Vuokot pääsevät suosikkilistoillani aivan kärkikahinoihin asti. 1980-luvulla eletystä lapsuudesta mieleeni ovat jääneet varoittelut sinivuokon (Hepatica nobilis) uhanalaisuudesta ja valkovuokon (Anemone nemorosa) myrkyllisyydestä. Nykyisin sinivuokko ei liene rauhoitettu, mutta yhtä kaikki, olen opettanut lapsiani nauttimaan erityisesti luonnonvaraisista kukkijoista osana luontoa.
Mikä ilo ja riemu onkaan saada näitä keväisiä jalokiviä omaan metsäpuutarhaan! Kuvissa näkyvät vuokot eivät ole istuttamiani, vaan ihan luonnonkantaa, muurahaisten ystävällisellä avustuksella levinneitä pieniä kasvustoja sinne tänne varpukasvien sekaan.
Viime keväänä sinivuokkoja näkyi harvakseen yksi siellä ja toinen täällä, mutta nyt olen bongannut jo viisi potentiaalista keskittymää, joihin ajan kanssa saattaa muodostua varsin kauniit sinivuokkomättäät. Sinivuokot tuntuvat viihtyvän erityisesti mustikoiden naapureina.
Valkovuokkoja löysin viime vuonna vain yhdestä paikkaa ja sinne niitä näyttäisi tulevan myös tänä vuonna. Pikkutalvioita (Vinca minor ’Atropurpurea’) varovasti siirrellessäni havaitsin kolme isompaa valkovuokon nuppua. Jos viime vuoden kukinnot lainkaan antavat osviittaa, niitä on tänä vuonna tulossa vielä paljon paljon enemmän.
Ihanaa aikaa tämä kevät! Vaikka toisinaan olen kovin malttamaton kasvun näennäisen hitauden ja koleiden ilmojen suhteen, niin kenties näihin oloihin tottuneet kasvit tietävät täsmälleen, milloin on oikea hetki. Vuokkojen herkkyydestä ja kauneudesta saan varmasti nauttia vielä viikkoja.
Rivaripiha 
Ymmärtääkseni sinivuokkoa saa poimia, mutta ei myyntiin. Minusta on mukavaa, että lapset opetetaan ihailemaan kukkia niiden kasvupaikoilla. Keväisin harmittaa, kun ympäristön lapset poimivat valkovuokot naapurimetsiköstä viimeistä nuppua myöten. Niitä ei kasva siellä kovinkaan paljon ja pahimmillaan löydän kuihtuneet kukat lasten jäljiltä pitkin polkua.
TykkääTykkää
Havainnollistin lapsille krookusten avulla sitä, miten paljon kauemmin niistä voi nauttia osana luontoa kuin maljakossa kotona. Kasvatamme yhdessä lasten kanssa puutarhaamme kimppupenkin, josta saa vapaasti poimia esimerkiksi lupiinia, vuorikaunokkia, akileijaa ja erilaisia heiniä kimppuihin, sillä ymmärrän toki, miten kivaa kukkien poimiminen on. Lisäksi lapset saavat äitinsä ohjauksessa kerätä tiettyjä kasveja ennen siementämistä, jotteivat ne aivan pääsisi villiintymään pihamaalla. Tämä on ollut mielestäni varsin hyvä kompromissi lasten kanssa. :)
TykkääTykkää