Tänään on Matinpäivä. Viime vuonnakin odottelin kärsimättömänä kevään saapumista ja manasin, kun talven selkä ei ota taittuakseen. Näyttää olevan samat tuntemukset näin vuosi myöhemmin.
Meillä on pari päivää pyryttänyt ihan kunnolla. Puutarhan pälvipaikat ovat saaneet päälleen liki 20 senttiä tuoretta lunta. Olen yrittänyt ottaa pyrytyksen positiivisesti ja hautasin jokusia purkkeja kylmäkäsittelyä vaativia perennansiemeniä lumen alle inspiroiduttuani Katin 100% outdoor -blogissa olleesta postauksesta. Sisälle kylvin erilaisia tarhaorvokin (Viola × wittrockiana) siemeniä.
Kevään tuntua tuovat myös nämä Prismasta löytämäni kirsikan (Prunus cerasus) oksat. Ne ovat olleet nyt viikon verran vesitölkissä ja tänään bongasin niistä nuppuja. Kukkivat kirsikanoksat helpottavat kummasti kevään kaipuuta. Saapa nähdä, mennäänkö tänä vuonna samassa tahdissa kuin viime vuonna, jolloin olen maaliskuun puolivälissä mennyt pähkinöiksi krookusten aluista ja pionien piipoista.
Hyvät lukijat: Miten te siivitätte kevään saapumista?
Rivaripiha 
Oi, Prismassa on myyty kirsikanoksia maljakkoon! Onnistuiko niiden kukkiminen? Minulle se kevätkin tulee liian nopeasti niin kuin syksykin. Tykkäisin vähän enemmän ehtiä talvella sellaisia asioita, joita en ehdi yhtään kasvukauden aikana, ja sitten tykkäisin vain laiskotella. Mutta nyt kun lumi on jo melkein sulanut ja päivät selvästi pidentyneet, niin kyllä se katse pikkuhiljaa ulos kääntyy ja on vaan taas jätettävä talvipuuhat kesken ja odottamaan seuraavaa talvea.
TykkääTykkää