Hups, edellisestä kirjoituksesta on liki vuosi aikaa. Kokopäivätyön ja pikkulapsiperheen tetris on välistä niin kiihkeätempoista, että toisinaan sitä joutuu jättämään keskittymistä ja aikaa vievät harrastukset vähemmälle huomiolle.
Puutarhurointia en ole jättänyt, ja tämän harrastuksen jatkumisesta kielii säännöllisesti päivittynyt Rivanripihan Sannan Instagram-kuvagalleria. Silmäilin tämän poikkeuksellisen kuuman ja kuivan puutarhavuoden kuvia ja nappasin sieltä viisi Rivaripihan kukkeinta kasvia. Tässä puutarhani onnistujat vuodelta 2018:
SIJA 5: AKILEIJAT (Aquilegia)
Akileijakasvustot runsastuvat vuosi vuodelta. Tänä vuonna minua ilahduttivat erityisesti ’Barlow’-lajikkeet ja mummon myssyjä muistuttavat ’Petticoat pink’- ja ’Tower light blue’ -lajikkeet.
Lehtoakileijojen lisäksi valkoinen kääpiöjapaninakileija (Aquilegia flabellata var pumila ’Alba’) ja tunnistamaton, kenties jaloakileija (Aquilegia caerulea hybrida ’Mc Kana’) kukkivat tänä kesänä hyvin kauniisti. Kääpiöjapaninakileijaa yritän lisätä siemenestä terassipenkin reunuskasviksi, niin suloinen se on.
SIJA 4: PALAVA RAKKAUS (Lychnis chalcedonica)
Tämän vuoden super yllättäjä oli vaaleanpunainen palava rakkaus ’Carnea’. Tämä pitkän huiskea kaunotar aloitti kukintansa varhain kesäkuussa. Kukintaa riitti aivan marraskuun ensimmäiselle viikolle asti – kiitos uskollisen ohikukkineiden kukintojen poistamisen.
Rakkauteni tätä kasvia kohtaan leimahti kuluneen kasvukauden aikana niin suureksi, että nyt on hakusessa kasvin valkoinen ’Alba’-lajike.
SIJA 3: KÄRHÖT (Clematis)
Rivaripihalla oli todellinen kärhöjen kesä. Vaikka sainkin olla alituiseen kastelemassa nuoria kasveja, kaikki vaivannäkö kesäkuumalla todellakin kannatti.
Kenties parhaiten kukkivat pienikukkaiset kello-, viini- ja tiukukärhöt. Näiden lisäksi lumikärhö ’Paul Farges’ oli kukinnassaan täysin omaa huikeaa luokkaansa. Äitini luona ihastuin herkkään pensaskärhöön (Clematis recta) ja toivonkin, että löydän tuon kauniin kasvin myös Rivaripihalle.
Ensi keväänä saakin jännätä, miten alppikärhöt (Clematis alpina) ’Pink flamingo’, ’Cecile’ ja ’Helsingborg’ lähtevät kasvuun.
SIJA 2: PUNAKOSMOS (Cosmos bipinnatus ’Velouette’)
Olen ennenkin kasvattanut kosmoksia siemenestä, mutta tänä vuonna Mustilan puutarhan arvontavoittona valitsemani ’Velouette’-lajike on kuin minulle tehty. Sen moniväristen kukkien väriskaala liukuu aivan tumman viininpunaisesta puhtaaseen valkoiseen.
Pidän kovasti siitä, että yhdestä paketista siemeniä saa näin moniulotteisen kukkatarhan aikaiseksi.
Kosmoksetkin kukkivat heinäkuun puolivälistä ensimmäisiin yöpakkasiin asti, kun muisti ahkerasti nyppiä pois ohikukkineet kukinnot. Ja kyllä, ensi vuoden siemenet tästä lajikkeesta on jo hamstrattu.
SIJA 1: MAKSARUOHOT (Sedum / Hylotelephium)
Rivaripihan kasvikuninkaallisen titteli menee ansaitusti maksaruohoille. Nämä ryhdikkäästi vartensa kantavat kaunokaiset ovat hurmaavia keväällä pilkistävistä lehtiruusukkeista aina ruskan käsittelemiin täysimittaisiin kasveihin saakka. Erityisen häikäisevä tänä vuonna on ollut komeamaksaruoho (Hylotelephium) ’Herbstfreude’.
Aurinkoisella harjumaastollamme viihtyy useampikin lajike. Olen haalinut aika tavalla tummalehtisiä syysmaksaruohoja. Hakusessa on vielä jokin valkokukkainen lajike.
Olipa muuten vaikea valita vain viisi kulunutta kesää värittänyttä kasvia. Erinomaisesti esiintyneitä kasveja tänä vuonna olivat myös monet kurjenpolvet, pionit, varjoliljat, kevätkurjenmiekat ja jouluruusut.
Taidankin jossakin vaiheessa tehdä ihan oman postauksensa kevätpuutarhan parhaista kukkijoista. Siihen postaukseen saadaankin useampi uusi sipulikasvituttavuus.
Rivaripiha 
Kasvukauden kukkijoita on vaikea asettaa mihinkään järjestykseen tai valita kauneimpia. Valitsemiisi on kyllä helppo yhtyä, ihan jokainen näistä ansaitsee kiitoksensa.
TykkääTykkää
Tuntuu, että jokainen hyvin menestyvä kasvi on aarre, jota haluaa arvostaa. On vienyt muutaman vuoden aikaa ymmärtää, että vaikka erilaiset tyylit preeriapuutarhasta englantilaiseen cottage garden -puutarhaan ovat ihania, niin piskuisella pihallani lumoavimpia ovat ne kasvit, jotka luontaisesti sopivat mäntyharjuiseen kalliomaastoon. Ihastelen muita tyylejä blogeissa ja muiden puutarhoissa. :)
TykkääTykkää
Oi nyt vasta löysin tieni tänne blogiisi💚 En tiennytkään että olen myös bloggari kun aina vaan instassa katsellut sun kuviasi.
TykkääTykkää
Olen on-off nappulalla varustettu bloggari. Lapsiperhettä pyörittävänä tiedätkin, miten haastavaa toisinaan on löytää aikaa kirjoittamiseen. :) Koen, että Instagram on helppo kanava laittaa itselle mieluisia puutarhatunnelmia muistiin, mutta ajan antaessa myöten blogiakin on kiva päivittää.
TykkääTykkää
Akileijat on ihania ja helppoja kasvattaa. Perämettällä laitettiin siemeniä purkkiin ja talvehtimaan ulos. Kesällä taimettuneet siirsin paikoillleen perennapenkkiin. Saa nähdä miten talvehtiminen pienillä onnistuu. Tuo vaaleanpunainen palavarakkaus peittoaa kyllä sen tulenpunaisen. Minulla on vain sitä tulenpunaista.
TykkääTykkää
Mäpä kerään sulle noita palavanrakkauden siemeniä. Hyvässä lykyssä kasvit ovat viihtyneet niin, että saisin napattua sulle ihan kokonaisia kasvejakin.
Perämettän siniset lehtoakileijat ovat muuten suuria suosikkejani! Toivon, että tänä vuonna niitä kukkii jo hulppea määrä pitkin pihaa, sen verran siemenkylvöjä niistä siemenistäsi olen tehnyt. ;)
TykkääTykkää
Minä niin tykkään tällaisista kasviesittelyistä kokemusten kera. Monet maksaruohot ovat siitäkin ihania, että ne menestyvät monenlaisilla paikoilla….meilläkin 😊. Akileijoja ja kosmoskukkia mulla ei sitten ole taas ollenkaan, mutta akileijat kyllä eittämättä viihtyisivät. Eli löytyy niitäkin muutama itsestään ilman lupaa kasvava 😉. Ihastelen, että jaksat nyppiä kukkia 👌.
TykkääTykkää
Kiitos, minusta on kiva tehdä tällaisia postauksia. Olen siitä kummallinen tyyppi, että kuihtuvien kukkien nyppiminen on minusta rentouttavaa. Saan myös outoa iloa siitä, että kuihtuneet kasvinosat ovat mitä mainiointa materiaalia kompostiin. Myönnän toki, että pienellä pihalla tällaiset ilot ovat paljon realistisimpia ylläpitää kuin suurella tontilla. ;)
TykkääTykkää