Vuokot metsäpuutarhassa

Vuokot pääsevät suosikkilistoillani aivan kärkikahinoihin asti. 1980-luvulla eletystä lapsuudesta mieleeni ovat jääneet varoittelut sinivuokon (Hepatica nobilis) uhanalaisuudesta ja valkovuokon (Anemone nemorosa) myrkyllisyydestä. Nykyisin sinivuokko ei liene rauhoitettu, mutta yhtä kaikki, olen opettanut lapsiani nauttimaan erityisesti luonnonvaraisista kukkijoista osana luontoa.

sinivuokko.jpg

Mikä ilo ja riemu onkaan saada näitä keväisiä jalokiviä omaan metsäpuutarhaan! Kuvissa näkyvät vuokot eivät ole istuttamiani, vaan ihan luonnonkantaa, muurahaisten ystävällisellä avustuksella levinneitä pieniä kasvustoja sinne tänne varpukasvien sekaan.

sinivuokko2.jpg

Viime keväänä sinivuokkoja näkyi harvakseen yksi siellä ja toinen täällä, mutta nyt olen bongannut jo viisi potentiaalista keskittymää, joihin ajan kanssa saattaa muodostua varsin kauniit sinivuokkomättäät. Sinivuokot tuntuvat viihtyvän erityisesti mustikoiden naapureina.

valkovuokko.jpg

Valkovuokkoja löysin viime vuonna vain yhdestä paikkaa ja sinne niitä näyttäisi tulevan myös tänä vuonna. Pikkutalvioita (Vinca minor ’Atropurpurea’) varovasti siirrellessäni havaitsin kolme isompaa valkovuokon nuppua. Jos viime vuoden kukinnot lainkaan antavat osviittaa, niitä on tänä vuonna tulossa vielä paljon paljon enemmän.

valkovuokot2.jpg

Ihanaa aikaa tämä kevät! Vaikka toisinaan olen kovin malttamaton kasvun näennäisen hitauden ja koleiden ilmojen suhteen, niin kenties näihin oloihin tottuneet kasvit tietävät täsmälleen, milloin on oikea hetki. Vuokkojen herkkyydestä ja kauneudesta saan varmasti nauttia vielä viikkoja.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Vuokot metsäpuutarhassa

  1. Ymmärtääkseni sinivuokkoa saa poimia, mutta ei myyntiin. Minusta on mukavaa, että lapset opetetaan ihailemaan kukkia niiden kasvupaikoilla. Keväisin harmittaa, kun ympäristön lapset poimivat valkovuokot naapurimetsiköstä viimeistä nuppua myöten. Niitä ei kasva siellä kovinkaan paljon ja pahimmillaan löydän kuihtuneet kukat lasten jäljiltä pitkin polkua.

    Tykkää

    • Havainnollistin lapsille krookusten avulla sitä, miten paljon kauemmin niistä voi nauttia osana luontoa kuin maljakossa kotona. Kasvatamme yhdessä lasten kanssa puutarhaamme kimppupenkin, josta saa vapaasti poimia esimerkiksi lupiinia, vuorikaunokkia, akileijaa ja erilaisia heiniä kimppuihin, sillä ymmärrän toki, miten kivaa kukkien poimiminen on. Lisäksi lapset saavat äitinsä ohjauksessa kerätä tiettyjä kasveja ennen siementämistä, jotteivat ne aivan pääsisi villiintymään pihamaalla. Tämä on ollut mielestäni varsin hyvä kompromissi lasten kanssa. :)

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s