Satun olemaan siitä onnekkaassa asemassa, että kotini edellinen omistaja ei ollut intohimoinen puutarhuri. Suurin osa n. 200 neliön piha-alueestamme oli lähes luonnontilassa. Kukkapenkeistä ei ollut tietoakaan, mitä nyt talon seinusta kasvoi kauttaaltaan vuorikaunokkia ja sinne sun tänne oltiin istutettu jokunen hassu ruusupuska. Kolmasosa pihan pinta-alasta oli vedetty huonosti kasvavalle nurmelle, mutta siinä kaikki. Se, että piha ei ollut valmiiksi tehty on osaltaan säilyttänyt asuinalueellemme, etelärannikolle, tunnusomaiset luonnonkukat pihallamme.
Alaskankleitonia (Claytonia sibirica) tuntuu viihtyvän puolivarjoisessa paikassa, kaadetun koivun kupeessa. Se on puskenut kukkaa toisen perään jo kuukauden päivät, eikä loppua ole näkyvissä.
Myös nurmitädyke (Veronica chamaedrys) rehottaa. Sinisiä luonnonkukkia meillä Suomessa ei juurikaan ole, joten vaalin tätä kasvia hellyydellä ja hartaudella. Ruohonleikkurilla ei vahingossakaan hurauteta tädykkeitä kohti, jotta ne saavat siementää ja lisääntyä kaikessa rauhassa.
Harakankellosta (Campanula patula) menin tänä aamuna aivan pähkinöiksi. Pidän kovasti näistä pienempikukkaisista kellokasveista ja siksi olin todella onnessani, kun äkkäsin harakankellon lukuisia kukkavarsia vattupuskien vierestä. Viime kesänä bongasin jokusia kissankelloja (Campanula rotundifolia) tuosta pionipenkin vierestä. Saas nähdä, nousevatko ne tänä vuonna.
Poimulehteäkin (Alchemilla spp.) pihalla kasvaa kiitettävästi. Mielestäni poimulehdet ovat koiranputken ohella vallan mainio kasvi kukkakimppuihin ilmavuutta antamaan.
Sitä koiranputkeahan (Anthriscus sylvestris) löytyy myös, tosin ensi keväänä ajattelin heivata nuoret koiranputken alut tuonne pihan perälle kallion lähelle valoa ja keveyttä tuomaan.
Puna-ailakkia (Silene dioica) löytyy tämä yksi hassu yksilö, joka on naapurikarkulainen. Mielestäni puna-ailakki on oikein kaunis ja ryhdikäs vaaleansinisen ja valkoisen puistolemmikin (Myositis sylvatica) kumppanina, joten pyysinkin viime syksynä äidiltäni tukun puna-ailakin siemeniä, jotka ripsottelin myöskin tuonne pihan perukoille, missä saavat vapaasti villiintyä.
Yksi Rivaripihan harvoista keltaisista kasveista on niittyleinikki (Ranunculus acris), jota löytyy pieni mätäs perhospenkin lähettyviltä. Vaikka en keltaisen ystävä ole, niin niittyleinikissä on silti jotain vastustamatonta.
Mitä luonnonkukkia sinä vaalit pihamaallasi?
Rivaripiha 
Valkovuokko ja alaskankletonia ovat oikeastaan ainot luonnonkukat, jotka saavat kukkia meidän pihalla. Vuorikaunokkikin kukkii yhdessä kohdassa, jossa yritän pitää sitä aisoissa ja toistaiseksi on uskonut minua. Voikukathan puskevat itseään joka paikasta vaikka aina nyhtäessäni pidän niille puhuttelun, etteivät ole tervetulleita, mutta eipä ole puhuminen auttanut :D.
TykkääTykkää
Täälläkään voikukkien nuhtelu ei ole tuottanut tulosta. Minulla ei sinänsä ole voikukkia vastaan mitään, mutta pienten lasten äitinä minua sieppaa se, että yksi jos viideskin vaateparsi on mennyt pilalle voikukkakimppujen tehtailujen seurauksena. Vielä en ole löytänyt konstia, joka auttaisi voikukkatahroihin.
TykkääTykkää
Vaalin valkovuokkoja, harakankelloja, koiranputkia, päivänkakkaroita ja niittyleinikkejä. Annan myös lupiinien levitä harkitusti tiettyyn rinteeseen, vaikka ne eivät ihan luonnonkukkien kriteerejä täytäkään…
TykkääTykkää
Harakankellot muuten ovat aivan loistokukkia! Olen hämmästyneenä seurannut, miten pitkäikäinen kukinta sillä onkaan. Tänä kesänä olen kerännyt harakankellon siemeniä hyvän tukun, joita kohta sirottelen ns. ongelmapaikoille.
TykkääTykkää