisseja on varsin helppoa yhdistellä toisiinsa kimpuiksi. Monet narskut myös tuoksuvat miellyttävästi.

Narsisseille kivoja kimppukavereita saa muun muassa helmihyasinteista (Muscari) tai tarhahyasinteista (Hyacinthus orientalis). Muscarien eri sävyiset siniset syventävät narskujen keltaisia tai oranssihtavia sävyjä. Vaaleanpunaiset puolestaan tuovat hempeyttä ja herkkyyttä asetelmiin. Tarhahyasinteista pidän oikeastaan enemmän jokusia vuosia vanhoina, jolloin ne eivät ole niin tymäkän tiiviitä. Rivaripihan ensimmäiset hyasintit on istutettu vuoden 2015 syksyllä. Sieltä ne metsänpohjasta nousevat yhä edelleen tervehtimään kevätaurinkoa

Keväisestä lahjoituspuutarhasta pitää löytyä myös napakat kasvustot pikkutalviota (Vinca minor) ja murattia (Hedera helix). Näiden kasvien vihannat varvut tuovat kivaa vaihtelua kukkakylläisiin kimppuihin. Rivaripihalla kasvaa paria hyvin kestävää murattia, joista otan pistokkaita lahjoituspuutarhaa varten. Lisäksi aion ostaa muutamia risareunaisia muratteja (Hedera helix ’Sagittifolia’), joihin ihastuin viime kesänä tavattomasti. Syksyllä penkkiin istuttamani yksilöt ovat selvinneet talvesta loistavasti, mutta ovat vielä liian pieniä jaettavaksi.

Miltäs kuulostaa? Tuleeko mieleesi jotain muuta peuravarmaa kevätkasvia, jota minun kannattaisi istutella narsissien seuraksi?

Advertisement

Rivaripihan kolmas puutarhakevät

En ole kirjoittanut kuukausiin. Kun elämä pyörii viestintään keskittyvän kokopäivätyön, pienistä lapsista huolehtimisen ja väitöskirjan viimeistelyn ympärillä, niin puutarhasta on tullut yksi niistä ainoista asioista, jossa voi sivuuttaa analysoinnin, raportoinnin, perustelemisen ja yleisen diskuteeraamisen tyystin. Olen tämän vuoden aikana kaivannut hiljaisuutta enemmän kuin mitään, ja puutarha on sitä minulle tarjonnut. Instagramissa sentään olen jaksanut olla aktiivinen.

Vaan nyt on välitilinpäätöksen aika ja aloitan muistelun keväästä. Rivaripihan kolmatta puutarhavuotta on leimannut kylmyys ja märkyys. Meillä pyrytti vielä huhtikuun lopussa lunta ihan kiitettävästi ja välistä tuntui kuin koko kevättä ei olisi kunnolla ollutkaan. Kylmyys siirsi monien tavallisesti keväällä kukkivien kasvien huippuhetkeä useammalla viikolla eteenpäin. Toisia kasveja en tavannut puutarhastani tänä vuonna laisinkaan.

Sipulikasvien kukinta ei ollut läheskään niin räväkkää kuin vuosi takaperin. Krookukset (Crocus) ja idänsinililjat (Scilla siberica) ilahduttivat varmalla kukinnallaan, mutta esimerkiksi tulppaanit ja laukat epäonnistuivat lähes täysin. Tulppaanit pukkasivat pätkää vartta ja epämuodostunutta lehteä, kukkia ne eivät meinanneet lainkaan jaksaa.

Yllättävin tulppaanien onnistujajoukko oli kerrannaiskukkainen tulppaani ’Copper Image’, joka keräsi naapuruston vanhojen rouvien varauksettomat ylistykset etupihalla kukkiessaan. ’Copper Imagesta’ innostuneena laitoin tänä syksynä maahan mummokalsarien väristä ’La Belle Epoqueta’ ja tummaa ’Black Heroa’. Nähtäväksi jää, pääsenkö ensi keväänä nauttimaan tulppujen pionimaisesta kukinnasta.

Perennapuolella lähes varmoina pitämiäni kevätkukkijoita sai etsiskellä luupin kanssa. Valkoisia ja vaaleanpunaisia puistolemmikkejä (Myosotis sylvatica) en muista tänä vuonna tavanneeni lainkaan, sinisiä sentään oli jonkun verran. Myöskään pikkutalviot (Vinca minor) eivät innostuneet samanlaiseen väri-iloitteluun kuin männä vuosina.

Kevätperennoista yllättäjäpalkinnon saa tarhakylmänkukka (Pulsatilla vulgaris). Maaliskuullahan aprikoin, mahtaako tarhakylmänkukka tänä vuonna kukkia, kun vuonna 2016 se jätti kukinnan väliin.  Ja totta maar, upeaa kukintaahan ne luotia muistuttavat kukka-aiheet ennakoivat! Viileässä kevätsäässä tämä pörhistelijä jaksoi hehkua useamman viikon. Ostin Slovakian reissultani pussillisen valkoisen tarhakylmänkukan siemeniä, jotka pistin syyskylvönä hyvin läpäisevään ja kalkkipitoiseen maahan. Piskuisia siementaimia odottelen syntyväksi ensi keväänä.

Kevätyllätyksen tarjosi myös Äiteeltä saamani hämyvuokko (Anemone nemorosa ’Robinsoniana’), jonka toivon valtaavan alaa mustikanvarpujen alustoilta. Hämyvuokossa ihastuttaa kaikki: nuokkuva kukkamuoto, kaksivärinen tausta ja tummanvihreät lehdet, joiden reunoissa on aavistus purppuraa.

Hyasintteja (Hyacinthus orientalis) en muistanut tänä syksynä istutella paraatipenkkiini lainkaan. Saattaisikohan kaupoista vielä löytää sipuleita? Roudasta ei vielä ole tietoakaan, joten ehkä maahan voisi vielä haudata lupauksen ihanasta tuoksusta, joka minulle merkkaa kevättä joulun sijaan.

Hyasintit ruukussa

Olen kuluneiden viikkojen aikana ihastellut toinen toistaan hurmaavampia joulukukka-asetelmia, mitä kanssabloggaajat ovat omilla tonteillaan esitelleet. Erityisen viehättynyt olen jouluruusuista (Helleborus) ja skimmiasta (Skimmia japonica), mutta omalta kylältä näitä ei ole vielä löytynyt. Hyasintteja (Hyacinthus orientalis) sitten löytyy senkin edestä!

Palasin eräältä kauppareissulta kotiin muutaman hyasinttipurkin kanssa. Nyhdin ulkoruukusta jo parhaat päivänsä nähneet syklaamit pois ja istutin hyasintit niiden tilalle. Luulin ostaneeni valkoisen ja pari lilaa yksilöä, mutta kovasti vaaleanpunaiselta minusta tuo suurikokoisin vaikuttaa. Havukasvin ostin kultatuijana (Thuja occidentalis ’Golden Smaragd’), jonka pitäisi pärjätä myös puutarhaan istutettuna.

Ihan kiva tästä ruukusta tuli, vaikka hyasintit hujahtavatkin pituudessa kultatuijan ohi. Ja huomaattekos, mikä ”joulukukka” tuolla oikealla kurkkii? Voikukkahan se siellä kurottelee korkeuksiin. Kaikkialle ne kanssa ehtivätkin!

Hyasintit jatkavat ilottelua

Reilu viikon jatkuneet erittäin lämpimät ilmat eivät suureksi yllätyksekseni ole vaikuttaneet hyasinttien kukintaan. Hyasintit suorastaan ilottelevat terassipenkissä ja tuntuvat nautiskelevan liki hellelukemista.

Minulla on tapana juoda aamukahvini terassilla ja nautiskella vienosta hyasintin tuoksusta, joka aika ajoin lipuu penkistä hitaasti heräilevän aistittavaksi. Sisätiloissa hyasintin tuoksu on mielestäni liian pistävä, mutta ulkosalla pidän siitä kovasti.

Valkoisia hyasintteja penkissä ei näy, vaikka mielestäni niitä jokusen sinne istutin. Myöskään tummanvioletteja ei ole näkynyt. Pari piskuista alkua tuolta penkistä pilkottaa, mutta nähtäväksi jää, jaksavatko ne kukkia lainkaan.

 

Hyasinttien aika

Ensimmäiset hyasintit (Hyacinthus orientalis) nousivat terassipenkistä 22. maaliskuuta. Ne ovat olleet koko ajan kovin pieniä ja vihertäviä, ja mietin jo, mahtavatko ne edes jaksaa kukkia. Viime päivien lämpö on onneksi innostanut hyasintit vaihtamaan vihreän kaapunsa värilliseen.

Miten kovasti odotankaan sitä, että tuulenvire levittää vienoa hyasintintuoksua ympäriinsä!

Muistaakseni laitoin terassipenkkiin myös valkoista hyasinttia, mutta sitä en ole vielä havainnut lainkaan. Näitä vaaleanpunaisia, sinisiä ja violetteja löytyy jokunen.

Joululta säilyneet hyasintin sipulit istuttelin pieniin ryhmiin pihan ensimmäiseksi sulaviin paikkoihin. Jos hyvin käy, ensi keväänä hyasintteja onkin Rivaripihalla kolminkertainen määrä.

Minkä värisiä hyasintteja sinun puutarhastasi löytyy?

Kukkapenkin suunnittelua

Olen viime päivät istunut jälkikasvuni mielestä ”älyttömän kauan” terassilla ja tuijotellut sen vieressä olevaa kukkapenkkiä, jota kutsun terassipenkiksi. Penkki on aikas iso ja koska sitä reunustaa naapurin tonttia vasten suurehko kiiltotuhkapensas (Cotoneaster lucidus), on sen takareunaan aika mahdoton ulottua. Haaveilen penkistä, jossa keväällä hehkuisivat sipulikukat ja johon kesän myötä kasvaa tuoreeseen kangasmetsään hyvin sointuvia perennoja.

Penkissä on tällä hetkellä sikin sokin krookusta, kevättähteä, hyasintteja ja idänsinililjaa. Lisäksi penkistä puskee piippoja, joiden oletan olevan jonkin sortin narsisseja. Muistaakseni nakkelin penkkiin yhden läntin helmihyasintteja, mutta näitä en ole vielä tunnistanut.

Penkin perusajatuksena olisi, että siinä saa olla väriä, mutta ns. eksoottisen näköisiä kasveja haluaisin tällä metsäisellä pihallamme karttaa. Lisäksi tykkäisin kovasti, jos penkki ei näin kevätaikaan olisi mulloksella, vaan siinä kasvaisi mahdollisesti jotain ikivihreää maanpeitekasvia. Tontilta suikertaa jonkin verran pikkutalviota (Vinca minor ’Atropurpurea’), jota ajattelin yrittää lisätä myös terassipenkkiin.

Sellaista pohdiskelin, että alkusyksystä kuopsuttelen penkin krookukset toisaalle, mutta nuo muut pikkusipulit saisivat jäädä, mitä nyt ehkä uudelleenryhmittelen ne narskut ja hyasintit. Mutta mitä perennaksi? Terassipenkki on siitä haasteellinen, että kiiltotuhkapensas varjostaa noin puolta penkistä kesällä, mutta sen etuala saattaa hyvänä kesänä olla jopa paahteinen.

Tällä hetkellä penkin perukoilla kasvaa muutama sinivuokkovauva ja niille suon kasvurauhan. Lähes lumettoman pakkasjakson selätti havusuojan alla myös sinivaleunikko (Meconopsis betonicifolia). En todellakaan tohdi tonkia sitä toisaalle, sillä se on ihan kohtalaisessa kasvussa. Joten mitäs perennaa näille kaveriksi?

Penkissä saattaisi viihtyä särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis), jonka vaaleanpunaisesta muodosta pidän kovasti. Lisäksi olin ajatellut penkin varjoisiin kohtiin esimerkiksi kotkansiipeä (Matteuccia struthiopteris) tai jotain muuta saniaista, joka varmaankin näyttäisi kauniilta särkyneensydämen kanssa. Saniaisia muuten löytyy tältä tontilta ihan luonnostaankin, mutta ovat sellaisia varsin matalakasvuisia.

Särkyneensydämen alla saattaisi joku sinikukkainen perenna näyttää todella kivalta. Kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna) pihalta löytyy, samoin jonkun sortin lemmikkiä. Kurjenpolvesta kait löytyy jokin sinikukkainen muoto?

Laittakaas te viisaammat hieman ehdotuksia penkin perennoiksi! Penkkiä ympäröivä maasto on tosiaan tuollaista, kuin yllä olevasta kuvasta näkyy. Mustikkaa, pikkutalviota sekä valkokukkaista syreeniä on ihan liki, kauempana siintää naapurin iso kuusi ja meidän pihan suuri mänty hallitsee näkymiä erityisesti terassilla istuskellessa.

Etenee se sittenkin

Vaikkakin kovin hentoisin askelin. Käppäilin pihakierroksen iltapäivän auringossa ja yritin bongailla uskoa vahvistavia merkkejä kevään etenemisestä. Yöpakkaset ovat tehneet selvää akileijojen ja komeamaksaruohon aluista, mutta erityisesti seinän vierustalla tapahtuu.

Seinän vierustalle oli naapurin tontilta levinnyt ranta-alpia (Lysimachia vulgaris). Ovatkohan nämä sen alkuja? En liiemmin välitä keltaisista kukista, mutta en viime kesänä ryhtynyt värkkäämään seinustaa uuteen uskoon, kun kokonaiskäsitys pihan luonteesta oli vielä täysin auki.

Seinän vierestä bongaa helposti myös monia tällaisia punaisia alkuja. Kauniita ovat, vaikkakaan minulla ei ole harmainta hajua, mistä kasvista on kyse.

Mutta tämän harmaahapsen kyllä tunnistan! Kaverini vuorikaunokkihan (Centaurea montana) sieltä puskee topakkana nukkaisia lehtiään mullan pintaan. Pihamme olosuhteet ovat ilmeisen mieluisat vuorikaunokille, sillä sitä löytyy joka paikasta. Yritin viime vuonna kaivaa vuorikaunokin massiivisia juurakoita pionipenkin ympäristöstä ylös siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Nyt tavoitteeni on yrittää rajoittaa vuorikaunokin kasvu perhospenkkiin, jonka ajattelin tänä kesänä pykätä tuohon alapihan aurinkoiselle läntille.

Terassipenkin yhdessä hyasintissa (Hyacinthus orientalis ’Pink pearl’) pilkottaa jo kukkanuppu!