Kuukauden kasvi: orvokki

Onko teille koskaan käynyt niin, että lempikasvianne tiedusteltaessa huomaatte vaihtavanne sitä aina kasvukauden vaiheen mukaan? Minulle nimittäin on. Osittain tästä syystä Rivaripihalla käynnistyy uuden vuoden kunniaksi Kuukauden kasvi -kirjoitussarja. Kirjoitussarjassa käsittelen kunkin hetken suosikkikasvejani ja valotan syitä, miksi juuri tuo kasvi on minulle niin tärkeä.

Tammikuussa ajatukseni ovat orvokeissa. Tammikuu on kenties hieman outo ajankohta fiilistellä orvokkeja, mutta näissä kasveissa kiteytyy tulevan kasvukauden väriloisto varhaisesta keväästä myöhään syksyyn. Orvokit onnistuvat aina, myös meiltä suurpiirteisimmiltä puutarhureilta.

Ensi viikolla lykkään kookosmultaan ensimmäiset siemenkylvöt. Idätykseen menevät violetti ’Penny Violet’, musta’ Black King’ ja rimpsureunainen sininen ’Gams’. Tarhaorvokkien lisäksi haluan lisätä Rivaripihan tuoksuorvokkivalikoimaa. Kylmäkäsittelyn kautta yritän saada itämään ’Memories’ ja ’Queen Charlotte’ -lajikkeita.

Orvokeissa minua kiehtoo ensinnäkin niiden uskomaton sitkeys. Rivaripihalla jotkut orvokit ovat kehittäneet nuppuja jopa lumipeitteen alla. Orvokit eivät säikähdä kylmää, vaan päinvastoin säätävät volat kaakkoon ja pistävät tallaa pohjaan viileässä. Tästä syystä orvokit ovatkin mitä mainioimpia ruukkukasveja kevään ja syksyn viileydessä.

Orvokeissa ihanaa on myös värikirjo ja tuoksu, joka sopii mainiosti tuoksuyliherkän nuuskuteltavaksi. Nuukaa puutarhuria puolestaan viehättää orvokkien uskomaton uusiutumis- ja lisääntymiskyky. Olen elvyttänyt karrelle palaneita kasveja kukkiviksi leikkaamalla ne maata myöten ja lisäämällä hieman merileväuutetta kasteluveden joukkoon. Lisää kasveja saa helposti siemenkylvöjen kautta.

Orvokeilla on myös uskomaton kyky muuttaa inhokkivärit varsin siedettäviksi. En oikein pidä oranssista, mutta jostain ihmeellisestä syystä oranssit orvokit ovat kerrassaan viehättäviä. Kumma juttu.

Rivaripihan ensimmäiset orvokit olen ostanut aina huhtikuussa. Nyt toivon, että siemenkylvöjen kautta saisin kukkivaksi valtaosan ruukkuihin tulevista orvokeista jo maaliskuun aikana. Peukut pystyyn!

Kevätkylvöjä: Orvokkeja ruukkuihin

Ihailin näitä pikkukukkaisia sarviorvokkeja (Viola cornuta) jo viime vuonna. Orvokit ovat kestävyydessään, leviämisessään ja värivalikoimissaan ehdottomasti kukkarakkauksieni kärkikahinoissa mukana. Näissä Sorbeteissa minua viehättää erityisesti viileä värimaailma. Nyt olin ajoissa liikkeessä ja tilasin Sorbetit Exotic Gardenilta. Ja eikun multiin.

Sorbettien siemenet itivät hieman hitaammin kuin omasta puutarhasta kerättyjen sarvi- ja tarhaorvokkien siemenet, mutta hiljaa hyvä tulee. Nyt neljästä purkista kurottelee kohti valoa terhakoita orvokintaimia, joiden toivon päätyvän ruukkuistutusten helmiksi.

Mitä tarkoittaa F1 siemenissä?

Ostamissani siemenpussukoissa oli merkintä F1, eli Sorbettien siemenet ovat hybridisiemeniä. Tämä käsittääkseni tarkoittaa sitä, että F1 koodilla varustetuista siemenistä kasvatettujen kasvien jälkeläisistä ei välttämättä kasva emokasvinsa kaltaisia yksilöitä. F1-hybridien jälkeläisissä siis tietyt ominaisuudet rapautuvat, sitä enemmän mitä useampia jälkeläisiä kasvatetaan. Jos (ja kun) kerään aikanaan omista Sorbeteistani siemeniä talteen, saattaa kylvöjen tuotoksina syntyäkin täysin toisen värisiä sarviorvokkeja. Mutta ainakin tulevana kesänä saan nauttia vadelmanpunaisista ja tummanvioleteista pikkuorvokeista.

 

Mahtavat muratit

Löytyykö lukijoista muitakin, joiden mielestä muratit (Hedera helix) ovat kerrassaan mahtavia? Ihan ensimmäisenä puutarhasyksynä hankin muratteja kellokanervien kavereiksi ruukkuistutuksiin. Syksyn kylmetessä huomasin, että murattihan otti ylleen kauniin syysvärin, sitä siis lisää. Talvetin varsin menestyneesti tuolloiset muratit ja ne ovatkin yllättävän hyvin pärjänneet myös huonekasveina.

Tänä keväänä ostin muutaman ulkomuratin paikalliselta taimistolta. Tuo ylläoleva on jotakin kirjavalehtistä sorttia, jonka alkusyksyllä istutin ruukusta kivien rakoon. Saapa nähdä, kestääkö se talven yli. Tällä hetkellä siinä on kaunis murrettujen värisävyjen ruska, jota pysähdyn ihastelemaan lintujen ruokinta-automaatteja  täyttäessäni.

Kivien lomaan, syvämultaiseen maahan päätyi myös tämä kesällä sinivihreän lehdistön omaava yksilö. Pidän kovasti siitä, miten samassa kasvissa on sekä täysin vihreitä että ruskaantuneita lehtiä. Ja nuo violetit varret näyttävät niin upeilta maahan karisseita pihlajanlehtiä vasten!

Murattia saa tässä puutarhassa kasvaa kahmalokaupalla lisää. Hyviä ehdotuksia eri lajikkeista otetaan vastaan!

Tuonne pihan perälle, kallion kupeeseen, sain juurtumaan naapurin vanhalta leidiltä saamani vironmuratin (Hedera helix ’Baltica’) pari tainta. Loppusyksyllä bongasin taimien juurista uutta vantteraa kasvustoa, joten ne ilmeisesti viihtyvät uudessa istutuspaikassaan hyvin. Nyt vain toivotaan suht hyvää lumipeitettä, jotta saisin nauttia näistä tänä vuonna istutetuista murateista jatkossakin.

Pikkutalvion lisäys

Pidän kovasti metsäisellä pihallamme kasvavasta tummanvioletista pikkutalviosta (Vinca minor ’Atropurpurea’) ja soisin sen mielelläni leviävän pihamaalle enemmänkin. Tällä hetkellä violettia pikkutalviota on terassinpenkin ympärystässä mustikanvarpujen seassa. Perhospenkin ja marjapensaiden viereltä löytyy lisäksi vaaleansinistä värimuotoa. Koska pikkutalvio on varsin tervetullut Rivaripihalle, päätin yrittää sen lisäämistä pistokkaista.

Pistokaslisäyksen toteutin siten, että leikkasin terävällä veitsellä hyvässä kasvussa olevia pikkutalvion noin kymmensenttisiä varpuja ja tökkäsin ne suoraan terassipenkin kosteaan multaan. Kuinka ollakaan, kylmistä ja koleista säistä huolimatta pistokkaat ovat alkaneet tehdä uutta kasvustoa.

Joissakin pistokkaissa uutta varpua ja lehdistöä pukkaa heti pistokkaan tyvestä.

 

Toisissa pistokkaissa uusi kasvu taas ilmenee mullanalaisen varren myötäisesti.

Olen tosi iloinen, että pikkutalvion lisäys on näinkin mutkatonta. Naapurin vanha leidi tosin varoitteli, että pikkutalvio saattaa viihtyessään tukahduttaa hennommat kasvit, mutta tästä en ole (ainakaan vielä) omassa puutarhassani huolissani.

Pikkutalvio muuten valmistautuu jo kukkimaan. Ihanaa!

Mikä on sinusta mieluisin maanpeitekasvi?