Talven selän taittumista odotellessa

Tänään on Matinpäivä. Viime vuonnakin odottelin kärsimättömänä kevään saapumista ja manasin, kun talven selkä ei ota taittuakseen. Näyttää olevan samat tuntemukset näin vuosi myöhemmin.

dsc07408-1

Meillä on pari päivää pyryttänyt ihan kunnolla. Puutarhan pälvipaikat ovat saaneet päälleen liki 20 senttiä tuoretta lunta. Olen yrittänyt ottaa pyrytyksen positiivisesti ja hautasin jokusia purkkeja kylmäkäsittelyä vaativia perennansiemeniä lumen alle inspiroiduttuani Katin 100% outdoor -blogissa olleesta postauksesta. Sisälle kylvin erilaisia tarhaorvokin (Viola × wittrockiana) siemeniä.

img_0661

Kevään tuntua tuovat myös nämä Prismasta löytämäni kirsikan (Prunus cerasus) oksat. Ne ovat olleet nyt viikon verran vesitölkissä ja tänään bongasin niistä nuppuja. Kukkivat kirsikanoksat helpottavat kummasti kevään kaipuuta. Saapa nähdä, mennäänkö tänä vuonna samassa tahdissa kuin viime vuonna, jolloin olen maaliskuun puolivälissä mennyt pähkinöiksi krookusten aluista ja pionien piipoista.

Hyvät lukijat: Miten te siivitätte kevään saapumista?

Jaa toimiva talvisuojavinkki

Puutarhaystävät, hoi! Mikäli Forecaa on uskominen, kylmät ilmamassat ovat vaeltamassa tänne Suomeen. Meillä on tällä hetkellä tismalleen samat olosuhteet kuin vuosi sitten, jolloin läpimärkään maahan pureutui reippaasti yli 20 pakkasasteen pitkä ajanjakso. Otin eilen asiakseni riisua joulukuusi koristeista ja raksia kaikki kynnelle kykenevät oksat perennaistutuksia suojaamaan. Mutta mutta. Pieni kun kuusemme oli, niin eihän siitä riittänyt kuin ohkoinen kate pionien ja terassipenkin ylle. Vielä olisi paljon suojattavaa. Mikä nyt eteen?

Havusuoja perennoille talvisuojaksi

Havusuoja perennoille.

Minulla olisi vielä suojaamatta tietyt sipuli-istutukset, kaksi isohkoa istutusaluetta, jokusia köynnöksiä ja mansikkalaatikko. Koska havuja en saa mistään, täytyy miettiä jotain muuta ratkaisua.

jouluruusujen talvisuojaus

Jouluruusujen talvisuojausta havuilla ja tuoksuherneillä.

Millä tavalla te käytte puutarhoissanne taistoon talvituhoja vastaan? Oletteko huomanneet jonkin tietyn talvisuojan toimivan erityisen hyvin jollakin tietyllä kasvilla? Kaipaisin vinkkejä sellaisista talvisuojaustavoista, mitkä pysyvät hyvin paikoillaan napakassakin tuulessa ja mitkä eivät vaadi isompia operaatioita keväällä suojauksia purettaessa.

 

Hyasintit ruukussa

Olen kuluneiden viikkojen aikana ihastellut toinen toistaan hurmaavampia joulukukka-asetelmia, mitä kanssabloggaajat ovat omilla tonteillaan esitelleet. Erityisen viehättynyt olen jouluruusuista (Helleborus) ja skimmiasta (Skimmia japonica), mutta omalta kylältä näitä ei ole vielä löytynyt. Hyasintteja (Hyacinthus orientalis) sitten löytyy senkin edestä!

DSC07507.jpg

Palasin eräältä kauppareissulta kotiin muutaman hyasinttipurkin kanssa. Nyhdin ulkoruukusta jo parhaat päivänsä nähneet syklaamit pois ja istutin hyasintit niiden tilalle. Luulin ostaneeni valkoisen ja pari lilaa yksilöä, mutta kovasti vaaleanpunaiselta minusta tuo suurikokoisin vaikuttaa. Havukasvin ostin kultatuijana (Thuja occidentalis ’Golden Smaragd’), jonka pitäisi pärjätä myös puutarhaan istutettuna.

DSC07512.jpg

Ihan kiva tästä ruukusta tuli, vaikka hyasintit hujahtavatkin pituudessa kultatuijan ohi. Ja huomaattekos, mikä ”joulukukka” tuolla oikealla kurkkii? Voikukkahan se siellä kurottelee korkeuksiin. Kaikkialle ne kanssa ehtivätkin!

Sama piha, eri valo

Valon uskomaton kyky kohottaa mielialaa on yleisesti tunnettu tosiasia. Valo tekee ihmeitä myös lumettomalle puutarhalle, kuten olen viimeisinä harmaina viikkoina useampaan otteeseen todennut. Rivaripihamme sijaitsee hienoisessa painanteessa, suuren kallion ja tummatiilisen rivitalon välissä. Tässä loppuvuoden harmaudessa puutarhakin näyttää kovin puhdittomalta, vaikka mustikanvarvut pitävät huolta siitä, että pihan yleissävy on vihreä.

dsc07449

Pienen puutarhapolun alku on ehdottomia lempipaikkojani puutarhassamme. Vaikka rivitalopihamme on pieni, luo mutkitteleva kuorikatepolku sille tilan tuntua. Kuinka erilaiselta tuo polku näyttäkään auringossa!

dsc05979

Auringon valaisema polku kutsuu kulkemaan ja kurkkimaan, millaista kasvustoa mutkien takaa löytyykään. Kallion yläpuolella oleva mäntymetsä ja pihamme puusto pitävät huolen siitä, että puutarhaan lehvästön lomasta siivilöityvä valo on pehmeää.

dsc07465

Toisinaan aurinko valaisee puutarhan joitakin kohtia jättäen toiset arvoituksellisen tummiksi. Miten upea olisikaan ruskan värjäämä lamohietakirsikka (Prunus pumila var. depressa) tuolla kalliolla!

Loppuvuoden harmaus kannustaa pohtimaan, millä ratkaisuilla pieneen puutarhaan saisi väriä ja eloa talveksikin. Ehdin jo keväällä istuttaa pihan perälle korallikanukan (Cornus alba ´Sibirica´) taimen, jonka tulenpunaisina leiskuvat versot piristävät talvista maisemaa. Entäpä miltä kuulostaisi pienet keijuvalot tuossa pihapihlajassa?

 

Mahtavat muratit

Löytyykö lukijoista muitakin, joiden mielestä muratit (Hedera helix) ovat kerrassaan mahtavia? Ihan ensimmäisenä puutarhasyksynä hankin muratteja kellokanervien kavereiksi ruukkuistutuksiin. Syksyn kylmetessä huomasin, että murattihan otti ylleen kauniin syysvärin, sitä siis lisää. Talvetin varsin menestyneesti tuolloiset muratit ja ne ovatkin yllättävän hyvin pärjänneet myös huonekasveina.

dsc07443

Tänä keväänä ostin muutaman ulkomuratin paikalliselta taimistolta. Tuo ylläoleva on jotakin kirjavalehtistä sorttia, jonka alkusyksyllä istutin ruukusta kivien rakoon. Saapa nähdä, kestääkö se talven yli. Tällä hetkellä siinä on kaunis murrettujen värisävyjen ruska, jota pysähdyn ihastelemaan lintujen ruokinta-automaatteja  täyttäessäni.

dsc07456

Kivien lomaan, syvämultaiseen maahan päätyi myös tämä kesällä sinivihreän lehdistön omaava yksilö. Pidän kovasti siitä, miten samassa kasvissa on sekä täysin vihreitä että ruskaantuneita lehtiä. Ja nuo violetit varret näyttävät niin upeilta maahan karisseita pihlajanlehtiä vasten!

dsc07457

Murattia saa tässä puutarhassa kasvaa kahmalokaupalla lisää. Hyviä ehdotuksia eri lajikkeista otetaan vastaan!

DSC07468.jpg

Tuonne pihan perälle, kallion kupeeseen, sain juurtumaan naapurin vanhalta leidiltä saamani vironmuratin (Hedera helix ’Baltica’) pari tainta. Loppusyksyllä bongasin taimien juurista uutta vantteraa kasvustoa, joten ne ilmeisesti viihtyvät uudessa istutuspaikassaan hyvin. Nyt vain toivotaan suht hyvää lumipeitettä, jotta saisin nauttia näistä tänä vuonna istutetuista murateista jatkossakin.

Jouluruusu nupussa

Sellaista tulin tänne hehkuttamaan, että viime talvena sisätiloissa väkisin hengissä pitämäni vaaleajouluruusu (Helleborus niger) osoittaa selkeitä hyvinvoinnin merkkejä. Maahan varisseiden pihlajanlehtien alta paljastui nuppuja!

dsc07458

Istutin viime jouluna ostamani vaaleajouluruusun huhtikuulla puutarhaan puolivarjoisaan paikkaan. Se ei ole tätä ennen oikein osoittanut viihtymisen merkkejä. Heti multiin päästyään se otti nokkiinsa ja käppyröitti ne harvat lehdet, jotka olivat talvesta selvinneet. Koko kesän tarkkailin sen kasvua ja välistä jo luulin sen heittäneen henkensä. Syksyllä kasvi pukkasi muutamia uusia lehtiä maanpinnalle, mutta nekin jäivät maksimissaan vaaksan mittaiseksi.

DSC07461.jpg

Haroessani varovasti maahan pudonneita lehtiä jouluruusun yltä lehtien tyvestä paljastui ainakin kolme nuppua. Voi onni ja ilo! Vaaleajouluruusun vieressä kasvavia kerrottukukkaisia Elleneitä en vielä rohjennut kuopsutella. Elleneitä löytyy valkokukkainen ’Double Ellen White’, kirjava ’Double Ellen Picotee’ ja purppurainen ’Double Ellen Red’, mutta niiden kukintaa saa varmaan odotella vielä jokusen vuoden.

Miten voikaan tuollainen pikkurillinpään kokoinen nuppunen kohottaa mielialaa näin hurjasti!

Oodi orvokeille

Marraskuu on tänä vuonna tuntunut todella pitkältä ja tahmealta tallottavalta. Harmaus, koleus ja päivien lyhyys ovat käyneet päälle yllättävän kipakalla otteella ja mieli vaatii jo nyt valoa, aurinkoa ja motivaatiota. Voi kunpa tämän pimeän jakson voisi katkaista jollakin lyhyellä aurinkomatkalla!

Meillähän oli useita kymmeniä senttejä lunta, mutta menneen viikonlopun sateet sulattivat ihan kaiken. Nyt lämpömittari näyttää +6 astetta ja mielessä kieltämättä kävi viime tammikuun olosuhteet, jolloin täysin lumeton maa kohtasi kovan pakkasjakson. Toivottavasti tänä vuonna ei kävisi samoin! Orvokit sen sijaan nauttivat kosteudesta ja muutamista lämpöasteista.

dsc07437

Äidiltäni saadut sarviorvokit (Viola cornuta) hautautuivat lumimassojen alle, mutta niin vaan lumien lähdettyä puutarhaa kaipaavaa tervehti kauniin vihreä ja elinvoimainen kasvusto. Yllätyin, että sarviorvokki pukkaa vielä ihan kunnolla uusia nuppujakin. Siinä vasta viriili kaveri!

dsc07436

Toisin kuin sarviorvokilla, näillä tarhaorvokeilla (Viola wittrockiana) kasvusto on jo kovin ruskea ja parhaat päivänsä nähnyt. Silti vain kukkaa pukkaa! Tässä kohtaa kasvoi sekä näitä violetteja että vaaleansävyisiä tarhaorvokkeja, mutta vain nämä violetit jaksavat jatkaa.

dsc07442

Terassipenkin lumikuorman alta puolestaan paljastui nuppuja. Tämän taivaansinisen tarhaorvokin (Viola x wittrockiana ’Swiss Giants Ullswater Blue’) luulin kuukahtavan heti kättelyssä, kun ensilumi satoi maahan, mutta yllättävän elinvoimainen on tämäkin hybridilajike.

Ensi vuodeksi haaveilen tuohon terassipenkkiin jotakin dramaattista orvokkiyhdistelmää. Olen ajatellut puhtaan valkoista, vadelmanpunaista ja mustaa tai todella tummansinistä. Ja niitä orvokkeja, niitä saa olla paljon!