Marraskuu on tänä vuonna tuntunut todella pitkältä ja tahmealta tallottavalta. Harmaus, koleus ja päivien lyhyys ovat käyneet päälle yllättävän kipakalla otteella ja mieli vaatii jo nyt valoa, aurinkoa ja motivaatiota. Voi kunpa tämän pimeän jakson voisi katkaista jollakin lyhyellä aurinkomatkalla!
Meillähän oli useita kymmeniä senttejä lunta, mutta menneen viikonlopun sateet sulattivat ihan kaiken. Nyt lämpömittari näyttää +6 astetta ja mielessä kieltämättä kävi viime tammikuun olosuhteet, jolloin täysin lumeton maa kohtasi kovan pakkasjakson. Toivottavasti tänä vuonna ei kävisi samoin! Orvokit sen sijaan nauttivat kosteudesta ja muutamista lämpöasteista.
Äidiltäni saadut sarviorvokit (Viola cornuta) hautautuivat lumimassojen alle, mutta niin vaan lumien lähdettyä puutarhaa kaipaavaa tervehti kauniin vihreä ja elinvoimainen kasvusto. Yllätyin, että sarviorvokki pukkaa vielä ihan kunnolla uusia nuppujakin. Siinä vasta viriili kaveri!
Toisin kuin sarviorvokilla, näillä tarhaorvokeilla (Viola wittrockiana) kasvusto on jo kovin ruskea ja parhaat päivänsä nähnyt. Silti vain kukkaa pukkaa! Tässä kohtaa kasvoi sekä näitä violetteja että vaaleansävyisiä tarhaorvokkeja, mutta vain nämä violetit jaksavat jatkaa.
Terassipenkin lumikuorman alta puolestaan paljastui nuppuja. Tämän taivaansinisen tarhaorvokin (Viola x wittrockiana ’Swiss Giants Ullswater Blue’) luulin kuukahtavan heti kättelyssä, kun ensilumi satoi maahan, mutta yllättävän elinvoimainen on tämäkin hybridilajike.
Ensi vuodeksi haaveilen tuohon terassipenkkiin jotakin dramaattista orvokkiyhdistelmää. Olen ajatellut puhtaan valkoista, vadelmanpunaista ja mustaa tai todella tummansinistä. Ja niitä orvokkeja, niitä saa olla paljon!
Rivaripiha 
Onpa sinnikkäitä orvokkeja! ihania väripilkkuja tässä harmaudessa.
TykkääTykkää
Kyllä! Näille pitää myöntää erikoiskunniamerkki sisusta ja sinnikkyydestä. :)
TykkääTykkää
Paluuviite: Kevätkylvöjä: Orvokkeja ruukkuihin | Rivaripiha